Miten tupakointi vaikuttaa tupakoitsijaan
Mainoskuva on seesteinen ja rauhallinen. Suoraan kohti sinua, lukijaa, osoittavan savukepakkauksen taustana on välkehtivä vuoristojärvi. Tällainen mainonta on varsin tehokasta. Se yhdistää tupakoinnin miellyttäviin aistimuksiin. Maailmassa käytetään joka vuosi miljardien markkojen arvosta rahaa siihen, että tupakointi yritetään yhdistää sellaiseen, mikä on elämässä haluttua. Mutta mitä on tämän mieleen loihditun kuvan takana?
TOSIASIOITA TUPAKOINNISTA
Vuonna 1979 Kanadan keuhkoyhdistys raitistutti monen ajattelua, kun se sanoi suoraan: ”Joka vuosi kuolee 50 000 kanadalaista ennenaikaisesti tupakoinnin vaikutuksiin. Sen lisäksi monien elämäänsä jatkavien keuhkot ovat vammautuneet ja heillä on liikarasittunut sydän.”
Vuonna 1979 Yhdysvaltain korkein lääkintäviranomainen tri Julius B. Richmond julkaisi laajan raportin, jossa hän esitti ”vastustamattomat todisteet” siitä, että tupakointi on terveydelle vaarallista. Raportissa esitettiin arvio, jonka mukaan tupakointi surmaa joka vuosi noin 350 000 amerikkalaista. Myös Ison-Britannian toinen terveysministeri sir George Young sanoi äskettäin, että tupakointi aiheuttaa Britanniassa joka vuosi 50 000 kuolemantapausta.
Miten nämä suuret kuolemantapausten määrät lasketaan? Perustana on tupakoitsijoitten ja tupakoimattomien kuolleisuusmäärien vertailu. Eräästä laajasta tutkimuksesta, jossa oli mukana toista miljoonaa ihmistä, Encyclopedia Americana mainitsi: ”Jokaista 100 tupakoimatonta kuollutta kohti sattui havainnointiaikana 168 kuolemantapausta samanlaisen ja vertailukelpoisen savukkeiden polttajien ryhmän keskuudessa, ts. 68 kuolemantapausta enemmän.”
Mutta ovatko sellaiset todisteet sitovia? Ovat. ”Tosiasioita ei ole kiistetty”, huomauttaa Kanadan keuhkoyhdistys. ”Tuhannet huolelliset tutkimukset ovat vahvistaneet ne oikeiksi. Mikään huomattava lääketieteellinen tai terveydenhoidollinen elin ei epäile niitä.” Yhdysvaltain tieteidenedistämisliiton julkaisema Science 80 on samaa mieltä: ”Todisteet siitä, että savukkeet lyhentävät elämää, ovat vastaansanomattomat; lääketiede on todistanut täysin selvästi syy-yhteyden.”
Niiden ihmisten lukuisuus, jotka ovat tupakoineet suurimman osan elämäänsä, on tehnyt mahdolliseksi vakuuttavat tutkimukset. Molekyylibiologi ja syöpäasiantuntija John Cairns mainitsee: ”Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu melkein siltä kuin länsimaiset yhteiskunnat olisivat panneet toimeen laajan ja jokseenkin hyvin valvotun kokeilun karsinogeeneillä [syövän aiheuttajilla], joka on johtanut useisiin miljooniin kuolemantapauksiin ja jossa niiden omia kansalaisia on käytetty koekaniineina.”
Tupakointi on lopettanut miljoonien – monien, monien miljoonien – ihmisten elämän lyhyeen. The World Book Encyclopedia selittää: ”Lääketieteelliset tutkimukset osoittavat, että tupakoitsijan keskimääräinen elinaika on 3–4 vuotta lyhyempi kuin tupakoimattoman. Sellaisen tupakoitsijan jäljellä oleva keskimääräinen elinaika, joka polttaa kaksi savukepakkausta päivässä tai enemmän, saattaa olla jopa kahdeksan vuotta lyhyempi kuin tupakoimattoman.”
Tupakoinnin vaarojen vähentämiseksi nykyään myydään niin sanottuja ”vaarattomampia” savukkeita. Mutta ovatko ne todella vaarattomia? Miten tupakointi vahingoittaa tupakoitsijaa?
VAARATON SAVUKEKO?
Nikotiini ja tupakansavun hienojakoinen aine, ns. terva, ovat ilmeisesti pääasialliset sairauksien aiheuttajat. Siksi tupakansavusta on suuresti vähennetty terva-aineita ja nikotiinia. Joistakin savukemerkeistä terva-aineet on melkein kokonaan poistettu, mitä savukemainoksissa usein korostetaan. Vähätervaisia ja vähänikotiinisia savukkeita on joskus ilmoiteltu ”vaarattomiksi”. Tyypillinen etusivun otsikko Yhdysvalloissa Atlantassa ilmestyvässä Constitution-lehdessä julisti: ”Paketti päivässä joitakin savukkeita voi olla vaaratonta.”
Mutta mitkä ovat tosiasiat? Ensiksikin vähätervaisiin savukkeisiin lisätään makuaineita. ”Ellei näissä vähätervaisissa ja vähänikotiinisissa savukkeissa olisi mitään makuaineita, ne eivät maistuisi miltään”, selitti huomattava tupakkakemisti Peter Micciche. Mutta mitä nämä makuaineet ovat? Ne ovat ammattisalaisuuksia, jotka vain tupakkayhtiöt ja mausteiden hankkijat tietävät. Tällaiset kemialliset mausteet voivat kuitenkin olla terveydelle vaarallisia, kuten eräs tutkija sanoi: ”Ei tiedetä, vaikka jotkin näistä aineista olisivat pahempia kuin terva.”
Todisteet osoittavat lisäksi, että vähätervaisia ja vähänikotiinisia savukkeita poltettaessa tupakoitsijat polttavat enemmän savukkeita ja pitävät savun kauemmin keuhkoissaan. He tekevät sen tyydyttääkseen nikotiininhimonsa, koska nikotiini on huumausaine ja voi olla orjuuttavampi kuin heroiini. Tällaisten erilaisten tupakointitottumusten vuoksi tupakoitsijat voivat saada vähätervaisista ja vähänikotiinisista savukkeista melkein yhtä paljon näitä haitallisia aineita kuin muistakin savukkeista.
Sitä paitsi savukkeen savun vaarallisin aineosa saattaa olla hiilimonoksidi eli häkä eikä terva tai nikotiini. Ja joissakin vähätervaisissa ja vähänikotiinisissa savukkeissa hiilimonoksidia muodostuu jopa enemmän kuin standardimerkeissä!
Kaksi tanskalaista tutkijaa professori Poul Astrup ja tri Knud Kjeldsen julkaisivat havaintonsa hiilimonoksidin vaikutuksista savukkeenpoltossa. Runsaan kokemusperäisesti saadun todistusaineiston perusteella he päättelivät, että ”hiilimonoksidi, eikä nikotiini, on tärkein myrkyllinen aineosa, joka saattaa tupakoitsijat suurempaan vaaraan ateroskleroosin ja sydäntaudin kehittymisen suhteen”. Ja on huomionarvoista, että useimmat tupakoimisen aiheuttamat kuolemantapaukset johtuvat ilmeisesti verisuoni- ja sydäntaudeista eivätkä syövästä.
Jo terveen järjen pitäisi sanoa, että tupakansavun sisään hengittäminen vaikuttaa haitallisesti ihmisen hengitysteihin. Ja todisteet vahvistavat sen. Keuhkoputkien sisäpinnalla olevat värekarvat turmeltuvat niin, etteivät ne pysty liikkumaan edestakaisin poistaakseen niistä taudinaiheuttajat ja vieraat aineet. Tupakointi alentaa myös keuhkojen kykyä puhdistautua sisään hengitetyistä epäpuhtauksista. Tämä merkitsee sitä, että tupakoitsijoilla on suurempi vaara sairastua ilman mukanaan kuljettamista vahingollisista aineista.
On tosiaan epärehellistä antaa ymmärtää, että jokin savuke on ”vaaraton”. Yhdysvaltain korkein lääkintäviranomainen tri Julius Richmond sanoikin: ”Tupakoimisen vaaroja koskevassa laajassa tieteellisessä todistusaineistossa ei ole perusteita sellaisille toiveille, että olisi olemassa vaaraton savuke tai vaaraton tupakoimisaste.” Tri Richmond sanoi: ”Ainoa vaaraton savuke on sytyttämätön savuke.”
Mutta vaikket itse olisikaan tupakoitsija, niin oletko turvassa toisten ihmisten tupakoinnin haittavaikutuksilta?
[Kuva s. 4]
IHMISET ITSE OVAT OLLEET KUIN KOE-ELÄIMIÄ TODISTETTAESSA TUPAKOIMINEN HENGENVAARALLISEKSI