Lukijoiden kirjeitä – tuomarit ja lääkärit vastaavat
HERÄTKÄÄ-lehden 8. tammikuuta 1986 kirjoituksessa ”Oikeutesi potilaana – tuomioistuinten puheenvuoro” esitettiin tärkeitä yksityiskohtia kolmesta oikeusjutusta. Nämä tuomioistuinten päätökset voivat vaikuttaa kaikkien kansalaisten oikeuksiin potilaana. Tehdäkseen palveluksen yleisölle monet Jehovan todistajat lähettivät tämän kirjoituksen alueellaan asuville lääkäreille, tuomareille ja sairaalahenkilöstölle. Julkaisemme nyt muutamia saaduista vastauksista.
Tuomarit kiitollisia tiedoista
Lukuisat tuomarit tunnustivat näiden oikeusjuttujen lääketieteelliset ja juridiset vaikutukset, ja he ilmaisivat arvostavansa sitä, että he saivat tämän kirjoituksen. Esimerkkejä:
”Olen näyttänyt kirjeenne ja sen mukana olleen kirjoituksen [piirikunnan syyttäjälle] ja olen käskenyt sihteeriäni hankkimaan täydelliset selostukset näistä tärkeistä tapauksista. Kirjeenne saapui juuri kun pohdiskelin, mitenkähän saastuneet maamme [Yhdysvaltojen] verivarastot tällä hetkellä ovat, eikä ehkä ole pelkkä sattuma, että toimititte minulle nämä tiedot juuri nyt.”
– W. K., Kentuckyn piirioikeus, USA
”Luin kirjoituksen kiinnostuneena ja arvostaen. Jehovan todistajat ovat edelleen, kuten ovat ennenkin olleet, johtohahmoja kamppailussa uskonnonvapauden puolesta ja sen perustuslaillisen määräyksen noudattamisesta, joka erottaa kirkon ja valtion toisistaan. Me kaikki, myös ne meistä, joilla on erilainen uskonnollinen vakaumus, hyödymme jatkuvasti Jehovan todistajien menneistä ja nykyisistä ponnistuksista.”
– D. W., Floridan piirituomari, USA
”Kirkollanne on käytössään erittäin taitavia lakimiehiä, jotka laativat kirjoituksia sen julkaisuihin. Olen joskus aikaisemminkin havainnut heidän artikkelinsa hyödyllisiksi, ja olen iloinen voidessani lisätä lähettämänne kirjoituksen lähdeviitekokoelmaani.”
– D. Y., Yhdysvaltain piirioikeus, Ohio, USA
Epätarkan tiedottamisen ongelma
Lehdistö antoi vääristyneen kuvan yhdestä tapauksesta, jota Herätkää-lehden artikkeli käsitteli. Tuomareilta tuli siksi seuraavanlaisia ajatuksia:
”En ollut lainkaan selvillä Randolphin tapauksen todellisista vivahteista. Ne yhteenvedot, jotka luin, eivät esittäneet tosiasiallista tietoa, jollaista teidän kirjoituksessanne julkaistiin, ja ne antoivat siksi ymmärtää tapauksen hieman eri tavalla. Arvostan totisesti sitä, että kiinnititte huomioni [näihin tosiasioihin].”
– R. R., Idahon piirioikeus, USA
”Yksi tuomarikuntaa alituisesti vitsaavista ongelmista on eräitten oikeuden päätöstemme epätarkka tiedottaminen. Se antaa usein sekä yleisölle että lakimiehille vääristyneen kuvan siitä, mitä oikeusjärjestelmämme oikein tekee. Minulle toimittamanne artikkeli osoittaa teidän olevan perillä ongelmastamme.”
– S. W., New Yorkin osavaltion muutoksenhakutuomioistuin, USA
Hyödyllisiä askeleita
Jotkut Herätkää-lehden kirjoituksen lukeneista ammattilaisista antoivat ehdotuksia, joiden he ajattelivat voivan auttaa välttämään hoidosta kieltäytymisen aiheuttamia juridisia hankaluuksia:
”Kirjoituksessa viitattiin sellaisten potilaiden allekirjoittamaan vastuusta vapauttavaan asiakirjaan, jotka eivät halua verensiirtoja – –. Olisin kiitollinen siitä, että voisin nähdä sellaisen asiakirjan. Keskustellessani sairaalanjohtajan kanssa kävi ilmi, että olisi hyödyllistä näyttää henkilökunnalle yksi tällainen vastuusta vapauttava asiakirja.”
– R. S., asianajaja, Indiana, USA
[Yhdysvaltain lääkäriliiton vuonna 1976 julkaisemassa kaavakkeitten mallikokoelmassa Medicolegal Forms With Legal Analysis on sivulla 85 kaavake, jota voidaan käyttää vastuuvapauden myöntämiseen. Se on lainattu kirjasen Jehovan todistajat ja verikysymys (1977) sivulla 28. Jehovan todistajat ovat käyttäneet sitä usein Yhdysvalloissa.]
”Mielestäni kaikkien Jehovan todistajien olisi viisasta kuljettaa mukanaan jonkinlaista metallilaattaa tai ranneketjua, jossa on tiedotus lääkäreille ja josta ilmenee heidän uskonnollinen vakaumuksensa ja toiveensa olla saamatta verensiirtoa.”
– J. G., lääkäri, Maine, USA
[Jehovan todistajat pitävät mukanaan Ei verensiirtoa -korttia, allekirjoitettua ja päivättyä asiapaperia, joka laadittiin sen jälkeen, kun asiasta oli neuvoteltu lääkintö- ja oikeusviranomaisten kanssa.]
”Ehdottaisin, että jokainen jäsenenne kertoisi näkemyksistään lääkärilleen. Näin he voisivat toivon mukaan sulkea pois ongelmat, joita mahdollisesti saattaisi nousta jonakin myöhempänä ajankohtana tai hätätilanteen syntyessä.”
– J. T., sairaalanjohtaja, Missouri, USA
Kirjoitusta levitetään laajalti
Monista sairaaloiden henkilökuntaan kuuluvista, jotka saivat Herätkää-lehden kirjoituksen, tuntui, että heidän virkaveljensäkin hyötyisivät tästä valaisevasta aineistosta:
”Luin – – ohessa olleet kirjoitukset kiinnostuneena. Myöhemmin esitin huolenaiheenne eettisiä asioita hoitavalle komiteallemme täällä sairaalassa, ja se herätti melkoisesti keskustelua. Havaitsin, että lääkärimme tajuavat hyvin Jehovan todistajien huolenaiheet ja vakaumukset.”
– M. R., sairaalapappi, Kalifornia, USA
”Olen käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja ottanut artikkelista kopioita muille kirurgisen osastomme henkilökuntaan kuuluville. Minun pitäisi huomauttaa teille, että useat näistä tapauksista koskivat synnytyspotilaita. Synnytykset eivät kuulu kirurgiselle osastolle. Teidän pitäisi ottaa yhteyttä synnytys- ja naistentautien osaston johtajaan, mikäli haluatte senkin henkilökunnan saavan tämän kirjoituksen. Kiitoksia vielä kerran siitä, että lähetitte tämän kirjoituksen.”
– T. L., lääkäri, Kentucky, USA
”[Kirjoitus] osoittautui erittäin hyödylliseksi ja kiinnostavaksi, ja olisin kiitollinen siitä, että voisitte edelleenkin toimittaa minulle yhtä tärkeitä kirjoituksia. Pyydän kunnioittavasti saada tulevaisuudessa käyttää luvallanne kirjoitusta ’Oikeutesi potilaana – tuomioistuinten puheenvuoro’ lähdeaineistona.”
– J. F., sairaalanjohtaja, Florida, USA
”Olette ilmeisesti perillä siitä, minkälaista huolta meissä lääkäreissä syntyy, kun joku Jehovan todistaja tarvitsee leikkausta tai muunlaista kiireellistä hoitoa. Juridiset seuraamukset ovat todellakin tärkeä huolenaihe, mutta vielä vaikeampi luultavasti on ajatus siitä, että potilas kuolee sellaisen hoidon puutteeseen, joka useimmissa tapauksissa tuntuu niin tavanomaiselta. Koska en itse ole saanut kokea sitä, miten syvään juurtunut Jehovan todistajien vakaumus voi olla, on vaikea antaa sille sen ansaitsemaa huomiota. Toisinaan me unohdamme, että on olemassa pahempiakin pelkoja kuin kuolemanpelko, ja siksi Jehovan todistaja -potilas voi joutua kärsimään siitä, ettemme ymmärrä heidän uskonnollisten vakaumustensa syvyyttä.
”Toivottavasti tällaisesta aineistosta saatavien tietojen avulla sellaiset selkkaukset voidaan pitää mahdollisimman vähäisinä. Toimitan tämän aineiston muille henkilökuntamme jäsenille.”
– V. H., sairaalanjohtaja, Idaho, USA
[Eräs evankeliuminpalvelija paikallisesta seurakunnasta kirjoittaa, että kun muuan todistaja hiljattain tiedusteli, miten tässä sairaalassa suhtauduttaisiin erääseen leikkaukseen, siellä oltiin yhteistoiminnallisia ja sanottiin, että ’saatuaan hiljattain lisää tietoja Jehovan todistajista he olivat halukkaita työskentelemään näiden kanssa’.]
Monet kirurgit ovat havainneet, että käyttämällä hyvin huolellisia menetelmiä he voivat leikata menestyksellisesti Jehovan todistajia ilman verta. Sellaiset potilaat eivät siten ole alttiita veren käytön vaaroille, esimerkiksi vaaralle saada AIDS-tartunta. Lisäksi monet tuomioistuimet kannattavat sitä periaatetta, että saatuaan tietää hoitotoimiin liittyvät edut ja riskit ihmisellä on oikeus päättää, mitä hänelle tehdään.
[Tekstiruutu s. 28]
”Kunnioitus ja arvonanto”
Eräs kirurgi, jonka sairaala on New Yorkissa sijaitsevan Columbia-yliopiston yhteydessä, tuli ajatelleeksi kokemusta, joka hänelle kerran sattui:
”En koskaan unohda sitä, kun 15 vuotta sitten nuorena kandidaattina seisoin erään Jehovan todistajan vuoteen vieressä ja katsoin, kun hän pohjukaissuolihaavan vuoksi kuoli verenvuotoon. Potilaan toivomuksia kunnioitettiin, eikä hänelle tehty verensiirtoa, mutta voin yhä muistaa sen suunnattoman pettymyksen, jota silloin lääkärinä tunsin.
”Ajan kulumisella ja monien erilaisten potilaitten hoitamisella on taipumus muuttaa ihmisen suhtautumistapaa, ja nykyään pidän potilaan ja hänen lääkärinsä välistä luottamusta ja velvollisuutta kunnioittaa potilaan toiveita paljon tärkeämpinä kuin meitä ympäröivää uutta lääketieteellistä tekniikkaa. On kiinnostavaa, että ajatellessani tuota 15 vuoden takaista tapahtumaa pettymyksen tunne on nyt vaihtunut kunnioituksen ja arvonannon tunteeseen tuon nimenomaisen potilaan vakaata uskoa ja vakaumusta kohtaan. Tämä tapaus muistuttaa minua jatkuvasti siitä, että minun pitäisi lääkärinä aina kunnioittaa potilaan henkilökohtaisia ja uskonnollisia toiveita omista tunteistani tai seurauksista riippumatta.” – J. S.