Tarkkailemme maailmaa
Nälänhädän kärsimykset
Yhdistyneiden kansakuntien virkailijat ovat arvioineet, että Mosambikissa on Afrikan kolmanneksi suurin nälänhätä. Tuon maan viljantuotannon on arvioitu vuonna 1986 olevan vähemmän kuin kymmenen prosenttia siitä, mitä tarvittaisiin Mosambikin 13 miljoonan asukkaan ruokkimiseksi. Ongelman sanotaan aiheutuvan suureksi osaksi kuivuudesta, jota on kestänyt neljä viime vuotta. Mosambikin nälänhädän pääsyy on kuitenkin sisällissota, joka on runnellut tuota maata kymmenen viime vuoden ajan ja häirinnyt tavaraliikennettä ja jopa veden jakelua. Viranomaiset väittävät, että maassa on viisi miljoonaa sellaista asukasta, jotka ovat ”välittömässä vaarassa nääntyä nälkään”.
Kameleita Marokkoon
Marokon äskeiset pitkäaikaiset kuivuudet ovat hävittäneet paljon kameleita ja pakottaneet hallituksen täydentämään niiden hupenevaa määrää. Yllättävää kyllä Australian sisäosissa on Marokon tarpeisiin runsaasti kameleita. Se johtuu siitä, että 1860-luvulla kameleita tuotiin Intiasta Etelä-Australiaan, koska ne soveltuivat hyvin elämään Australian ilmastossa ja maaperällä. Vaikka ne olivat erittäin käyttökelpoisia Australian karun sisäosan asuttamisessa noina varhaisina aikoina, nämä ”erämaan laivat” hylättiin moottoriliikenteen kehittymisen myötä. Maan sisäosissa päästettiin lopulta paljon kameleita vapaaksi, ja sen jälkeen ne ovat lisääntyneet tuhansiksi Keski-Australian auringon polttamilla alueilla, jotka ovat niille ihanteellisia. Sydney Morning Herald Magazine -lehti kertoo, että Marokon hallitus suunnittelee ostaa vuosittain 2000 kamelia seuraavan viiden vuoden aikana. Kamelien myynti antaa tuloja Australian sisäosien alkuasukkaille, jotka nykyisin ovat lähes täysin riippuvaisia Australian hallituksen tuesta.
Australian ”supersiat”
Australialaiset tutkijat ovat kehittäneet ”supersikoja” istuttamalla sian alkioiden DNA:han sellaisia perintötekijöitä, jotka itse asiassa ohjailevat niiden kasvua. Vaikka siat ovat normaalin kokoisia, ne kasvavat ainakin 20 prosenttia nopeammin ja niissä on enemmän lihaa ja vähemmän rasvaa kuin sioissa yleensä. Tutkijat väittävät tämän geneettisen läpimurron merkitsevän sitä, että karjalle voidaan välittää ominaisuuksia, joita maanviljelijät ovat vuosisatojen ajan yrittäneet niihin saada, kertoo Weekend Australian. Etuna luonnolliseen jalostukseen verrattuna on tutkijoiden mukaan se, että näin eläimeen voidaan siirtää haluttuja ominaisuuksia siirtämättä niiden jälkeläisiin ”tuntemattomia huonoja geenejä”. Heidän sikojen geenijalostuksessa saamansa menestys on herättänyt toiveita siitä, että tulevaisuudessa voitaisiin kasvattaa taudeille vastustuskykyistä karjaa, enemmän maitoa tuottavia lehmiä sekä lampaita, joiden villa kasvaa nopeasti. Tutkijat uskovat, että mahdollisuudet ovat rajattomat.
Luonnon oma lannoite
Novosibirskissa Neuvostoliitossa sijaitsevan geologian, geofysiikan ja mineraaliraaka-aineiden tutkimuslaitoksen tiedemiehet ovat tulleet siihen tulokseen, että salamoinnin aikaansaama typpihappo auttaa tuottamaan parempia satoja kuin tavalliset lannoitteet. Eräässä kokeessa tutkijat kasvattivat tomaatteja kahdella eri palstalla, joista toista lannoitettiin normaalilla tavalla ja toista kasteltiin hiukan typpihappoa sisältävällä liuoksella, jonka koostumus vastasi ukkossadetta. Satoja vertaillessaan he huomasivat, että typpihapolla kasteltu palsta tuotti jopa 50 prosenttia enemmän tomaatteja. Hyviä tuloksia saatiin myös kauran, vehnän ja kurkkujen kasvattamisessa tällä tavoin. Lontoossa ilmestyvä Times kertoi, että ”parhaat sadot saatiin sellaisesta maaperästä, jota ei ollut koskaan lannoitettu”.
Merilevää ensiavuksi
Merenkulkijat ovat vuosisatojen ajan käyttäneet merilevää haavojen sitomiseen. Sen parantavat ominaisuudet ovat osoittautuneet niin tehokkaiksi, että monet ovat alkaneet kutsua sitä ”merimiehen lääkkeeksi”. Weekend Australian -lehden mukaan tutkijat ovat nyt kehittäneet menetelmän, jolla ruskeaa merilevää voidaan jalostaa kuiduiksi, joita voidaan käyttää haavojen ja muiden vammojen sitomiseen. He väittävät tällaisella siteellä olevan monia etuja. Se muodostaa suojaavaa geeliä, joka pitää haavan sen parantumisen aikana kosteana. Sidettä ei tarvitse vaihtaa pitkään aikaan. Useimmissa tapauksissa se on tarpeen poistaa itse asiassa vasta sitten, kun haavan ylle muodostunut rupi on irtoamassa. Jos side täytyy vaihtaa useammin, suojaava geeli estää tervehtyvää kudosta vahingoittumasta. Merilevä tyrehdyttää myös pian verenvuodon ja voisi olla tässä sairaaloille tervetullut lisä kiireellisten tapausten hoitoon.
Hämmästyttäviä lentäjiä
Lyhytpyrstöliitäjät (Puffinus tenuirostris) ovat käsittämättömiä matkaajia. Vuonna 1949 muutamia näistä linnuista rengastettiin. Eräs lintu, joka rengastettiin uudelleen marraskuussa 1985, oli rengastettu ensi kerran vuonna 1950, mikä osoittaa, että se oli nyt yli 35 vuotta vanha! Tuo pieni lintu muni edelleen ja lensi vuotuisen muuttomatkansa. Muuttoreitti kulkee Australian kaakkoisrannikon edustalla sijaitsevasta Tasmaniasta Japanin pohjoispuoliselle Beringinmerelle saakka. Linnun 35 edestakaisen muuttomatkan yhteispituus on yli 1050000 kilometriä. Koska maasta käsin tehty edestakainen matka kuun ympäri on korkeintaan 813400 kilometriä, höyhenpukuinen ystävämme on ilmeisesti lentänyt astronautteja pidemmän matkan!
Tuntematon laji
Philadelphian luonnontieteellisen korkeakoulun ornitologit ovat löytäneet Ecuadorin vuoristometsissä elävän aiemmin tuntemattoman papukaijalajin, kertoo New York Times. Tämä äskettäin löydetty pieni lintu on väriltään suurimmaksi osaksi vihreä, ja sen siivissä on punaisia ja sinisiä laikkuja. Sillä on selvästi erottuva punainen päälaki ja punaisenruskea pyrstö. Ennen tätä löytöä useimmat ornitologit uskoivat, että kaikki Amerikan papukaijalajit oli löydetty ja luokiteltu. Museovirkailijoiden mukaan edellinen tuntemattoman papukaijalajin löytäminen tapahtui vuonna 1914. Tälle viimeksi löydetylle papukaijalle, joka ei kykene puhumaan, ei ole vielä annettu nimeä.
Täpäriä tilanteita
Yhdysvaltain ilmailuhallituksen mukaan viime vuonna sattui 777 tapausta, joissa lentokoneet olivat vaarassa törmätä toisiinsa ilmassa. Tämä merkitsee 31,9 prosentin lisäystä vuonna 1984 raportoitujen tapausten määrään. Lisäksi maan pinnalla sattui 24 vastaavaa tilannetta. Määrän kasvu johtuu osittain uudesta ja täsmällisemmästä raportointimenetelmästä, mainitsi ilmailuhallitus. Törmäysvaara määritettiin olleen sellaisissa tapauksissa, joissa lentokoneet olivat alle 150 metrin etäisyydellä toisistaan tai joissa lentokapteeni raportoi vaaran olleen olemassa. Suurimmassa osassa eli 518 tapauksessa oli kyse sotilaskoneesta tai yksityisestä lentokoneesta. 35 tapausta koski kahta reittilennolla ollutta matkustajakonetta, 205 tapausta matkustajakonetta ja yksityistä tai sotilaskonetta ja 19 tapausta oli tarkemmin määrittelemättömiä.
Tarkistettuja lukuja
Tiedemiesten mukaan galaksimme on 25 prosenttia pienempi kuin aiemmin ajateltiin. Uuden tekniikan ja korkeamman geometrian avulla kansainvälinen astronomien ryhmä on laskenut, että 200 miljardia tähteä käsittävän Linnunratamme läpimitta on noin 70000 valovuotta. Aurinkomme planeettoineen sijoitetaan nyt 23000 valovuoden päähän galaksimme keskustasta, mikä on sitä paljon lähempänä kuin aiemmin ajateltiin.
Myös äänen nopeus ilmassa on yli puoli kilometriä tunnissa hitaampi kuin aiemmin on mitattu. Sen jälkeen kun äänivalli rikottiin vuonna 1947, äänen nopeudeksi määritettiin 1193,2 kilometriä tunnissa eli 331,45 metriä sekunnissa. Mutta yrittäessään virittää mikrofoneja tarkasti kanadalainen tutkija George S. K. Wong huomasi, että vuonna 1942 oli tehty laskuvirhe, joka oli sellaisenaan päässyt pujahtamaan tieteelliseen kirjallisuuteen. Uusi nopeus on nyt 1192,6 kilometriä tunnissa eli 331,29 metriä sekunnissa.
Puiden uudelleen istutusta
”Älä kaada puita vaan istuta ne uudelleen!” on erään täysikasvuisten puiden istutukseen erikoistuneen saksalaisen liikeyrityksen mainoslause. Tuo liikeyritys korostaa sitä, että puista on monenlaista hyötyä: Ne puhdistavat ilmaa, niiden lehdet sitovat itseensä tomua ja nokea, ja täysikasvuinen puu tuottaa happea riittävästi 64 ihmiselle. Lisäksi ne vaimentavat melua, antavat varjoa ja säätelevät lämpötilaa. Tuo liikeyritys on suunnitellut koneita ja kehitellyt menetelmiä, joiden avulla puita voidaan siirtää paikasta toiseen jopa keskikesällä, kun ne ovat täydessä lehdessä. Siirron väitetään onnistuvan 95-prosenttisen varmasti. ”Jopa sellaisia puita voidaan istuttaa uudelleen, jotka ovat sata vuotta vanhoja ja joiden rungon läpimitta on 1–2 metriä ja jotka painavat jopa 30 tonnia”, kertoi German Tribune -lehti. Jotkin puulajit selviytyvät kuitenkin toisia paremmin, mutta niiden elossa säilymisen varmistamiseksi ne täytyy istuttaa oikeaan paikkaan ja niille täytyy antaa sopivaa jälkihoitoa.