Lukijoiden kirjeitä

Juomarahojen antamisesta

Juomarahakäytäntöä käsitelleet kirjoituksenne järkyttivät minua syvästi. [Suomeksi 22.8.1986] Olen aina ajatellut, että juomarahan antaminen on asiakkaan ratkaistavissa ja että sitä annetaan, jos palvelu on ollut poikkeuksellista. Kun ajattelen, että juomarahoja vaaditaan, minusta tuntuu, etten halua enää koskaan syödä ulkona. Ruokalistassa olevien hintojen pitäisi sisältää myös tarjoilupalkkio.

J. C., Yhdysvallat

Joistakuista saattaa tuntua, että ravintolahintojen ja muiden palveluiden hintojen pitäisi sisältää kaikki palveluksia antavan henkilökunnan työkustannukset, mutta kaikkialla niin ei ole. Ravintoloiden tarjoilijat ja tarjoilijattaret sekä monet muunlaisia palveluksia suorittavat ovat usein riippuvaisia juomarahoista, joiden katsotaan olevan osa heidän palkkaansa, ja joissakin maissa heitä verotetaan juomarahoista, ovatpa he saaneet niitä tai eivät. Jokaisen, joka saa osakseen jonkinlaista palvelua, pitäisi luonnollisesti odottaa joutuvansa maksamaan siitä, veloitetaanpa siitä laskussa tai maksetaanpa siitä tavallisesti erillisellä juomarahalla. – Toimitus.

Paljon kiitoksia juomarahakäytäntöä käsitelleistä kirjoituksistanne. Ne auttoivat minua ymmärtämään, miksi juomarahoja pitää antaa ja miten tärkeää niitä on antaa paitsi tässä maassa myös muissa maissa. Nuo kirjoitukset muuttivat käsitykseni juomarahojen antamisesta.

E. B. M., Yhdysvallat

Houkuttelevat raiskaukseen?

”Tarkkailemme maailmaa” -palstalla [suomeksi 8.9.1986] kerroitte tuomarista, joka antoi raiskaajalle vain ehdonalaisen tuomion, koska hän oli sitä mieltä, että tytön raiskaaminen johtui ”normaalista reaktiosta” hänen vihjailevaan pukeutumiseensa ja toimintaansa. Tuomari ei ehkä ajatellut, että murha voi olla normaali reaktio raiskatuksi joutuneelle, ja olisiko hän yhtä lempeä, jos raiskatuksi joutunut nainen tappaisi raiskaajan?

E. B., Yhdysvallat

”Tarkkailemme maailmaa” -palstan uutinen antoi ymmärtää, että naiset houkuttelevat raiskaukseen ja että te olette yhtä mieltä siitä. Sen sanominen, että naiset houkuttelevat pukeutumisellaan ja toiminnallaan raiskaukseen, on samaa kuin sanoisi, että joku saattoi toisen niin raivostuksiin, että tämän täytyi murhata hänet. Sellainen on aivan naurettavaa!

J. D., Yhdysvallat

Me emme missään tapauksessa ole yhtä mieltä siitä, että raiskaus on normaali reaktio naisen vihjailevaan käytökseen sen enempää kuin mikään muukaan väkivallanteko on normaali reaktio tilanteeseen. Emme liioin yhdy ajatukseen, että raiskaajan puolustukseksi hyväksyttäisiin koskaan sitä perustelua, että nainen pukeutumisellaan tai teoillaan ’houkutteli raiskaukseen’. Mutta me uskomme, että naisen säädyllinen pukeutuminen, puhe ja toiminta voivat usein suojella häntä. Mies joka jatkuvasti heiluttelee rehennellen suurta setelinippua, kiinnittää varmasti puoleensa ryöstäjien huomion, ja mies joka lietsoo vihaa, saa varmasti niittää väkivaltaa. Samoin myös naisesta, joka kiinnittää itseensä kohtuutonta huomiota vihjailevalla pukeutumisellaan, puheellaan ja toiminnallaan, tulee todennäköisemmin seksuaalisen väkivallan uhri kuin naisesta, joka pukeutuu ja toimii säädyllisesti. – Toimitus.

Rakkausromaanien lukeminen

Olen saanut suurta hyötyä kirjoituksesta ”Ovatko rakkausromaanit harmitonta luettavaa?” [Suomeksi 8.2.1984] Olin 13-vuotiaasta lähtien intohimoinen rakkausromaanien lukija. Olen nyt 21-vuotias. Kun artikkelinne ilmestyi, luin meneillään olevan rakkausromaanin loppuun ja päätin (vastahakoisesti), että se olisi viimeiseni. Muutama kuukausi sitten minussa syttyi kuitenkin uudelleen himo lukea niitä. Saatoin tuntea, miten se, millä ruokin mieltäni, vaikutti minuun. Mietiskeltyäni uudelleen kirjoitustanne olen nyt päässyt irti tuosta tavasta (ja se tapahtui yhden romaanin ollessa vielä kesken), ja hävitän nyt kaikki kotonani olevat romaanit.

J. G., Etelä-Afrikka