Terveys kaikille ihmisille – milloin?

”Maailman 67 köyhintä maata – Kiina pois laskettuna – käyttää terveydenhuoltoonsa vähemmän rahaa kuin teollisuusmaat käyttävät sitä yksistään rauhoittaviin lääkkeisiin.” – Health Crisis 2000.

”TERVEYS kaikille vuoteen 2000 mennessä.” Tätä iskulausetta on toistettu varsinkin siitä lähtien, kun Maailman terveysjärjestö WHO ja YK:n lastenavun rahasto UNICEF yhdessä järjestivät vuonna 1978 kansainvälisen perusterveydenhuollon konferenssin. Konferenssissa kiinnitettiin 134 osanottajamaan huomio siihen, miten suuria puutteita maailmassa vielä on terveydenhuollon alalla.

UNICEFin silloinen pääjohtaja Henry R. Labouisse sanoi: ”Yksi syy siihen, miksi olemme tänään täällä koolla, on tämä: Olemme lujasti sitä mieltä, että sitä suorastaan skandaalimaista eroa, joka vallitsee terveydenhuollon mahdollisuuksien välillä eri osissa maailmaa ja myös valtioitten sisällä, ei voida enää suvaita.”

Eräässä ennen konferenssia julkaistussa raportissa puhuttiin valtavasta eriarvoisuudesta, joka maailmassa vallitsee vauraitten maitten monipuolisen terveydenhuollon ja muiden maitten riittämättömän terveydenhuollon välillä. Tuona vuonna julkaistun UNICEFin raportin mukaan joissakin köyhissä maissa ”ainoastaan 10 prosenttia väestöstä pääsee osalliseksi kunnollisesta terveydenhuollosta” ja ”kahdellakymmenellä prosentilla – kenties – on puhdasta juomavettä”.

Konferenssissa vaadittiin ”elintarvikehuollon ja ravitsemuksen kehittämistä, puhtaan veden riittävän saannin ja perushygienian järjestämistä; äitiyshuoltoa ja lasten terveydenhuoltoa, – – välttämättömien lääkkeitten saannin järjestämistä”.

Kaikki tällainen on erittäin kallista, varsinkin köyhien maitten asukkaille. Mistä tarvittavat rahat voitaisiin saada? Konferenssissa sanottiin, että ”rauha, liennytys ja aseidenriisunta” voisivat vapauttaa valtavasti rahaa tällaisiin tarkoituksiin. WHO:n oma lehti saikin tästä aiheen todeta: ”Millainen olisikaan se ihannemaailma, jossa kaikki se kekseliäisyys ja raha ja ne inhimilliset ja aineelliset voimavarat, jotka tätä nykyä käytetään sota-aseisiin, uhrattaisiin maailman terveyden kohentamiseen!” – World Health

Mutta onko vuoden 1978 jälkeisinä vuosina rauhasta, liennytyksestä ja aseidenriisunnasta tullut todellisuutta? Eivätkö kansat olekin menossa täysin päinvastaiseen suuntaan, samalla kun terveydenhuollon ongelmat jatkuvasti pahenevat?

[Kuva s. 3]

Koululaisten rokotusta Kolumbiassa

[Lähdemerkintä]

P. Almasy/WHO