Nuoret kysyvät:

Miksi äiti ja isä erosivat?

”Isä oli jättänyt meidät ennenkin”, sanoo Denny. ”Mutta hän tuli aina takaisin.” Tämä kerta oli kuitenkin erilainen. Maurice, Dennyn pikkuveli, muistelee: ”Olin eräänä päivänä lastenhoitajani luona, ja pystyin näkemään sieltä takapihallemme. Näin kuinka isä yritti murtautua kotiimme. Silloin tajusin, ettei hän enää asunut kanssamme. Paljastui, että äiti oli vaihtanut lukot.”

Annetten vanhempien erossa ei ollut sellaista lopullisuuden leimaa. ”Vanhempani jättivät vähän väliä toisensa – aina siitä lähtien kun olin kahdeksanvuotias”, hän kertoo. ”He eivät kuitenkaan koskaan pysyneet erossa kovin kauan. Parin kuukauden kuluttua äiti yleensä soitti isälle ja sanoi: ’Hyvä on, annan sinulle anteeksi’, ja he palasivat jälleen yhteen. Mutta isä on alkoholisti. Hän yleensä murskasi äidin maailman pirstaleiksi ja tuli sitten takaisin, ja äiti antoi hänelle anteeksi. Olin harmissani siitä, että hän aina antoi anteeksi.”

AVIOERO. Asumusero. Välirikko. Yksistään Yhdysvalloissa joutuu joka vuosi yli miljoona nuorta kokemaan murheellisen tapahtuman: vanhempiensa avioliiton hajoamisen. Viitisen vuotta sitten avioerolapsia oli Suomessa yli 9000 vuosittain, ja luvun arvioidaan pysyneen kutakuinkin samana.

Avioero tekee kipeää. Se päästää usein valloilleen monenlaisia tunteita: häpeää, vihaa, levottomuutta, hylkäämisen pelkoa, syyllisyydentunnetta, masennusta, syvän menetyksen tunnetta ja jopa kostonhalua. Edellä mainitut nuoret kertoivat tunteistaan seuraavasti:

”Olin vihainen. Olin iloinen siitä, että lopultakin kotona oli rauhallista, mutta en koskaan iloinnut siitä, että isä oli poissa. Mielestäni isän ei ollut oikein lähteä!” – Maurice.

”Olin jotenkin loukkaantunut ja hämilläni. Me olimme muuttaneet lähiöön perheenä, ja nyt perheemme oli hajonnut. Kun ihmiset kysyivät: ’Missä isäsi on?’, niin minulla oli tapana keksiä jokin selitys, mutta en koskaan kertonut, että vanhempani olivat eronneet.” – Denny.

”Tunsin itseni hylätyksi ja syylliseksi. Äidillä ja minulla oli aina läheinen suhde, mikä harmitti isää. Mietin, olisivatko he mahtaneet tulla paremmin toimeen keskenään, jos he eivät olisi yrittäneet sitä minun takiani.” – Annette.

Miten avioero vaikuttaa sinuun

Jos vanhempasi ovat hiljattain hankkineet asumus- tai avioeron, sinäkin saatat tuntea itsesi hämmentyneeksi ja vihaiseksi. Rakkaudellinen Luojammehan joka tapauksessa tarkoitti, että sinua olisi kasvattamassa sekä äiti että isä, jotka molemmat rakastavat sinua. (Efesolaisille 6:1–3) Nyt sinulta on kuitenkin riistetty mahdollisuus olla päivittäin toisen vanhempasi kanssa, jota myös rakastat. ”Kunnioitin todella isääni ja halusin olla hänen kanssaan”, valittaa Paul, jonka vanhempien tiet erkanivat silloin kun hän oli seitsemänvuotias. ”Mutta äiti sai meidät holhoukseensa.”

Se että kasvat vain jommankumman vanhempasi kanssa – yleensä äidin kanssa – merkitsee usein sitä, että elämä on taloudellisesti tiukkaa. Tämä piti paikkansa ’isättömistä’ lapsista jo raamatullisina aikoina. (5. Mooseksen kirja 10:17–19, UM) Esimerkiksi Keith muistelee vaikeuksia, joita seurasi hänen äitinsä avioliiton kariuduttua kaksi kertaa:

”Isä lähti, kun olin viisivuotias. Se oli yhtä painajaista. Elämä oli hyvin epävarmaa; me muutimme puolen vuoden välein. Äidillä ei ollut koulutusta, ei työtä, ei kerrassaan mitään. Me muutimme kerrostalon vuokrahuoneistosta toiseen ja saimme usein häädön, koska äiti ei pystynyt maksamaan vuokraa.

”Sitten äiti meni naimisiin tosi kivan kaverin kanssa. Pidin hänestä todella kovasti. Kerrankin elämäni oli edes hieman vakiintuneempaa, emmekä me muutelleet ympäriinsä kaiken aikaa. Me asuimme talossa, emme kerrostalohuoneistossa, ja meillä oli oma piha ja koirakin! Mutta pian he alkoivat riidellä, ja lopulta äiti sanoi, että hän halusi lähteä. Taistelin vastaan ja huusin, että minä halusin jäädä. Se oli kuitenkin turhaa. Me muutimme asumaan tätini luokse.”

Harkitessasi tällaisia vaikeuksia – siitä puhumattakaan, että joutuisit valitsemaan kahden rakastamasi ihmisen välillä tai sinut riistettäisiin pois ystäviesi keskuudesta – saatat olla katkeran loukkaantunut vanhempiesi avioeron takia. Se, että tiedät toisten perheiden joutuneen kokemaan samaa, ei paljon lohduta. ’Miksi tämä tapahtui minun vanhemmilleni?’ ihmettelet.

Miksi vanhemmat eroavat

On totta, että vanhempasi ovat joskus voineet kinastella tai nahistella sinun kuultesi. He ovat saattaneet käydä väkivaltaisiksi. Silloinkaan et ehkä silti koskaan osannut kuvitellakaan, että heidän tiensä jonain päivänä eroaisivat. Jotkut vanhemmat onnistuvat pitämään ongelmansa hyvin salassa. ”En muista vanhempieni riidelleen”, sanoo Lynn, jonka vanhemmat erosivat hänen ollessaan lapsi. ”Luulin, että he tulivat toimeen keskenään.” Avioerotutkijat Judith S. Wallerstein ja Joan Kelly havaitsivat tosiaan, ”että runsaalla kolmanneksella [eronneiden vanhempien] lapsista oli vain vähäinen aavistus siitä, etteivät heidän vanhempansa olleet onnellisia”.

Vaikka pyydät vanhemmiltasi selitystä, saatat saada vastaukseksi vain epämääräisiä tai vältteleviä ylimalkaisuuksia. Wallerstein ja Kelly havaitsivat, että ”neljälle viidesosalle tutkituista [eronneiden vanhempien] nuorimmista lapsista ei joko annettu riittävää selitystä tai heille ei vakuutettu, että huolenpito heistä jatkuu. Itse asiassa he vain jonain aamuna havaitsivat herättyään, että toinen vanhemmista oli lähtenyt.”

Siksi onkin ymmärrettävää, että avioero voi minkälaisissa olosuhteissa tahansa olla hirvittävä isku. Vaikka Raamattu neuvookin, että ”vaimon ei tule lähteä pois miehensä luota” eikä ”miehen tule jättää vaimoaan”, avioliiton hajoamisesta on tullut tuskallinen osa nykyelämää. (1. Korinttolaisille 7:10, 11) Muun muassa mikä on syynä siihen?

Ikävä kyllä joskus jompikumpi aviopuoliso syyllistyy aviorikokseen. Ja kun niin tapahtuu, Jumala sallii viattoman puolison hankkia avioeron. (Matteus 19:9) Toisissa tapauksissa ”viha ja huutaminen ja pilkka” puhkeavat väkivallaksi ja saavat toisen vanhemmista pelkäämään oman ja lastensa ruumiillisen hyvinvoinnin puolesta. – Efesolaisille 4:31.

Myönnettäköön, että joskus avioero hankitaan hatarin perustein, varsinkin silloin kun pariskunnat eivät halua noudattaa Raamatun periaatteita. Jotkut esimerkiksi ottavat mieluummin itsekkäästi avioeron kuin selvittävät ongelmansa, koska he väittävät, että he ovat ’onnettomia’, että ’heidän avioliittonsa ei tyydytä heitä’ tai että ’he eivät enää rakasta puolisoaan’. Lienee tarpeetonta sanoakaan, että tällainen menettely ei miellytä Jumalaa, joka ”on vihannut avioeroa”. (Malakia 2:16, UM) Lisäksi Jeesus osoitti, että jotkut eroaisivat puolisostaan sen vuoksi, että tästä tulee kristitty. – Matteus 10:34–36.

Miksi lapsille kertominen on vaikeaa

Se, miksi vanhempiesi avioliitto on kariutunut, voi kuitenkin olla arvoitus sinulle. Heidän vaitiolonsa tai epämääräiset vastauksensa eivät silti merkitse sitä, etteivät he rakastaisi sinua. Avioero saattaa vanhemmat pois tolaltaan. Tutkija Wallerstein sanoo, että tasapainon saavuttaminen avioeron jälkeen kestää tavalliselta naiselta ”3–3¹/2 vuotta”. Ja vaikka miehet näyttävätkin toipuvan nopeammin, kirjailija Frank Ferrara (joka itse on eronnut) tunnustaa: ’Harva mies ei tunne syyllisyyttä, yksinäisyyttä, vihaa, masennusta, epäonnistumisen ja hylätyksi jäämisen tunnetta.’ Vanhempiesi ollessa täysin vajonneita omaan murheeseensa heistä saattaa olla vaikea puhua avioerosta. Raamattu sanookin: ”Oletko osoittautunut masentuneeksi ahdistuksen päivänä? Voimasi tulee olemaan vähäinen.” – Sananlaskut 24:10, UM.

Lisäksi huonekunnan ’purkamiseen’ tarvitaan yleensä kaksi, ja vanhemmistasi saattaa tuntua kiusalliselta ja nololta myöntää oma epäonnistumisensa. (Vrt. Sananlaskut 14:1.) Toisinaan jopa sellainen isä tai äiti, jonka puoliso on tehnyt aviorikoksen, on haluton paljastamaan puolisonsa tahdittomuuden.

Mitä sinä voit tehdä

Vaikka tietämättömyys onkin turhauttavaa, siihen vastaaminen vihalla ja raivolla ei juuri saa aikaan hyvää. Käytä sen sijaan ajattelukykyä ja tarkkanäköisyyttä suojellaksesi itseäsi pysyvältä tunneperäiseltä vahingolta. (Sananlaskut 2:11) Koeta löytää oikea aika keskustella rauhallisesti huolenaiheistasi vanhempiesi kanssa. (Sananlaskut 25:11) Kerro heille, miten murheellinen ja hämmentynyt olet avioeron johdosta.

Ehkäpä vanhempasi antavat sinulle tyydyttävän selityksen. Ja jolleivät he anna, älä silti vaivu epätoivoon. Kysy itseltäsi, onko vanhempiesi todellisuudessa väärin olla kertomatta sinulle kaikkea. Eikö Jeesuskin pitänyt sisällään tietoa, jota opetuslapset eivät hänen mielestään olleet valmiita ottamaan vastaan? (Johannes 16:12) Ja eikö vanhemmillasi ole oikeus yksityisyyteen? Sitä paitsi jos isäsi tai äitisi on hankkinut avioeron sukupuolisen moraalittomuuden perusteella, niin eikö hän käytä hyväkseen Raamatun suomaa oikeutta?

Pane merkille myös, millainen on vanhempiesi tunneperäinen tila. Niin tuskalliselta – jopa katastrofaaliselta – kuin avioero sinusta saattaakin tuntua, huomaatko, että se on aivan yhtä tuskallinen vanhemmillesi? Olisiko realistista odottaa heiltä pitkiä selityksiä juuri nyt?

Lopuksi ymmärrä, että olkoonpa avioeron syynä mikä tahansa, se on heidän välinen kiistansa – ei kiista sinun kanssasi! Tutkiessaan 60:tä eronnutta perhettä Wallerstein ja Kelly havaitsivat, että pariskunnat syyttivät avioerosta toisiaan, työnantajaansa, perheenjäseniään ja ystäviään. Mutta tutkijat sanovat: ”Kiinnostavaa kyllä, kukaan ei syyttänyt lapsia.” Jos siis sinun täytyy elää jonkin aikaa tietämättä miksi vanhempasi erosivat, ammenna lohtua sen tietämisestä, että se ei ollut sinun syytäsi. Ja vanhempiesi keskinäisistä ongelmista huolimatta heidän tunteensa sinua kohtaan eivät ole muuttuneet.

Tämä ei toki poista vanhempiesi avioeron tuottamaa tuskaa. Mutta se, että pyrit edes jotenkin ymmärtämään, mitä on tapahtunut heidän välillään, voi olla ensimmäinen askel oman elämäsi saattamisessa takaisin oikeille raiteilleen.

[Kuva s. 23]

Vanhempiensa avioliiton kariutumisen seuraaminen on tuskallisimpia kuviteltavissa olevia kokemuksia