Nuoret kysyvät:
Pilaako vanhempieni avioero elämäni?
TALOUDELLISESTI huonossa asemassa, masentuneita, taipuvaisia käyttäytymään huonosti ja alttiita epäonnistumaan avioliitossa – tällainen on se armoton kuva, jonka jotkut asiantuntijat maalaavat eteemme eronneiden vanhempien lapsista. Jos siis vanhempasi ovat eronneet tai asuvat erillään, on ymmärrettävää, että saatat pelätä tulevaisuutesi puolesta.
Saattaa tosin vaikuttaa jo nyt siltä, että vanhempiesi avioero raunioittaa elämäsi. Danny-niminen nuori mies muistelee: ”Vanhempieni avioeron jälkeen olin onneton ja masentunut. Minulla alkoi olla ongelmia koulussa ja jäin kerran luokalleni. ’Millään ei ole mitään väliä’, sanoin silloin. Niinpä koulunkäyntini meni pelleilyksi ja jouduin usein tappeluihin.” Jotkut nuoret alkavat tässä tilanteessa jopa käyttää alkoholia tai huumeita tai harrastaa irrallisia sukupuolisuhteita tai tehdä hetken mielijohteesta traagisia päätöksiä.
Miksi avioero siis pilaa niin monen nuoren elämän? Ja miten voit välttyä antamasta sen pilata omaasi?
Miten tunneperäinen tuska vaikuttaa
Avioeron jälkeen jotkut nuoret päästävät turhautumisensa ja vihansa valloilleen käyttäytymällä huonosti tavoilla, joita he eivät olisi ennen kuvitelleetkaan. Joillekin nuorille huono käytös on kieroutunut tapa ”rangaista” vanhempiaan avioerosta. Joissakin tapauksissa se on tuskainen huuto huomion saamiseksi vanhemmilta, jotka näyttävät yhtäkkiä menettäneen kiinnostuksen lapsiinsa. ”Äiti ei ollut kotona”, valittaa 15-vuotias Tiina: ”Ei ollut kuria eikä sääntöjä, vain tyhjä talo. Se johti siihen, että aloin harrastaa huumeita ja sukupuolisuhteita.”
Miksi vanhemmat sitten joskus antavat kurin pikku hiljaa höltyä avioeron jälkeen? Usein se johtuu yksinkertaisesti siitä, että hekin kärsivät suuresta tunneperäisestä tuskasta. Eräs eronnut nainen tunnustikin: ”Minä todella laiminlöin lapsiani. Avioeron jälkeen olin itse niin sekaisin, etten kerta kaikkiaan pystynyt auttamaan heitä.”
Tarve omaksua vastuuta
Lapsen huono käytös voi hyvinkin johtua hänen vanhemmistaan. Mutta mitä hän todellisuudessa saa sillä aikaan, paitsi lisää painetta jo ennestään tukalaan tilanteeseen? Väärinteollaan väärintekijä ”rankaisee” vain itseään. Eräs vanhempiensa avioeron jälkeen huumeisiin, moraalittomuuteen ja varkauteen sekaantunut 19-vuotias poika myönsikin: ”Näistä erehdyksistä kärsin minä.” – Vrt. Galatalaisille 6:7.
Raamatun Heprealaiskirjeen 12:13:ssa oleva neuvo on järkevä: ”Tehkää jatkuvasti suoria polkuja jaloillenne, jotta se, mikä on rampa, ei menisi sijoiltaan.” Silloinkaan, kun vanhemmat eivät anna kuria, ei väärää käytöstä voida puolustaa, etenkään, jos sinulle on opetettu vanhurskaat periaatteet. ”Jos joku tietää, miten tehdä sitä, mikä on oikein, eikä kuitenkaan tee sitä, niin se on hänelle synti.” (Jaakob 4:17) Omaksu vastuu omasta toiminnastasi ja harjoita itsekuria. (1. Korinttolaisille 9:27) Vältä tekoja, joita katuisit lopun elämääsi.
Hätäiset ratkaisut
Toinen tapa, jolla nuoret voivat turmella tulevaisuutensa avioeron jälkeen, on se, että he alkavat tehdä hätäisiä ratkaisuja. Vailla vanhempien vakaata ohjausta monet lopettavat koulunkäynnin – juurikaan ajattelematta, kuinka he tulevat myöhemmin elättämään itsensä. Toiset tarttuvat ensimmäiseen tilaisuuteen paeta onnetonta kotielämäänsä. Lynn-niminen nuori nainen muistelee: ”Hajonneesta kodista tulevana minusta tuntui kuin minulla olisi ollut huono menneisyys, kuin olisin tehnyt jotain väärin. Mietin, haluaisiko kukaan mennä naimisiin minun kanssani. Niinpä kun erään mukavan perheen poika tahtoi kanssani naimisiin, suostuin, vaikkei kumpikaan meistä ollut valmis avioliittoon.” Surullista kyllä, pian seurasi avioero.
Siten on todellakin vain terveen järjen mukaista välttää tärkeiden ratkaisujen tekemistä, kun on liian hämmentynyt ajatellakseen selkeästi. ”Mielevä ottaa askeleistansa vaarin.” (Sananlaskut 14:15) Jos vanhemmat vaikuttavat tässä vaiheessa olevan liiaksi poissa tolaltaan kuunnellakseen sinua, mikset neuvottelisi ratkaisuistasi jonkun vanhemman ystävän kanssa?
Huoli toimeentulosta
Kun kotona ei ole enää isää (jollainen tilanne usein on), voi nousta esiin tilanne, joka näyttää uhkaavan tulevaisuuttasi. Ensimmäistä kertaa saatat huomata huolehtivasi asioista, joita ennen pidit itsestään selvyyksinä, nimittäin ruoasta, vaatteista, asunnosta ja rahasta.
Näännytkö nälkään? Todennäköisesti et. Yleensä vanhemmat ponnistelevat elättääkseen lapsensa jollakin tavalla avioeron jälkeen, vaikka se saattaa merkitä sitä, että äidin täytyy ottaa ansiotyö. Vanhemmat ikävä kyllä eivät usein selitä mitään tästä. Niinpä sinun täytyy olla vanhemmillesi kunnon poika tai tytär ja puhua huolistasi heidän kanssaan. (Sananlaskut 4:3, UM) Kysy rauhallisesti, mitä järjestelyjä on tehty sinusta huolehtimiseksi. Jos vanhempasi ovat liiaksi poissa tolaltaan keskustellakseen asiasta, osoita myötätuntoa. (1. Pietari 3:8) Odota oikeaa hetkeä kysyäksesi uudestaan. – Sananlaskut 15:23.
Kirja Surviving the Breakup varoittaa kuitenkin realistisesti: ”Sillä, millä kerran elätettiin yksi perheyksikkö, täytyy nyt elättää kaksi perhettä, mikä pakottaa jokaista perheenjäsentä laskemaan elintasoaan riippumatta perheen varallisuudesta.” Sen vuoksi saattaa hyvinkin olla, että sinun täytyy oppia tulemaan toimeen ilman sellaista, mistä olet tottunut nauttimaan – esimerkiksi uusia vaatteita. Mutta Raamattu muistuttaa meitä: ”Emme näet ole tuoneet maailmaan mitään emmekä voi mitään viedä pois. Kun meillä siis on elatus ja vaatteet, me tyydymme näihin.” (1. Timoteukselle 6:7, 8) Ehkä voit jopa auttaa perheen uuden talousarvion valmistamisessa. Muista myös, että Jehova on ”isättömien poikien isä”. (Psalmi 68:6, UM) Voit olla varma, että hän on syvästi kiinnostunut tarpeistasi.
Vaikutus omaan avioliittoosi
Koska vanhempasi ovat epäonnistuneet avioliitossaan, on ymmärrettävää, että saatat olla huolissasi siitä, tuleeko oma avioliittosi olemaan menestyksellinen. Onneksi onnellisuuden puuttumista avioliitossa ei peritä vanhemmilta – kuten kesakot peritään. Olet ainutlaatuinen yksilö, ja se, millaiseksi tuleva avioliittosi osoittautuu, ei riipu vanhempiesi epäonnistumisista, vaan siitä, missä määrin sinä ja aviopuolisosi sovellatte Jumalan sanaa. Sen, että tulee onnettomasta kodista, ei tarvitse estää sinua jonain päivänä nauttimasta turvallisesta avioliitosta, jos rakennat sen epäitsekkäälle rakkaudelle. Sellainen ”rakkaus ei koskaan häviä”. – 1. Korinttolaisille 13:8.
Esimerkiksi Annetten kasvatti alkoholisti-isä, joka tuon tuostakin hylkäsi perheensä oman onnensa nojaan. ”Se on tehnyt minusta hieman epävarman”, Annette myöntää. ”En vielä nykyäänkään voi sietää sitä, että mieheni lähtee käymään asioilla vakuuttamatta minulle tulevansa takaisin.” Siitä huolimatta Annette jatkaa: ”Päätin, että kun menisin naimisiin, avioliittoni olisi rauhallinen, ja että menisin naimisiin jonkun sellaisen kanssa, jonka kanssa tietäisin voivani olla onnellinen. Nyt olen onnellinen, ja tunnen vanhempieni eron olevan koko lailla taakse jäänyt asia.”
Tilanteen käyttäminen hyväksesi
Jeremia huomautti: ”Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.” (Valitusvirret 3:27) Vanhempien eron katselemisessa ei tietenkään ole mitään ”hyvää”. Mutta on mahdollista hyötyä jopa tästä kielteisestä kokemuksesta.
Sinun on esimerkiksi ehkä pakko omaksua lisävastuita kodinhoidossa. Tämä voi auttaa sinua kehittämään taitoja, jotka myöhemmin elämässä osoittautuvat arvokkaiksi. Tutkija Judith Wallerstein huomautti edelleen: ”Tunneperäinen ja henkinen kasvu [avioerolasten keskuudessa], jota perheen kriisi nopeutti, oli vaikuttavaa ja joskus liikuttavaa. Nuorukaiset – – miettivät tyynesti vanhempiensa kokemuksia ja tekivät mielekkäitä johtopäätöksiä omaa tulevaisuuttaan varten. He tahtoivat löytää tapoja välttää vanhempiensa tekemät virheet.”
Paul-niminen nuorukainen havaitsi tämän todeksi. Hänen vanhempansa erosivat hänen ollessaan pieni, ja häntä sysittiin edes takaisin riitelevien vanhempien välillä. Kuitenkin hän on saanut jotakin hyötyä selviydyttyään tästä. ”Olen lujasti päättänyt olla toistamatta vanhempieni virheitä”, hän sanoo. Ja opittuaan elämään epävakaassa tilanteessa hän sanoo: ”Kykenen sopeutumaan tilanteisiin helposti.” Keith, nuori mies, joka on läpäissyt vanhempiensa kaksi avioeroa, on samoin selviytynyt vahingoittumatta. ”Olen toisinaan epävarma”, hän myöntää. ”Mutta luulen, että kaikki ovat. Enkä usko, että tulen päätymään samaan tilanteeseen kuin vanhempani, koska aion varmasti käyttää päätäni hieman enemmän.”
Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö vanhempiesi ero jättäisi jälkeään elämääsi. Mutta onko tuo jälki haalistuva tahra vai ammottava haava, riippuu suuressa määrin sinusta.
[Kuva s. 15]
Miten vanhempien eroaminen vaikuttaa lapsen tulevaan onnellisuuteen?