Yhdysvaltain perustuslaki ja Jehovan todistajat
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta Amerikan yhdysvaltain perustuslain laatimisesta. Kun tähän kaksisataavuotiseen historiaan nyt kiinnitetään yleisesti huomiota, Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa asuvien Jehovan todistajien mieleen palautetaan se kamppailu, jonka he ovat käyneet tuossa maassa puolustaakseen ja vahvistaakseen laillisesti oikeuttaan levittää uskonnollisia näkemyksiään.
MITÄ merkitystä perustuslailla on? Havainnollistamme sitä esimerkillä: Oletetaan, että haluaisit yhdyskuntasi kaduilla ja talosta taloon levittää painettua aineistoa, jonka uskoisit olevan ihmisille tärkeää. Mutta entä jos saisitkin tietää, että sellaisen aineiston levittäminen olisi vastoin yleisen rauhan ja järjestyksen turvaamiseksi laadittuja lakeja? Tai entä jos sinun täytyisi hankkia siihen lupa, eivätkä viranomaiset myöntäisi sitä? Tai jos sinun täytyisi ostaa lisenssi, mikä olisi taloudellisesti raskasta?
Jehovan todistajat huomasivat olevansa tällaisessa asemassa Yhdysvalloissa 1930- ja 1940-luvuilla. He halusivat levittää uskonnollisia näkemyksiään sisältäviä painotuotteita. Monet yhdyskunnat käyttivät kuitenkin paikallisia lakeja ja määräyksiä estääkseen heidän toimintansa. Sen vuoksi tilanteeseen haettiin muutosta Yhdysvaltain perustuslain pohjalta, joka takaa sananvapauden ja painovapauden. Heidän täytyi kuitenkin viedä nämä asiat tuomioistuimiin turvatakseen sellaiset perustuslailliset oikeudet. Tarkastelkaamme nyt sitä, miten perustuslaki takaa yksilön oikeudet.
Yksilön oikeuksien turvaaminen
Minkä tahansa muun suunnitelman tavoin perustuslaissa esitetään toimintamalli jonkin päämäärän toteuttamiselle – tässä tapauksessa tuo päämäärä on kansan hallitseminen. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa sanotaan, että ihmiset ovat muodostaneet hallituksia turvatakseen hallittaville tietyt ”luovuttamattomat oikeudet”.
Yhdysvaltain perustuslain johdantoon on otettu mukaan tämä aihe, ja siinä mainitaan, että perustuslaki säädettiin ja asetettiin ”vapauden siunauksien” turvaamiseksi kansalle. Perustuslain lopullinen luonnos saatiin valmiiksi 17. syyskuuta 1787 Independence Hallissa Philadelphiassa Pennsylvaniassa. Se on harvinainen perustuslaki, koska se on vanhin yhä voimassa oleva kirjoitettu perustuslaki.
Yhdysvaltain perustuslaki on merkittävä siinä suhteessa, että siinä suhtaudutaan epäluuloisesti liian voimakkaaseen hallitukseen ja kohotetaan yksilön vapaudet hallituksen vaikutuspiirin yläpuolelle. Tuon perustuslain parhaiten tunnettuja piirteitä ovat sen takaamat uskonnonvapaus, sananvapaus ja painovapaus. Näitä vapauksia ei mainittu erikseen alun perin laaditussa ja ratifioidussa perustuslaissa. Ne sisällytettiin mukaan vuonna 1791 perustuslain ensimmäisenä lisäyksenä. Kymmenen ensimmäistä lisäystä, joissa luetellaan kansalaisten perusoikeuksia, tunnetaan yleisesti nimellä Bill of Rights.
Tässä perusoikeusluettelossa varta vasten mainitut vapaudet kuuluvat yksilöille; ne eivät ole riippuvaisia hallituksen suostumuksesta eivätkä hallituksen rajoitusten alaisia. Miksi sitten ihmisten täytyisi taistella oikeuksistaan tuomioistuimissa? Koska toisinaan lainsäädäntöelimet, jotka ovat toimineet sen mukaan, minkä ne ovat ajatelleet olevan enemmistön etujen mukaista, ovat hyväksyneet lakeja, jotka ovat rajoittaneet noita oikeuksia.
Muuan liittovaltion tuomioistuin Yhdysvalloissa huomautti: ”Enemmistön sortovallan, jota se harjoittaa yksilöiden tai avuttomien vähemmistöjen oikeuksien suhteen, on aina tiedetty olevan julkisen hallinnon suurimpia vaaroja.” Juuri tällaisen tyrannian Jehovan todistajat kohtasivat Yhdysvalloissa 1930- ja 1940-luvuilla.
Saarnaajia vai kaupustelijoita?
Toisen maailmansodan lähestyessä Jehovan todistajien julkinen saarnaamistyö oli vastustuksen kohteena. Kaupunkien järjestyssääntöjä, jotka vaativat avustusten kerääjiä ja kaupustelijoita hankkimaan luvan, sovellettiin laittomasti Jehovan todistajien saarnaamistyöhön. Kun Jehovan todistajat ymmärsivät, että näiden lakien tällainen soveltaminen loukkasi heidän perustuslaillisia oikeuksiaan, he asettuivat vastustamaan näitä sääntöjä jatkamalla saarnaamistyötään hankkimatta lupia. (Markus 13:10; Apostolien teot 4:19, 20) Seurauksena oli, että monia Jehovan todistajia pidätettiin.
Kun alioikeudet tekivät päätöksiä Jehovan todistajia vastaan, todistajat eivät maksaneet sakkoja vaan menivät sen sijaan vankilaan. He hakivat oikeudenpäätöksiin jatkuvasti muutosta korkeammissa tuomioistuimissa ja menivät niin korkealle oikeusjärjestelmässä kuin mahdollista rakentaakseen itselleen suotuisista päätöksistä suojavarustuksen, joka estäisi tällaisen perustuslain vastaisen sekaantumisen heidän työhönsä. Aikaa myöten Yhdysvaltain korkein oikeus teki nämä säännöt pätemättömiksi yhden toisensa jälkeen, koska ne joko olivat sellaisinaan perustuslain vastaisia tai niitä sovellettiin sen vastaisesti. Näin kumottiin Jehovan todistajien tuomiot.
Lupamääräysten ohella myös lisenssiverolakeja käytettiin Jehovan todistajien saarnaamistyön rajoittamiseen. Koska Jehovan todistajat katsoivat tällaisen veron olevan maallinen rajoitus Jumalalta saadulle saarnaamistyölle, he kieltäytyivät maksamasta sitä. Jälleen kerran monia todistajia pidätettiin, ja jälleen kerran korkein oikeus teki suotuisan päätöksen sanan- ja palvontavapauden puolesta.
Korkein oikeus ilmoitti, että se onko jollakulla oikeus vapaasti levittää uskonnollisia opetuksia painetun sanan välityksellä, ”ei ole osavaltion määräysvallassa. Se taataan kansalle liittovaltion perustuslaissa.” Osavaltio ei siis voisi ottaa pois sitä, minkä perustuslaki oli jo antanut.
Lipun tervehtiminen
Jehovan todistajat ovat aina olleet lainkuuliaisia kansalaisia, joiden tarkoituksena ei ole olla epäkunnioittavia, kun he kieltäytyvät tervehtimästä kaikkien maiden lippuja. Jehovan todistajat uskovat, että heidän ylin kuuliaisuutensa ja uskollisuutensa kuuluu heidän Jumalalleen ja Tekijälleen, Jehovalle. (Luukas 4:8) Ehdottoman uskollisuuden vannominen mille tahansa maalliselle vallalle olisi maallisten etujen panemista hengellisten etujen edelle. (Apostolien teot 5:29) Tästä vilpittömästä vaikuttimesta huolimatta se, että Jehovan todistajat kieltäytyvät tervehtimästä lippua, on usein käsitetty väärin, ja se on ollut usein syynä vainoon.
Toisen maailmansodan lähestyessä Yhdysvaltain paikalliset koululautakunnat ja osavaltioiden lainsäädäntöelimet julistivat lipuntervehtimismenot pakollisiksi kansallisen ykseyden ja turvallisuuden edistämiseksi. Vaikka yleinen mielipide vaatikin noudattamaan näitä lipuntervehtimisvaatimuksia, Jehovan todistajat kieltäytyivät lujasti sovittelemasta Raamattuun perustuvissa periaatteissaan.
Käsitellessään tätä asiaa Yhdysvaltain korkein oikeus myönsi, että vaikka koululautakunnilla epäilemättä oli tärkeitä ja pitkälle omassa harkinnassaan olevia tehtäviä, nuo tehtävät täytyi suorittaa perustuslain suomissa rajoissa. Koululautakunta ei saanut puuttua perustuslain yksilölle takaamiin perusoikeuksiin. Korkein oikeus päätti sen vuoksi, että koululautakunnan käsitykset niistä tavoista, joilla juurrutetaan arvostusta lippua ja kansallista perintöä kohtaan, eivät kumonneet oppilaan perustuslaillista oikeutta omantunnonvapauteen uskonnollisissa asioissa.
Korkein oikeus ei ollut tietämätön tekemänsä päätöksen painavuudesta, kun otetaan huomioon tuolloin käynnissä olleet kansalliset sotaponnistelut. Oikeus ei kuitenkaan laiminlyönyt velvollisuuttaan, vaan selitti, että Yhdysvaltain perustuslain alaisena ”vapaus olla erilainen ei rajoitu asioihin, joilla ei ole paljon merkitystä. Se olisi pelkkä vapauden varjo. Lain sisällys joutuu kokeeseen silloin, kun oikeus olla erilainen ulottuu asioihin, jotka koskettavat vallitsevan järjestelmän sisintä.”
Korkein oikeus päätti lipuntervehtimistä koskevan mielipiteensä seuraavaan lausuntoon: ”Jos siinä tähtikuviossa, joka muodostuu perustuslaistamme, on yhtään kiintotähteä, niin se on se, että kukaan viranomainen, korkea enempää kuin alhainenkaan, ei voi määrätä, mikä on oleva oikeaoppista politiikassa, kansallismielisyydessä, uskonnossa tai muissa mielipidekysymyksissä, eikä pakottaa kansalaisia tunnustamaan sanoin eikä teoin uskoaan siihen.”
Jehovan todistajien myötävaikutus
Jehovan todistajat ovat saaneet suotuisan päätöksen kaikkiaan 23:ssa Yhdysvaltain korkeimmalle oikeudelle tekemässään muutoksenhaussa. He ovat edistäneet suuresti Yhdysvaltain perustuslaillista oikeudenkäyttöä, kuten monet lainoppineet ovat panneet merkille. Ja se olisi ollut mahdotonta, elleivät Jehovan todistajat olisi olleet halukkaita kärsimään loukkauksia, pahoinpitelyjä ja vangitsemisia yrittäessään olla tottelevaisia Jumalalleen.
Se, että uskonnonvapauden, sananvapauden ja painovapauden perustuslailliset oikeudet ovat kehittyneet ja että ne on määritelty selvemmin Jehovan todistajien kestävyyden vuoksi, on todellisuudessa vain sivutuote siitä, että Jehovan todistajien korkeampana tavoitteena on palvella Jehovaa sopusoinnussa hänen Pyhän Sanansa kanssa.
Jehovan todistajat ovat kiitollisia siitä, että heillä on etu palvella Kaikkeuden Suvereenia, Jehova Jumalaa, ja he ovat käyttäneet monia keinoja sen tekemiseen, Yhdysvaltain 200 vuotta vanhan perustuslain suoma turva mukaan lukien.
[Tekstiruutu s. 27]
Perustuslaki tukee jälleen Jehovan todistajia
10. kesäkuuta 1987 tuomioistuimet tekivät jälleen suosiollisen päätöksen Jehovan todistajien uskonnonvapauden puolesta perustuslain nojalla. ”New York Times” -sanomalehdessä selostettiin, että Yhdysvaltain yhdeksännen piirin muutoksenhakutuomioistuin päätti, että ”yhteiskunnan täytyy suvaita” vapautta toimia sopusoinnussa uskonnollisten vakaumustensa kanssa ”perustuslain mukaisesti, ’koska se on hinta, joka kannattaa maksaa siitä, että kaikille kansalaisille voidaan turvata oikeus harjoittaa eri uskontoa’.” Tähän oikeusjuttuun liittyi Jehovan todistajien oikeus totella sitä Raamatun käskyä, jossa sanotaan, ettei ’koskaan tule ottaa vastaan kotiinsa niitä tai sanoa tervehdystä’ niille, jotka eivät ”pysy Kristuksen opetuksessa”. – 2. Johannes 9–11.
[Kuva s. 25]
Perustuslain sanamuoto laadittiin Independence Hallissa Philadelphiassa
[Lähdemerkintä]
Philadelphia Convention and Visitors Bureau
[Kuva s. 26]
Alkuperäistä perustuslakia säilytetään Kansallisarkistossa
[Lähdemerkintä]
U.S. National Archives
[Kuvan lähdemerkintä s. 24]
Architect of the Capitol, Washington, D.C.