Vaikea pulma vilpittömille katolilaisille

Vuonna 1984 Vatikaani julkaisi asiakirjan, jossa tuomittiin vapautuksen teologia, ja Leonardo Boff, yksi ”kiistellyimmistä” katolisista teologeista, tuomittiin vuoden vaitioloon, jona aikana hän ei saanut julkaista mitään, ei tavata lehtimiehiä eikä millään muullakaan tavoin levittää epäluuloja herättänyttä teologiaansa.

Boff kuitenkin armahdettiin vuonna 1986, kuukausi ennen arestinsa päättymistä. Pyhä istuin julkaisi asiakirjan ”Kristillisestä vapaudesta ja vapautuksesta”, jonka mukaan on ”täysin aiheellista, että ne, joita rikkauksien tai poliittisen vallan haltijat sortavat, käyttävät moraalisesti luvallisia keinoja”. ”Aseellinen taistelu” oli nyt sallittua ”viimeisenä keinona”. Korjasiko kirkko nyt virallista kantaansa?

Ei ainakaan uuden asiakirjan laatijan, kardinaali Joseph Ratzingerin, mielestä. Hän johtaa Vatikaanin opillista puhtautta valvovaa virastoa, uskonopin kongregaatiota. ”Ensimmäinen asiakirja ei menetä mitään arvostaan”, hän vakuuttaa. ”Toinen asiakirja on jatkoa ensimmäiselle.” Toisaalta esimerkiksi lehdistö katsoo, että kirkko on toisen asiakirjan myötä ”muuttanut suhtautumistaan ’vapautuksen teologiaan’”. Mistä tällainen epäjohdonmukaisuus johtuu?

Uuden asiakirjan sisällön varovainen muotoilu antaa useissa kohdin mahdollisuuden erilaisiin tulkintoihin. Esimerkiksi siinä mainitaan, että ”kirkon pappien asiana ei ole puuttua suoranaisesti yhteiskuntaelämän poliittiseen rakentamiseen ja organisoimiseen”. Aikakauslehti Newsweek toteaakin tarkkanäköisesti: ”Tällainen kieli jättää paljon liikkumatilaa, jossa nokkelat papit – – voivat tehdä siirtojaan.”

Erään raportin mukaan ’lähes jokainen katolilainen voi löytää jotakin sellaista, mistä hän voi olla yhtä mieltä’. Uudistusmieliset voivat nyt Gutiérrezin tavoin sanoa, että ”vapautuksen teologia toimii ajan merkkinä Latinalaisessa Amerikassa ja kirkko tunnustaa sen sellaiseksi”, samalla kun vanhoilliset katolilaiset voivat riemuita siitä, että heidän kirkkonsa edelleen ”vastustaa lujasti marxilaista kollektivismia siitä syystä, että se kieltää ihmiseltä hänen vapautensa”. Kaikki ne erilaiset käsitykset, joita vapautuksen teologeilla on, sotivat kuitenkin kirkon traditiota vastaan, joten ne jatkuvasti nostattavat katolilaisia toisiaan vastaan.

Apostoli Paavali kuitenkin antaa tosi kristityille seuraavanlaisia kehotuksia: ”Kehoitan teitä, – – että – – olisitte yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.” ”Että olette samaa mieltä – –, että olette sopuisat ja yksimieliset.” (1. Korinttolaisille 1:10; Filippiläisille 2:2, Kirkkoraamattu) Mitä sinä ajattelet? Ovatko kaikki roomalaiskatoliset ”samaa mieltä”?

[Kuvat s. 7]

Ovatko kaikki katolisessa kirkossa ”samaa mieltä”?

[Lähdemerkintä]

UN Photo