Tulisiko kirkkosi osallistua politiikkaan?
Herätkää!-lehden Brasilian-kirjeenvaihtajalta
POIKA on pitkä ja laiha. Hän ei ilmeisesti ole peseytynyt vähään aikaan. Hän on kengänkiillottaja, ja hän tähyilee asiakkaita. Odotussalissa joku ojentaa hänelle kotitekoisen leipäkakkaran. Hän tarttuu siihen likaisin käsin. Sanomatta sanaakaan hän istuutuu lattialle ja alkaa ahmia leipää. Muitakin lapsia ilmaantuu, ja kukin heistä saa pienen palasen. Pian leipä on kadonnut.
Tällaiset säälittävät näyt ovat tavallisia maailman suurkaupungeissa. Kaduilla elää joka päivä ja kaduille kuolee joka päivä lukematon määrä kodittomia ihmisiä. Hökkeleissä ja slummeissa äidit ponnistelevat epätoivoisesti, nähden jopa nälkää, jotta heillä olisi antaa jotakin pienille lapsilleen. Silti on niin kuin entinen Yhdysvaltain presidentti Lyndon B. Johnson on joskus sanonut: ”Nykyisessä politiikassa on laskuopillisin perustein houkuttelevaa olla välittämättä erittäin köyhistä sen takia, että he ovat mykkänä vähemmistönä.”
Kun sitten samanaikaisesti näkee lapsia tyhjine vatsoineen, se panee kysymään: Mitä tapahtuu kaikille hylätyille lapsille? Saavatko kovaosaiset koskaan apua?
Mikä on kirkon tehtävä?
Olet epäilemättä huolissasi köyhyys-, asunto- ja terveysongelmista ja kiinnostunut siitä, miten ne saataisiin ratkaistuiksi. Oletko siinä tapauksessa joskus kysynyt itseltäsi: ’Pitäisikö kirkkoni osallistua yhteiskunnalliseen uudistustyöhön?’
Kenties olet taipuvainen vastaamaan: ’Mikäpäs siinä. Kirkon pitäisikin käyttää vaikutusvaltaansa maailman olosuhteiden parantamiseksi.’ Vai oletko toisaalta yhtä mieltä Brasilian oikeusministerin Paulo Brossardin kanssa, joka on sanonut: ”Maallisista asioista päättää valtio ja hengellisistä asioista kirkko”?
Brasiliassa, jossa on nimellisesti katolilaisia enemmän kuin missään muussa maassa, piispat ilmaisevat nykyään avoimesti kantansa yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Esimerkiksi sanomalehti Latin America Daily Post kirjoittaa: ”Brasiliassa kirkko on ruvennut entistä enemmän ajamaan tilattoman väestönosan asiaa, mikä merkitsee historiallista täyskäännöstä niistä ajoista, jolloin kirkko tuki enemmän hallitsevaa luokkaa.”
Uusi teologinen suuntaus
Täyskäännös tai muutos, jonka monet katoliset papit ovat tehneet, on johtanut täysin uuden teologisen suuntauksen syntymiseen. Erään brasilialaisen sanomalehden mukaan ”vapautuksen teologialla tarkoitetaan Brasilian papiston keskuuteen laajalti levinnyttä liikettä, joka hyväksyy kirkon kumouksellisille aineksille antaman tuen niiden pyrkiessä taistelemaan köyhyyttä ja sortoa vastaan”.
Tämän vaihtoehtoisen teologian mukaan Jeesus oli vapauttaja. Se edistää sellaista ’perustavan laatuista käsitystä, jonka mukaan kristinuskon tärkeimpään tehtävään sisältyy köyhien poliittinen mobilisointi’. Vapautuksen teologia oikeuttaa siis toimintaan maailmassa, missä köyhiä on aina kannustettu passiivisuuteen.
Aktivisti Francis O’Gorman selittää: ”Muutoksen täytyy tulla. Jotakin on vialla yhteiskunnassa, kun kaksi kolmasosaa maailman ihmisistä kärsii köyhyydestä sen takia, että heiltä on riistetty heidän oikeutensa. Meillä on voimavaroja kaikkien ruokkimiseksi. Näemme rikkaitten rikastuvan yhä enemmän, samalla kun köyhät köyhtyvät entisestään.”
Hajaannus kirkon sisällä
Vapautuksen teologia on aiheuttanut selvää hajaannusta katolisen kirkon sisällä. Esimerkiksi paavi Johannes Paavali II on tuominnut pappien mukanaolon siinä. Hän on sanonut: ”Ajatus Kristuksesta Nasaretista lähtöisin olevana poliittisena hahmona, kumouksellisena, ei pidä yhtä kirkon katekismuksen kanssa.” Paavi pyrkiikin hillitsemään suoraan toimintaan pyrkiviä liikkeitä sen pelosta, että Latinalaisen Amerikan kirkko on antautumassa radikaalien voimien ohjailtavaksi.
Jokin aika sitten paavi antoi brasilialaiselle teologille Leonardo Boffille kurinpalautusta sen takia, että tämä oli puolustanut vapautuksen teologiaa. On kiintoisaa todeta, että katoliset prelaatit eivät paavin tavoin arvostele vapautuksen teologian kannattajia näiden politiikkaan sekaantumisen takia, sillä kirkolla itsellään on tässä suhteessa pitkät perinteet. Sen sijaan he paheksuvat sitä, että vapautuksen teologia muistuttaa kommunistista ideologiaa.
Brasilialainen kardinaali Vicente Scherer on julistanut, että kommunistit ”käyttävät nykyään erilaista soluttautumis- ja vallanhamuamistaktiikkaa kuin joskus ennen. Sen sijaan että he käyttäisivät karkeita menetelmiä – –, he koettavat saada eräät kirkon ryhmittymät viehtymään asiaansa, ja valitettavasti he ovat onnistuneetkin saamaan nämä ryhmittymät mukaansa edistämään kommunismin asiaa.”
Boaventura Kloppenburg, katolinen piispa Salvadorista Brasiliasta, on sanonut vapautuksen teologian kannattajista: ”He haluavat, että evankeliumi luetaan uudelleen, oppi ja historia tulkitaan uudelleen, liturgia muutetaan kansanomaisemmaksi ja omatunto vapautetaan kahleista sillä tavoin, että ihmiset voivat ongelmitta osallistua kumoukselliseen toimintaan.”
Ei ihme, että vilpittömien katolilaisten on vaikea ymmärtää kirkon johtajia, jotka ovat keskenään näin riitaisia.
Saavuttaako vapautuksen teologia tavoitteensa?
Vaikka vapautuksen teologian kannattajat voivat olla hyvää tarkoittavia, tarpeellisten uudistusten toteuttaminen ei ole helppoa. Ihmisyhteiskunnan monimutkaisuus ja ihmisten synnynnäinen itsekkyys osoittavat, että vaikka saataisiinkin aikaan muutos, se ei ratkaisisi ongelmia. On niin kuin lordi Halifax kirjoittaa: ”Kun ihmiset taistelevat saadakseen vapauden, he harvoin saavat voitollaan itselleen mitään muuta kuin uusia isäntiä.”
Kysy itseltäsi: tietävätkö ne, jotka uskovat vapautuksen teologian kaltaisiin liikkeisiin, mihin heitä oikein viedään? Jeesus varoitti sokeana eteenpäin menemisestä, kun hän sanoi: ”Jos siis sokea opastaa sokeaa, niin molemmat putoavat kuoppaan.” – Matteus 15:14.
Oletko siis varma, että sinulla on realistinen kuva kolmannen maailman köyhien ahdingosta ja siitä, miten se saadaan poistetuksi? Näkeekö Jumala köyhyyden ja sorron ja aikooko hän tehdä niiden johdosta mitään?
[Huomioteksti s. 4]
”Kun ihmiset taistelevat saadakseen vapauden, he harvoin saavat voitollaan itselleen mitään muuta kuin uusia isäntiä”