Päivähoitoa koskeva kiista
Se on miellyttävä paikka. Leikkihuoneet on maalattu iloisin värein, ja niiden seinät on koristeltu julisteilla ja pikku taaperoitten taideteoksilla. Lelut ja pelit on asetettu siististi hyllyille. Kaikkialla raikuvat lasten äänet.
”Hoidossamme on noin 130 lasta”, kertoo Bernice Spence, tämän lastentarhan äidillinen johtaja. Entä mistä lapset tulevat tänne? ”Useimmat ovat lähistöllä asuvien työssäkäyvien vanhempien lapsia. Entä henkilökuntamme? Muutamat ovat koulutettuja lastentarhanopettajia.”
HYVIN johdetusta päiväkodista, jossa on huolehtiva ja pätevä henkilökunta, saa todella hyvän vaikutelman. Vanhemmat tuovat luottavaisina lapsensa päivähoitoon sellaiseen paikkaan. Päiväkodit ovat kuitenkin ankarien kiistojen aiheena. Miksi? Ensinnäkin siksi, että läheskään kaikki päiväkodit eivät ole hyvätasoisia. Jotkin niistä ovat huonokuntoisia ja huonosti johdettuja, niissä on liian vähän tai epäpätevää henkilökuntaa ja niihin otetaan lapsia kuin matkatavaraa.
New Yorkin kaupungin varoilla ylläpidetyt päiväkodit ovat yleensä hyvätasoisia. Mutta vuonna 1987 ne tulevat maksamaan kaupungille 201 miljoonaa dollaria (runsaat miljardi markkaa) – yli 4800 dollaria (24000 markkaa) lasta kohden. Sellaisissa maissa kuin Ruotsi ja Suomi, joissa hallitukset ovat myöntäneet anteliaasti varoja päivähoitoon, se on myös korkeatasoista. Mutta kolmannessa maailmassa ja jopa joissakin Yhdysvaltain yhdyskunnissa päivähoitoon myönnetyt julkiset varat ovat riittämättömät. Tämän vuoksi lapset ovat saattaneet joutua tyytymään huonompaan hoitoon.
Lastenhoitoa ale-hinnoin
Tämä pitää paikkansa jopa yksityisistä päiväkodeista. On toki olemassa hyviä päiväkoteja. Jotkin kuitenkin alentavat palvelustensa hintoja vähentämällä henkilökuntaa ja suurentamalla lapsimäärää. Tai sitten ne vähentävät kustannuksiaan maksamalla palveluksessaan oleville lapsenkaitsijoille vain niukasti minimipalkan ylittävää palkkaa – mikä karkottaa pätevimmät ja ammattitaitoisimmat hoitajat pois.
Monet päivähoitajat tosin tyytyvät huonoon palkkaan pelkästään siksi, että he pitävät lapsista. Mutta mitä voi tapahtua, kun tällainen vaikutin puuttuu? Samuel ja hänen vaimonsa tulivat tietämään sen. He pitivät päiväkotia Lagosissa Nigeriassa – kunnes heidän oli pakko sulkea se. Samuel muistelee: ”Joka kerran kun vaimoni täytyi mennä ostoksille tai olla jostakin muusta syystä poissa, hän huomasi, etteivät apulaiset olleet pitäneet huolta lapsista.” – Ks. s. 6.
Yhdysvalloissa yksityisten päiväkotien täytyy alistua toimilupiensa myöntäjien tekemiin tarkastuksiin. Mutta Newsweek-lehti kertoo: ”Useimmat toimilupavaatimuksista ovat epämääräisiä eikä valtion laitoksilla ole varaa eikä henkilökuntaa päivähoidon valvomiseen.”
Perhepäivähoito
Perhepäivähoitopaikka muistuttaa päiväkotia, mutta siinä pieni ryhmä lapsia on päivähoidossa yksityiskodissa. Päiväkoteja halvempana se on erittäin suosittu päivähoitomuoto. Yhdysvalloissa noin 75 prosenttia kodin ulkopuolella hoidossa käyvistä lapsista on perhepäivähoidossa. Perhepäivähoitajalla on tavallisesti itselläänkin lapsia.
Perhepäivähoidossa lapsi voi viettää aikaansa kodin kaltaisessa ympäristössä huolehtivan äitihahmon valvonnassa muutamien muiden lasten seurassa. Mutta tällaisia hoitopaikkoja ei useinkaan valvota juuri lainkaan. Niinpä Torontossa Kanadassa ilmestyvä Globe and Mail -lehti kertoo, että Kanadassa perhepäivähoitopaikkojen taso vaihtelee ”erinomaisesta äärimmäisen huonoon”. Kymmenen prosenttia hoitopaikoista ei ollut lapsille turvallisia.
Miten päivähoito vaikuttaa lapsiin?
Koska päivähoidon taso on niin vaihteleva, tutkijoiden on ollut hyvin vaikea saada selville, miten päivähoito oikein vaikuttaa lapsiin. Jotkut päivähoitoa kannattavat asiantuntijat tosin esittävät melko optimistisia mielipiteitä. Alison Clarke-Stewart sanoo kirjassaan Daycare (Päivähoito): ”Näistä kaikista Kanadassa, Englannissa, Ruotsissa, Tšekkoslovakiassa ja Yhdysvalloissa tehdyistä tutkimuksista saadut hyvät tulokset osoittavat, ettei kohtuullisen hyvässä hoitopaikassa saadulla päivähoidolla ole minkäänlaisia ilmeisen haitallisia vaikutuksia lasten älylliseen kehitykseen.” Joidenkin tutkimusten mukaan huonotuloisten perheitten lapset jopa hyötyvät päivähoidossa saamistaan henkisistä virikkeistä.
Tutkijat Belsky ja Steinberg kuitenkin varoittavat: ”Yhä useampia päivähoitoa koskevia tutkimuksia on tehty yliopiston alaisuudessa tai yhteydessä olevissa päiväkodeissa, joissa on runsaasti henkilökuntaa ja joissa noudatetaan huolella laadittuja toimintaohjelmia. – – Kuitenkaan useimpien vanhempien ulottuvilla olevat päivähoitopaikat eivät todellakaan ole tämäntyyppisiä eivätkä todennäköisesti tämän tasoisia.” Miten sitten tavallisemmissa päivähoitopaikoissa olevat lapset selviytyvät? Belsky ja Steinberg tulivat seuraavaan johtopäätökseen: ”Me tiedämme järkyttävän vähän päivähoidon vaikutuksista lapsiin.” – Child Development, 49. vsk., s. 929, 930.
Vielä vähemmän tiedetään perhepäivähoidon vaikutuksista – joka kuitenkin on yleisin päivähoitomuoto. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että hoitotäti ei ehkä tee paljoakaan edistääkseen lapsen henkistä ja tunneperäistä kasvua; hän saattaa olla pelkästään huolissaan lapsen ruokkimisesta ja pitämisestä poissa pahanteosta, kunnes äiti palaa. Niinpä perhepäivähoidossa olevat lapset pannaankin usein television ääreen.
Lisäksi tiedetään hyvin vähän siitä, miten päivähoito vaikuttaa äidin ja lapsen väliseen tunneperäiseen siteeseen, ja siitä, missä määrin lapset kiintyvät hoitajiinsa. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että kun lasten annetaan valita äidin ja hoitotädin välillä, useimmat heistä valitsevat yhä äidin.
Toisten lasten seuran aiheuttamia pulmia
Päivähoidon yksi hyöty on se, että lapset oppivat tulemaan toimeen toisten lasten kanssa. Asiassa on kuitenkin toinenkin puoli. Raamattu esittää seuraavan ytimekkään ajatuksen: ”Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” (1. Korinttolaisille 15:33) Yhdysvalloissa ja Euroopassa tehdyt tutkimukset osoittavat, että päivähoitolapset ovat helposti ’aggressiivisempia, vähemmän yhteistoiminnallisia aikuisten kanssa, itsevarmempia, huonommin sopeutuvia ja huonommin rangaistukseen reagoivia kuin kotona kasvatetut lapset’.
Alison Clarke-Stewart väittää tällaisen käyttäytymisen todellisuudessa ”osoittavan pikemminkin suurempaa kypsyyttä ja sosiaalista varmuutta kuin mitään sellaista, mistä pitäisi huolestua”. Mutta tämä tuskin paljoakaan lohduttaa vanhempia, jotka kuulevat aikaisemmin kiltin lapsensa päästävän suustaan kirosanoja tai hävyttömyyksiä – varsinkin jos nuo vanhemmat pyrkivät juurruttamaan lapsensa mieleen Raamatun periaatteita. – Efesolaisille 4:29.
Terveydellisiä vaaroja
Päivähoitoon liittyy myös terveydellisiä vaaroja. Yhdysvaltain tarttuvien tautien keskus puhuu ”kasvavasta tarpeesta valvoa tarttuvia tauteja, joita lapset päivähoidossa ollessaan usein saavat”. Niin kutsuttuihin ”päivähoitotauteihin” sisältyvät hepatiitti A, shigelloosi eli Shigella-bakteerin aiheuttama tauti (vakava suolistohäiriö) ja Hemophilus influenzae tyyppi B (erään bakteerin aiheuttama tulehdus). Ripuli ja kuume ovat yleisiä taudinoireita. Sairaudet johtuvat usein siitä, että samassa ryhmässä on sellaisia pikkulapsia, jotka ovat taipuvaisia laittamaan kaiken suuhunsa ja joille ei ole opetettu asianmukaisia tapoja WC:ssä käynnin yhteydessä.
Hyvässä päiväkodissa suhtaudutaan kuitenkin terveydellisiin varotoimenpiteisiin vakavasti. ”Me opetamme lapset pesemään kätensä käytyään WC:ssä”, selitti päivähoidon asiantuntija Delores Alexander. ”Me emme myöskään ota sairaita lapsia vastaan tietoisesti.” Willoughby House -päiväkodin johtaja Bernice Spence lisäsi: ”Jos lapsi sairastuu kesken päivän, niin me usein soitamme vanhemmalle ja pyydämme häntä hakemaan lapsen kotiin.” Tärkeitä varotoimenpiteitä ovat myös sekä henkilökunnalle että lapsille tehdyt säännölliset lääkärintarkastukset.
Siitä huolimatta tutkija Clarke-Stewart myöntää: ”Päiväkodeissa hoidossa olevat lapset saavat useammin flunssaa, ihottumaa, nuhaa ja yskää kuin kotona olevat – –. Lapsen vuotava nenä voi olla hinta, jonka äidit ovat halukkaita maksamaan siitä, että he voivat viedä lapsensa päiväkotiin siksi aikaa, kun he itse ovat työssä.” Edellä esitetyn valossa näyttää kuitenkin siltä, että päivähoitoon voisi liittyä vuotavaa nenää vakavampia riskejä. Mitä tämä kaikki sitten merkitsee äideille, joiden täytyy mielestään käydä työssä?
[Tekstiruutu s. 6]
Päivähoito ja seksuaalinen hyväksikäyttö
Päivähoitajiin ja lasten hyväksikäyttöön liittyvät skandaalit ovat viime aikoina saaneet osakseen paljon julkisuutta. Ovatko päiväkodit lasten hyväksikäyttäjien ja lapsipornografian tuottajien turvapaikkoja?
Tällainen kysymys herättää joidenkuiden päivähoitajien keskuudessa voimakkaita tunteita. ”Suutun tuollaisesta”, sanoi Bernice Spence, erään päiväkodin johtaja. ”Minusta on ikävää, kun päivähoito joutuu huonoon valoon. Useimmat niistä päivähoitajista, jotka minä tunnen, ovat omistautuneet työlleen ja todella välittävät lapsista.”
Vastuuntuntoiset päiväkotien johtajat ovat kuitenkin ryhtyneet tiukkoihin varotoimenpiteisiin. Herätkää!-lehti haastatteli Doby Flowersia, New Yorkissa toimivan lasten kehitystä valvovan toimiston apulaisjohtajaa. Hänen valvonnassaan on yli 40000 lasta ilmoittautunut erilaisiin päivähoitopaikkoihin. Neiti Flowers sanoi: ”Me tutkimme tarkoin päivähoitajien taustan. Otamme selvää, onko heillä ennestään rikosrekisteriä tai ovatko he ennestään syyllistyneet lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Lisäksi vuodesta 1984 lähtien on kaikilta päiväkotien työntekijöiltä otettu sormenjäljet.”
Pyrkivätkö lapsen hyväksikäyttäjät nimenomaan päivähoitotyöhön? Neiti Flowers vastasi: ”Lasten hyväksikäyttäjiä on uskonnollisissa piireissä, lakimiespiireissä ja kasvattajien piireissä. Heitä löytyy kaikista tuloluokista, ammateista, roduista ja kansallisista ryhmistä.” Seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten hoitoon erikoistunut tri Roland Summit sanoo kuitenkin: ”Lapsen hyväksikäytön riski kasvaa sitä mukaa, mitä kauemmaksi lapsi joutuu biologisen äitinsä huolenpidosta.”
Mitä sellaisten vanhempien pitäisi sitten tehdä, joiden lapset ovat päivähoidossa. ”Kuunnelkaa lastanne”, kehottaa Doby Flowers. ”Keskustelkaa lapsenne kanssa. Tarkkailkaa muutoksia käytöksessä tai merkkejä ahdistuneisuudesta, kuten esimerkiksi vuoteenkastelua tai äkillistä haluttomuutta mennä päivähoitoon.” Vanhempien valppaus ja lasten valistaminen ovat parhaita aseita lasten hyväksikäyttöä vastaan. – Ks. kirjoitusta ”Sinä voit suojella lastasi seksuaaliselta ahdistelulta” Herätkää!-lehdestä 22.4.1985.
[Kuva s. 5]
Miten päivähoito vaikuttaa äidin ja lapsen väliseen siteeseen?