Lukijoiden kirjeitä

Apartheid

Jos järjestönne rakastaa ihmisiä hyvin paljon, miksette tuomitse apartheidia sen perusteella, mitä se on? (22.6.1988) Se on julmuutta! Jos kristitty avoimesti sanoo, että Jumala on hänen sydämessään, hänen asiansa on tuomita apartheid. Ehdotan, että järjestönne avoimesti ja julkisesti tuomitsee apartheidin ja kaiken muun maailmassa vallitsevan sorron!

S. C., Englanti

Suurin osa lukijoistamme aivan oikein havaitsi, että me kammoksumme rotusortoa, mutta ilmaisimme sen sellaisella arvokkuudella, joka on sopusoinnussa ”Herätkää!”-lehden tason kanssa. – Toimitus.

En löydä mitään vikaa [apartheidia käsitelleestä kirjoituksesta], mutta mielestäni annatte ymmärtää, että Jehovan todistajien kirkko on ainoa, joka edistää rotujen yhdistymistä. Yhdessä kuvassa oli teksti: ”Se rotujen välinen sopu, joka Jehovan todistajilla on keskuudessaan Etelä-Afrikassa, saa monet kiinnostumaan Valtakunnan sanomasta.” En kiistä tätä lausuntoa; huomautan vain, että samaa saa aikaan metodistikirkkojen keskuudessa vallitseva sopusointu. Metodistit yrittävät tavoittaa mustia ja saada heidät tuntemaan itsensä tervetulleiksi.

D. H. K., Englanti

Olemme kyllä samaa mieltä siitä, että on olemassa joitakin yksityisiä paikallisia kirkkoja, jotka ovat saattaneet kohentaa rotujen välisiä suhteita, mutta selvästikään tämä ei ole tyypillistä kokonaistilanteelle, kuten ne metodisti- ja kongregationalistipapit myönsivät, joita lainattiin kyseisen kirjoituksen sivulla 6. Vuosien ajan ovat Jehovan todistajat kautta Etelä-Afrikan ja maailmanlaajuisesti kaikessa hiljaisuudessa johdonmukaisesti saaneet aikaan ainutlaatuisen hyvät suhteet rotujen välille ilman katkeria poliittisia kiistoja tai laittomia yhteenottoja hallituksen kanssa. – Toimitus.

Aika

Toimitusjohtajana olen pitkään ollut kiinnostunut ajankäytön hallinnasta. Kirjoituksenne ”Oletko sinä ajan herra vai sen orja?” (8.12.1987) onnistui esittämään neljällä sivulla paremmat, käytännöllisemmät ja helpommin ymmärrettävät neuvot kuin mitä olen koskaan saanut kursseilta tai oppikirjoista.

W. K., Saksan liittotasavalta

Tuo kirjoitus sopi kuin hansikas käteen minun tarpeisiini. Nähdessäni kuvan sivulla 26 huomasin olevani täysin samanlainen kuin kuvaus epäjärjestyksellisestä henkilöstä, joka yrittää tehdä useita tehtäviä yhtä aikaa. Luin kirjoituksen useaan kertaan ja tein merkintöjä niistä pääkohdista, jotka soveltuivat minuun. Panin ehdotukset käytäntöön ja olin onnellinen havaitessani, että maanantaipäivän lopussa olin käsitellyt kuusi kymmenestä luetteloidusta tehtävästä. Erityisesti pidin aiheen avoimesta käsittelytavasta – ei kankeita sääntöjä vaan ainoastaan ehdotuksia täynnä empatiaa, kuten: ’Ole joustava, kokeile niitä, sovella niitä, katso mitkä auttavat sinua.’

D. C., Brasilia

Kaksoset

Kirjoituksenne kaksosista (22.4.1988) todella auttoi minua ymmärtämään tyttärieni välillä vallitsevia eroja. He ovat ihastuttavia pikkutyttöjä, jotka ovat niin täysin erinäköisiä, että se on suorastaan hämmentävää (toinen on vaaleaihoinen ja sinisilmäinen, toinen tummaihoinen ja ruskeasilmäinen). Heidät on kasvatettu erillisinä persoonallisuuksina, mutta kuitenkin heidän välillään on uskomaton yhteys. Toinen saattoi itkeä tuttipulloa ja kieltäytyä ottamasta sitä mutta lopetti pyytämisensä heti, kun hänen kaksossisarensa sai pullon. Olen kuullut näistä asioista identtisten kaksosten suhteen mutta en koskaan epäidenttisten suhteen. Kiitoksia.

R. L. R., Yhdysvallat