Kirkon anteeksipyyntö paljastaa vakavan erimielisyyden
”TUNNUSTAN teidän edessänne ja Herran edessä oman syntini ja syyllisyyteni – – ja lisäksi rohkenen tehdä sen – ikään kuin edustajana – Hollannin reformoidun kirkonkin puolesta.” Professori Willie Jonker, joka on Hollannin reformoidun kirkon johtava pappi, esitti tämän hätkähdyttävän julkisen anteeksipyynnön Rustenburgissa Etelä-Afrikassa 6. marraskuuta 1990 pidetyssä kirkkojen kansallisessa konferenssissa. Millaisia syntejä Jonker sitten tarkoitti? ”Poliittisia, sosiaalisia, taloudellisia ja rakenteellisia vääryyksiä, joita on tehty” Etelä-Afrikassa harjoitetun apartheid- eli rotuerottelupolitiikan vuoksi.
”Voin mielestäni aivan hyvin tehdä näin”, professori jatkoi, ”koska Hollannin reformoitu kirkko julisti äskettäin pitämässään kirkolliskokouksessa rotuerottelun olevan syntiä ja se on tunnustanut oman syyllisyytensä.” Jonkerin anteeksipyynnön synnyttämä yleinen reaktio kuitenkin osoittaa, että monet kirkkoa kannattavat ovat aivan eri mieltä niistä lausunnoista, joita heidän kirkkonsa on esittänyt rotuerottelusta.
Syynä tähän kiistelyyn on se, että Etelä-Afrikassa toimiva Hollannin reformoitu kirkko, johon kuuluu enimmäkseen valkoihoisia, on jo pitkään liitetty apartheidiin.
Lokakuussa 1986 pidetty kirkolliskokous lähti kuitenkin aivan uusille urille julistaessaan, että kaikenrotuiset voivat liittyä kirkkoon ja että kirkko oli ollut väärässä yrittäessään puolustella apartheidpolitiikkaa Raamatulla. Vuoden 1990 kirkolliskokous selitti lisäksi, että kirkon ”olisi pitänyt aikoja sitten pysyä selvästi erillään tästä näkemyksestä” ja että se ”tajuaa ja tunnustaa epäonnistuneensa sen tekemisessä”.
Jonkerin anteeksipyyntö synnytti kiistaa ja paljasti näin, että kirkon piirissä on vakavaa erimielisyyttä rotuerottelukysymyksestä. Mielipiteet menevät kaikesta päättäen ristiin kirkon kaikilla tasoilla – maallikoista aina edellisiin kirkolliskokouksen puheenjohtajiin saakka. Hollannin reformoidun kirkon pappi Willie Potgieter oli Jonkerin anteeksipyynnön kuultuaan sitä mieltä, että oli ”tunteetonta tehdä näin aivan yllättäen”. Hän vakuutti, että lähes puolet hänen seurakunnastaan yhä pitää rotuerottelua toimivana kristillisenä mallina.
On aivan ymmärrettävää, että monia Hollannin reformoidun kirkon jäseniä tällainen epäsopu kiusaa. Muuan tyytymätön kirkon jäsen kirjoitti Beeld-nimiseen johannesburgilaiseen sanomalehteen: ”Meidän on aika – – polvistua ja pyytää anteeksi syntistä erimielisyyttämme ja kaikkia niitä kauheuksia, joita sanomme toisistamme.”
Ei ole kuitenkaan todennäköistä, että sellaiseen yksimielisyyteen päästään, eikä Hollannin reformoitu kirkko ole ainoa eteläafrikkalainen kirkko, joka kärsii tällaisista erimielisyyksistä. Näiden niin sanottujen kristittyjen riitely on varmasti kaukana rakkaudesta ja ykseydestä, joiden Jeesus sanoi olevan tunnusomaisia tosi seuraajilleen. – Johannes 17:20, 21, 26; vrt. 1. Korinttolaisille 1:10.