Öljytuho – miten se vaikutti ihmisiin
VALDEZ on kokenut suorastaan väestöräjähdyksen 24. maaliskuuta sattuneen öljyonnettomuuden jälkeen. Kaupungin väkiluku on kasvanut 2800:sta yli 10000:een. Exxon-yhtiö on palkannut suurella rahalla tuhansia ihmisiä siivoamaan öljytuhon aiheuttamia ympäristövahinkoja. Tuhansien ihmisten tulva on aiheuttanut sosiaalisia ja taloudellisia häiriöitä, joita tämän aiemmin hiljaisen pikkukaupungin pysyvät asukkaat eivät helposti pysty vaimentamaan.
Pete Wuerpel, Alaskan hälytyskeskuksen johtaja, kiinnittää huomiota joihinkin niistä muutoksista, joita hyväpalkkaista työtä etsivien ihmisten valtava tulva on tuonut mukanaan. Näin Wuerpel totesi eräässä haastattelussa:
”Ajan oloon vaikutus Valdeziin on suurempi kuin tällä haavaa osataan arvioida. Valdeziin kohdistunut kova väestöpaine on kuormittanut sen valmiudet yli niiden kestokyvyn. Kun paikallisella puhelinyhtiöllä oli aiemmin 60 keskuslinjaa, niin seitsemän viikon kuluttua öljyonnettomuudesta niitä oli jo yli 170. Viemäreitä, sähköverkkoa, pienvenesatamaa, kaupungin kaatopaikkaa ja kaupungin tiestöä ei ole suunniteltu kestämään nykyisenlaista kuormitusta. Huhtikuun aikana kulkuneuvojen määrä kasvoi 3000 ajoneuvosta 9600 ajoneuvoon. Lentokentän liikenne, joka normaalisti oli 20 lentoa vuorokaudessa, paisui pahimmillaan yli 680 lentoon vuorokaudessa. Kaupungin kestokyvyn huomioon ottaen vaikutus on ollut kerrassaan uskomaton.
”Väestötulvan aiheuttama kriisi on saanut osakseen vähemmän huomiota kuin öljyonnettomuus ja rantojen saastuminen, lintujen ja merisaukkojen kuolema, uhanalaiset kalankasvattamot ja äyriäismenetykset. Kaupungin talouselämä on häiriintynyt, palkka-asteikot ovat poissa tasapainosta, liikeyritysten on erittäin vaikea saada luotettavaa työväkeä. Hinnannousut tuntuvat kiinteäpalkkaisten kukkarossa.
”En halua tällä, mitä olen tässä sanonut, millään tavoin väheksyä öljyonnettomuuden vaikutuksia, vaan haluan, että koko murhenäytelmä ja sen vaikutus ihmisiin nähtäisiin oikeissa mittasuhteissaan. Mielestäni Valdezin asukkaitten elämän häiriintyminen on jäänyt sen julkisuuden varjoon, jota tuhansien lintujen ja nisäkkäitten tuho on dramaattisella tavalla saanut osakseen.”
Myös joitakuita Valdezin pitkäaikaisia asukkaita haastateltiin. Miten kaupunkiin kohdistunut väestötulva on vaikuttanut heihin?
Näin vastasi eräs puhelinyhtiön työntekijä:
”Öljytuhosta on nyt kulunut kaksi kuukautta, ja Valdezissa vallitsee täysi kaaos. Kaupunkiin kerääntyy yhä tuhansia ihmisiä hyväpalkkaisen työn toivossa. Kaikenlaisia ihmisiä. Jotkut ovat etsintäkuulutettuja, ja heidät saadaan täällä kiinni. Prostituoidut tulevat harjoittamaan ammattiaan. Lapset eivät enää juoksentele kaupungilla. Vanhemmat pitävät heitä tarkkaan silmällä, ja siihen on varmasti syytäkin. Jotkut lapset ovat laiminlyötyjä molempien vanhempien tehdessä pitkiä työpäiviä Exxonille. Moniin on tarttunut rahanhimo.
”Hinnat ovat nousseet valtavasti. Ne saattavat kaksinkertaistua yhdessä yössä ja viikon kuluessa ne kaksinkertaistuvat uudelleen. Kellä vain on vuokrattavana asunto, hän voi saada siitä 500 dollaria yöltä. Joistakin makuuhuoneista voi saada melkein saman verran. Vuokrattavana on jopa sängynpaikkoja. Asunnoista pyydetään vuokraa 5000–6000 dollaria kuussa – eräästä asunnosta väitetään pyydetyn 13000 dollaria. Autoja on vuokrattu 250 dollarin päivämaksua vastaan.
”Exxonin maksamat palkat ovat nousseet huimasti. Liikeyritykset eivät pysty kilpailemaan palkoilla. Niiden työntekijät menevät töihin Exxonille. Uudet työntekijät pysyvät hetken aikaa, mutta hekin lähtevät pian mukaan öljytuhon torjuntaan. Ravintolat ovat joutuneet lujille. Ne pitävät ovensa auki ympäri vuorokauden, palvelevat tuhansia ihmisiä, ja joissakin niistä työväki on vaihtunut 4–5 kertaa kahden viime kuukauden aikana – se on lähtenyt Exxonin korkeitten tuntipalkkojen houkuttelemana. Sairaala on menettänyt puolet työntekijöistään.”
On hyvin ymmärrettävää, millaisen houkutuksen tällainen raha tarjoaa sellaiselle, joka on rahanpuutteessa ja jolla on paljon laskuja. Miten helppoa onkaan ajatella: ’Minähän voin tehdä sunnuntaina 30–50 dollarin tuntipalkalla 12-tuntisen työpäivän ja saada palkan kaksinkertaisena, koska on sunnuntai. Voin maksaa autovelkani ja kaikki laskuni’! Tällainen ihminen kuitenkin samalla laiminlyö perhettään eikä piittaa hengellisistä arvoista. ’Mutta tätä tulee kestämään vain lyhyen aikaa, väliaikaisesti, jotta pääsen jälleen jaloilleni!’ hän voi sanoa. Kenties asia on näin, tai sitten ei ole.
Turhautumisen synnyttämä mielenkuohu on aika ajoin saanut pelottaviakin muotoja. Eräs henkilö kertoi seuraavaa:
”Monet ovat kohdistaneet vihansa Exxoniin ja käyttäytymisessä on menty äärimmäisyyksiin. Arvomaailma on järkkynyt ja vääristynyt. Joillakuilla turhautuminen ja viha kanavoituvat käyttäytymiseksi, jota he normaalisti kauhistuisivat. He ovat vihaisia sen johdosta, mitä öljyvahinko on aiheuttanut kauniille Prinssi Williamin salmelle ja tuhansille linnuille, saukoille, hylkeille ja muille eläimille, joista he kauan ovat olleet ylpeitä.
”Tällainen viha on saanut jotkut suistamaan öljyputken huoltoyhtiön autoja tieltä. On esitetty pommiuhkauksia. Valdezissa Exxonin pääjohtaja on saanut jopa tappouhkauksia. Poliisin vahvistukseksi on jouduttu tuomaan muualta satoja miehiä.”
Eräs sijaisopettaja kertoo:
”Monet lapset aloittavat koulupäivänsä omin avuin. Tunnen erään viisivuotiaan lastentarhassa käyvän tytön, joka nousee yksin aamulla ylös, sillä isä ja äiti ovat jo tunteja aiemmin menneet töihin öljytuhoalueelle. Hän syö aamuruokansa, menee kouluun, palaa kotiin, syö iltaruokansa ja on yksin, kunnes vanhemmat palaavat yhdeksältä tai kymmeneltä illalla. Miten tällainen vaikuttaa häneen, mitä se kertoo hänelle? Raha on sokaissut jotkut vanhemmat, ja heidän lapsensa kärsivät. Lapset ovat liian rasittuneita pystyäkseen koulutyöhön. Opettajat eivät vaadi heiltä mitään, vaan lukevat heille satuja ja antavat heidän leikkiä.”
Eräs perheenäiti on havainnut töykeyttä ja vihaa:
”Liikakansoitus lisää stressiä ja turhautuneisuutta, ja ne avaavat portit vihalle ja kiukunpurkauksille. Tavarapulassa on käynyt niin, että joidenkin naisten ostaessa muita ruokatavaroita, toiset ovat vieneet heidän leipänsä ja maitonsa. Ravintoloissa myöhään tulleet ovat tunkeutuneet väkisin sisään ja ottaneet pöytiä, joita toiset ovat odotelleet tunninkin.”
Eräs mies ilmaisee olevansa huolissaan sen johdosta, mitä ihmisille on tapahtumassa:
”Vaikutus on tuntunut tällä alueella erityisen voimakkaana siten, että väkiluku on melkein kolminkertaistunut. Kaupungissa, jossa oli 2800 asukasta, on nyt yli 9000 asukasta. Elintarpeitten saanti ja pelkkä kaupungilla liikkuminen on hankalaa. Liikenne tässä pienessä kaupungissa on lisännyt tungosta niin, että jo pelkästä liikkumisesta on tullut siitäkin turhaumien ja stressin aiheuttaja.
”Työmahdollisuudet ovat muuttuneet valtavasti. Kun työtä on tarjolla 20–50 dollarin tuntipalkalla, on ollut vaikea pitää asioita oikeassa tärkeysjärjestyksessä. On melkoinen haaste yrittää estää materialismia hautaamasta alleen perhevastuita ja hengellisiä arvoja. Monet ystävistämme ovat soittaneet vaimolleni ja minulle niinkin kaukaa kuin Floridasta, New Yorkista, Texasista ja Oregonista asti. He ovat olleet kiinnostuneita täällä tarjolla olevista työmahdollisuuksista.
”Tiedämme, että taloudellinen tilanne on tällä hetkellä vaikea kaikkialla, mutta olemme silti neuvoneet heitä olemaan tulematta. He ovat Jehovan todistajia, kuten itsekin olemme, ja me koetamme pitää hengelliset asiat päällimmäisinä ja käydä kokouksissa ja kertoa toisille Jumalan valtakunnasta. Mielestämme se on parasta myös heille, eikä sen tekeminen ole helppoa nykyisissä vaikeissa oloissa Valdezissa. Materialismi tukahduttaa hengellisyyden, ja täällä materialismi rehottaa.
”Miten todet ovatkaan Raamatun sanat 1. Timoteuksen kirjeen 6:10:ssä: ’Rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tätä rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat harhautuneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla.’”
Nämä haastattelut on tehty kaksi kuukautta öljytuhon jälkeen. Alueen puhdistustyöt oli laskettu saatavan päätökseen tähän mennessä – takarajaksi oli näet asetettu 15. syyskuuta. Kun öljytuhon jälkien siivoaminen loppuu ja kun tuhansilta ihmisiltä loppuu työ ja dollaritulva ehtyy, ne pitkäaikaiset asukkaat, jotka eivät ole päästäneet hengellisiä arvojaan vahingoittumaan koko sinä aikana, kykenevät sopeutumaan muuttuneisiin olosuhteisiin.
Voi silti kulua vielä vuosia, ennen kuin Valdez on jälleen samanlainen hiljainen kaupunki, jollainen se aiemminkin oli.
[Huomioteksti s. 12]
”Valdezissa vallitsee täysi kaaos”
[Huomioteksti s. 12]
Väkivallalla uhkaaminen
[Huomioteksti s. 13]
’Rakkaus rahaan, pahan juuri’