Huumeet – ”urheilun aids”

”Steroidit ovat kasvava uhka kansalliselle terveydellemme ja turvallisuudellemme.” – Yhdysvaltain huumevalvontaviraston virkailija

MILJOONAT Soulin olympialaisia seuranneet katsojat olivat järkyttyneitä. Heidän sankariltaan, urheilijalta joka juoksi maailman nopeimman 100 metrin kilpailun, riistettiin hänen kultamitalinsa ja hänet julistettiin kilpailukieltoon kiellettyjen aineiden käytön vuoksi.

Tämäkin vitsaus on saastuttanut urheilun – doping. Sitä on niin vaikea juuria pois, että sitä on kutsuttu ”urheilun aidsiksi”.

”Lääketieteen olympialaiset”

Näyttää siltä, että pääasiallisesti toisen maailmansodan jälkeen jotkut urheilijat alkoivat käyttää lääkeaineita urheilussa. Nyt kuitenkin asiantuntijoiden mukaan lääkeaineiden käyttö urheilijoiden keskuudessa on niin yleistä, että se edellyttää ”monimutkaisia ja kalliita organisaatioita, usein urheiluliittojen itsensä perustamia, joiden ilmiselvä päämäärä on päästä maineikkaisiin tuloksiin, vetää puoleensa sponsoreita, tehdä rahaa, saada valtaa”. Ilmiö on niin yleinen, että italialainen lääketieteellinen aikakauslehti Corriere Medico kutsui vuonna 1984 pidettyjä Los Angelesin kisoja ”lääketieteen olympialaisiksi”.

Itse asiassa lääkeaineiden ja muiden laittomien hoitomuotojen käyttö, jotta oltaisiin vilpillisin keinoin kilpailussa parempia, vaivaa monia urheilulajeja kaikissa maissa. Kukin maa haluaa viedä voiton muista, joten kukaan ei halua lopettaa lääkeaineiden antamista urheilijoille. Euroopan parlamentti huomautti osuvalla tavalla, että ”kunnianhimoiset toiveet ja lukuisat urheilukilpailut pitävät urheilijan sellaisen paineen alla, että se lisää kiusausta käyttää enemmän tai vähemmän laillisia keinoja hyvän fyysisen ja psyykkisen kunnon säilyttämiseksi. Myös se lisää kiusausta, että urheiluvalmentajilla ei ole pahemmin omantunnonesteitä.” Jopa nuoret pojat käyttävät dopingaineita.

Dopingin eri muodot

Dopingaineita on olemassa erilaisia. Esimerkiksi:

Steroidit. Nämä lääkeaineet olivat mukana siinä, mitä on luonnehdittu ”olympiahistorian vakavimmaksi tapaukseksi”: 100 metrin ennätysmiehen, Ben Johnsonin, julistaminen kilpailukieltoon Soulissa. Nämä ovat aineita, jotka vaikuttamalla aminohappojen tuotantoon edistävät lihaksen massan ja voiman kasvua sekä aggressiivisuuden lisääntymistä. On sanottu, että esimerkiksi kaikki maailman painonnostoennätykset, jotka on tehty 10 viime vuoden aikana, voidaan lukea näiden aineiden käytön ansioksi.

Piristeet. Näitä ovat muun muassa kofeiini ja strykniini, ja niitä käytetään lisäämään pirteyttä ja lykkäämään väsymystä.

Narkoottiset analgeetit. Nämä poistavat kivun ja rauhoittavat.

Beetasalpaajat. Nämä aineet hidastavat sydämen lyöntiä ja saavat kehon pysymään vakaana. Erityisesti jousiampujat ja tarkka-ampujat käyttävät näitä.

Diureetit. Näillä pudotetaan nopeasti painoa ja peitetään muiden kiellettyjen aineiden olemassaolo testien ajaksi.

Nämä ovat vain joitakin tunnettuja dopingissa käytettyjä aineita, mutta Kansainvälinen olympiakomitea on laatinut listan noin sadasta kielletystä lääkeaineesta. Ongelma on siinä, että heti kun yksi niistä kielletään tai kehitetään menetelmä sen olemassaolon paljastamiseksi, koko joukko lääkäreitä ja kemistejä alkaa työskennellä uusien aineiden tuottamiseksi.

On kuitenkin vielä muita tapoja, joilla urheilijat yrittävät parantaa suorituskykyään epärehellisin keinoin. Parantaakseen asentoaan vedessä jotkut uimarit ovat antaneet täyttää suolensa heliumkaasulla.

Monet urheilijat ovat myöntäneet saaneensa verensiirtoja kestävyytensä parantamiseksi. Joidenkuiden mukaan hapen virtaus elimistön kaikkiin osiin, lihakset mukaan luettuina, paranee, kun aikaisemmin talteen otettuja punaisia verisoluja siirretään takaisin elimistöön.

Lehdistön tietolähteet ovat äskettäin paljastaneet, että jotkut naisurheilijat ovat käyttäneet raskautta eräänlaisena dopingina. Raskaana olevilla naisilla veren tilavuus kohoaa, ja tämä puolestaan lisää hapen kuljetusta lihaksiin. Jotkut naisurheilijat, erityisesti ne jotka ottavat osaa suurta fyysistä voimaa vaativiin urheilulajeihin, ovat hyödyntäneet raskauden alkuvaiheita parantaakseen suorituskykyään. Kisojen jälkeen he ovat hankkineet abortin.

Vakava ongelma

Mutta kuinka yleinen tämä ongelma on? Sen perusteella, että urheilijoita julistetaan harvoin kilpailukieltoon lääkeaineiden käytön vuoksi, jotkut ihailijat saattaisivat ajatella, että vain pieni prosentti urheilijoista turvautuu dopingiin ja ettei heidän sankarinsa varmasti koskaan tekisi mitään sellaista. Mutta ne jotka ovat perehtyneitä urheilumaailmaan, näkevät asiat toisin.

”Anabolisten steroidien käyttö on paljon yleisempää kuin tavallisesti ajatellaan”, sanoi eräs entinen kiekonheittäjä Italiasta. Ja professori Silvio Garattinin, lääkeaineopin asiantuntijan, mukaan dopingongelma on luultavasti paljon vakavampi kuin on ajateltu. Joidenkin lähteiden mukaan puolet fyysisesti lahjakkaammista urheilijoista käyttää kiellettyjä aineita.

Vaara urheilijoille

Mutta dopingongelma ei ole pelkästään siinä, että parempia suorituksia voidaan saada epärehellisin keinoin. Nykyajan urheilija, ja erityisesti se joka ottaa lääkeaineita, on osa paljon laajempaa – vaikkakin salaista – työryhmää, johon kuuluu lääkäreitä, jotka voivat kirjoittaa tarvittaessa kiellettyjä aineita. Kuitenkin urheilija maksaa seuraukset – paljastumisen tai kilpailukieltoon julistamisen häpeän ja ennen kaikkea vakavan riskin terveydelle.

Uskotaan, että anaboliset steroidit aiheuttavat vaurioita maksalle ja verenkierrolle sekä tuottavat monia muita toisasteisia fyysisiä vaikutuksia. Näitä lääkkeitä pidetään myös vastuullisena virtsa- ja sukupuolielimille aiheutuneista vaurioista ja joidenkin urheilijoiden väkivaltaisesta luonteesta.

Toisten lääkeaineiden, kuten piristeiden, väärinkäyttö aikaansaa ”sekavuutta, toksista riippuvaisuutta, näköharhoja”. Verensiirroista tiedelehti Doctor huomauttaa, että urheilijoiden omien punaisten verisolujen antaminen letkulla suoneen ei ole riskitöntä. Yksi riski on ”ylikuormitus ja veren virtauksen väheneminen tietyillä alueilla, mikä johtuu veren viskositeetin lisääntymisestä” ja raudan kerääntyminen ”haitallisin seurauksin parenkyymille (maksalle, munuaisille, sydämelle, umpieritysrauhasille jne.)”.

Dopingin uhreja, ainakin niitä jotka tiedetään, on runsaasti. Muutamia tunnetuimpia tapauksia ovat tanskalainen pyöräilijä Jensen, joka kuoli vuoden 1960 Rooman olympialaisten aikana; englantilainen pyöräilijä Tom Simpson, joka kuoli vuoden 1967 Ranskan ympäriajon aikana; hollantilainen keskipitkien matkojen juoksija Augustinus Jaspers, joka kuoli heti kilpailun jälkeen Los Angelesin olympialaisissa vuonna 1984; länsisaksalainen seitsenottelija Birgit Dressel kuoli myrkytyttyään lääkkeistä, joita eräs urheilulääkäri oli määrännyt hänelle vuosikausia.

”Urheilu ei tunne sääliä”, sanoi Carl Lewis, moninkertainen olympiavoittaja. ”Doping on jo vaatinut uhrinsa. Järjestäjät tietävät siitä eivätkä sano mitään.”

Ja silti vaikka urheilijat tietävätkin näistä järkyttävistä tosiasioista, miten he vastaavat kysymykseen: ”Jos voisin antaa sinulle pillerin, joka tekisi sinusta olympiavoittajan mutta tappaisi sinut vuodessa, ottaisitko sen?” Puolet haastatelluista yhdysvaltalaisista urheilijoista vastasi myöntävästi. Ja luultavasti monet urheilijat eri puolilla maailmaa antaisivat tämän saman vastauksen.

Voidaanko odottaa, että dopingin vastaiset toimenpiteet onnistuvat taisteltaessa tätä vitsausta vastaan? Asiantuntijoiden mukaan hyvin harvoissa keskuksissa on laitteet asianmukaisten testien tekemiseksi, ja testit itsessään ovat erittäin kalliita. Testituloksia on usein myös väärennetty. Sitä paitsi huolimatta siitä, mitä saavutettiin viimekertaisissa Etelä-Koreassa pidetyissä olympialaisissa, uudet dopingmenetelmät ovat aina askeleen edellä niiden paljastamiseksi kehitettyjä keinoja. On kuitenkin hyvä syy toivoa, että doping ja väkivalta urheilussa tulevat loppumaan.

[Huomioteksti s. 9]

”Jos voisin antaa sinulle pillerin, joka tekisi sinusta olympiavoittajan mutta tappaisi sinut vuodessa, ottaisitko sen?” Puolet haastatelluista yhdysvaltalaisista urheilijoista vastasi myöntävästi

[Huomioteksti s. 10]

Neuvostoliitossa 290:tä urheilijaa ja valmentajaa rangaistiin dopingaineiden käytöstä vuosina 1986–1988. – Leninskoje Znamja, neuvostoliittolainen aikakauslehti

[Huomioteksti s. 11]

”Steroideja käyttävät urheilijat tulevat ilkeiksi ja aggressiivisiksi.” – Tri Robert Voy, Yhdysvaltain olympiakomitean ylilääkäri