Öljy – palvelijasi – kenties!
MINÄ, pieni öljypisara, elelin omassa rauhassani, eikä minulla ollut mitään hätää. Olin lukemattomat vuodet uinunut sulassa sovussa yhdessä miljoonien muiden pisaroitten kanssa. Sitten yhtäkkiä me heräsimme outoon kirskunaan teräksen hangatessa kotimme seiniä vasten. Tämä toisenlaisesta maailmasta tullut rauhanhäiritsijä osoittautui poranteräksi, ja se muutti elämämme hetkessä aivan toisenlaiseksi.
Miten minusta, vähäpätöisestä öljypisarasta, tuli näin kuuluisa? Palatkaamme ajassa taaksepäin 1960-luvun alkupuolelle. Niihin aikoihin Alaskan pohjoisrannikolta etsittiin öljyä. Öljy-yhtiöiltä kului vuosia ja miljoonia dollareita niiden kuitenkaan löytämättä sitä, mitä ne halusivat: kaupallisesti kannattavaa öljykenttää. Lopulta niiden vaivannäkö palkittiin. Vuonna 1968 löytyi Prudhoe Baystä valtaisa öljykenttä.
Sukuni ikiaikaisille asuinsijoille oli tunkeuduttu. Voitko kuvitella, miten minua pelotti, kun minut pakotettiin jättämään lämmin, mukava kotini ja minut työnnettiin ylös pitkin epämiellyttävältä tuntuvaa teräsputkea maailmaan, joka oli minulle täysin tuntematon?
Kotini ei ole luola
Minun ehkä täytyy kertoa sinulle lyhyesti, millainen oli se koti, jonka nyt jätin taakseni. Ensinnäkin se sijaitsi 2600 metriä merenpinnan alapuolella. Se oli rauhallinen paikka. Lämmintä siellä oli noin 90 astetta eli juuri sopivasti molekyylirakennettamme ajatellen. Monilla voi olla sellainen virheellinen käsitys, että olisin elänyt suuressa öljyn täyttämässä luolassa. Näin asia ei ole. Todellisuudessa kotini muodostui hiekka- ja sorakerrostumasta, joka oli täyttynyt öljyllä ja kaasulla. Jos tätä on vaikea käsittää, niin kuvittelehan, että jokin astia olisi täytetty hiekalla. Astiaan voi silti lisätä vettä – aina 25 prosenttiin asti sen tilavuudesta – ilman että se alkaisi valua yli.
Palatkaamme nyt takaisin siihen vaiheeseen, jolloin minut tempaistiin pois uudenlaiseen elämään. Öljyesiintymässä vallinneen valtavan paineen ansiosta matka putkea pitkin ylös kävi joutuisasti. Alussa painetta oli tehtyjen mittausten perusteella 280 kiloa neliösenttiä kohden, ja se lennätti minut ylös kovalla vauhdilla.
Se merkitsi minulle alkua uudenlaisessa maailmassa. Jotkut sanoivat, että minulle riittäisi kysyntää polttoaineena. Toisten mielestä minulle löytyisi kyllä tuhat muuta käyttötarkoitusta – niin kotitalouden kuin myös teollisuuden tarpeisiin. Minne lopulta päätyisin? Minua pelotti. Ainakaan en ollut yksin. Prudhoe Bayn öljykentille porattiin lisää reikiä, ja niistä saatiin yhä enemmän minunlaisiani öljypisaroita.
Se on kallista ja mahdollisesti vaarallistakin työtä. Monesti porauslaitteet tunkeutuvat sellaiseen muodostumaan, jossa vallitsee erittäin korkea paine, ja jollei meidän vapaalle liikkumisellemme panna esteitä, me voisimme rajulla ylöspurkautumisellamme aiheuttaa valtavan räjähdyksen ja sitä kautta paljon vahinkoa tundralle ja kasvi- ja eläinkunnalle. En kuitenkaan itse syyllistynyt tällaiseen. Lopulta olin putkijohdossa, joka veisi minut Valdeziin, välietappiini matkalla kohti määränpäätäni, jossa tulisin palvelemaan sinua.
Minua kuljettava öljyjohto on muuten rakennettu maanpinnan yläpuolelle tukien varaan, jotta se ei sulattaisi ikiroutaa. Alaskan pohjoisrannikolla ikiroutakerroksen paksuus on keskimäärin 600 metriä. Roudasta 30 prosenttia on jäätynyttä vettä, joten jos lämmin öljy virtaisi maan alle vedetyssä johdossa, ikirouta sulaisi ja öljyjohto helposti nuljahtaisi mutkalle ja repeytyisi. Voitko kuvitella, millaista vahinkoa siitä seuraisi? Tuhansien raakaöljylitrojen valuminen rikkoutuneesta johdosta aiheuttaisi suurta tuhoa herkälle tundralle.
Matkasuunnitelmani edellytti, että jatkaisin Valdezista matkaani jättimäisellä tankkilaivalla erääseen kaukana sijaitsevaan öljynjalostamoon. Siellä olisin aloittava uuden elämän. Kaasu ja vesi tultaisiin ottamaan erilleen, ja ne jatkaisivat matkaansa toiseen määränpäähän. ’Kaasu?’ saatat nyt kysyä. ’Minä kun luulin meidän puhuvan öljystä.’ Useimmat eivät tiedä, että siinä ympäristössä, josta olen peräisin, öljyn seurana on aina myös kaasua. Suurin osa koostumuksestanikin on kaasua. Jos minut päästettäisiin vapaaksi heti maan pinnalle tultuani, laajentuisin tilavuudeltani yli satakertaisesti – ja synnyttäisin samalla mahtavan paukahduksen.
Joka tapauksessa suunnitelmien mukaan minua odottaa jalostamossa muodonmuutos. Minun on määrä joutua niin sanottuun jakotislaukseen, jossa minut jaetaan eri aineosiini. Raakaöljy kuumennetaan öljyhöyryksi, ja sen annetaan nousta korkeaan torniin. Tämä saa eri aineosat tiivistymään erilaisiksi nesteiksi tietyille tasoille, ja ne johdetaan putkia pitkin sivulta pois. Ehkä tiedätkin, että minusta saadaan bensiiniä melkein 50 prosenttia, ja tässä bensiinin muodossa olen valmiina palvelemaan sinua, kun ajat huoltamolla bensiinipumppujen luo ja pyydät, että ”tankki täyteen”.
Minusta voidaan tehdä myös monenlaista muuta. Ollessamme vielä öljypisaroita emme ehkä ole kummoisen näköisiä, mutta vilkaisehan kotona ympärillesi. Tuo tuoli saattaa olla tehty muovista, vinyylistä ja tekokumista. Kaunis keittiönpöytä voi olla päällystetty viilulla, joka on valmistettu öljystä. Lattianpäällyste saattaa perustua johonkin öljytuotteeseen, jota jokin kemiantehdas on käyttänyt raaka-aineenaan. On olemassa tuhat eri mahdollisuutta, joilla saatan olla palvelemassa sinua.
En enää ’palvelijasi’
Minun kohdallani ei kuitenkaan tule tapahtumaan mitään tällaista. Lähden Valdezista matkalle kohti öljynjalostamoa jättimäisellä Exxon Valdez -tankkilaivalla. Pian puolenyön jälkeen kuuluu, miten metalli kirskuu kalliota vasten. Se kuulostaa paljon pahemmalta kuin teräksisen porankärjen tunkeutuminen kotiini Alaskan pohjoisrannikolla! Olemme Prinssi Williamin salmessa. Pian se tankki, jossa itse olen, repeää karilleajossa auki. Valun yhdessä matkatovereideni, 42000 öljytonnin, kanssa mereen. Olen liittynyt osasena hirvittävään saastuttajaan, Pohjois-Amerikan tähän asti pahimpaan öljytuhoon!
Minusta ei siis tule koskaan olemaan sinulle mitään apua täyttäessäsi tankkiasi huoltoasemalla. En tule olemaan osana televisiotasi, osana muovilautasia, joita on pöydälläsi, tai osana vaatteitasi, joita käytät, enkä tule olemaan mukana parhaana pitämässäsi kauneudenhoitovoiteessa tai parfyymissa, jota käytät sen viekoittelevan tuoksun takia. En koskaan pääse tarjoamaan sinulle palveluksiani, vaikka ensin luulinkin näin tapahtuvan.
Sen sijaan minusta on tullut Prinssi Williamin salmen ja Alaskanlahden likaaja. Olen osallistunut kauniin rantaviivan turmelemiseen satojen kilometrien pituudelta. Olen osallistunut tuhansien lintujen ja nisäkkäitten tappamiseen. Olen vaarantanut kymmenien kalastajien elinkeinon. Olisi ollut paljon parempi, jos olisin saanut jäädä öljypisarana Prudhoe Bayhin Alaskan pohjoisrannikolle ja saanut elellä rauhassa lämpöisessä kodissani 2600 metrin syvyydessä merenpinnan alapuolella.