Nuoret kysyvät:

Miten voin asua uskonnollisesti jakautuneessa kodissa?

”Aikuiseksi varttuminen oli meille vaikeaa. Isäni halveksi uskontoamme. Kotona vallitsi aina jännittynyt ilmapiiri.” – Terry.

ASUTKO uskonnollisesti jakautuneessa kodissa? Jos asut, tiedät, miten kiusallista ja vaikeaa se voi olla. Äiti ja isä saattavat vallan mainiosti sietää toinen toisensa vakaumuksia, mutta kuten S. Sandmel totesi kirjassaan When a Jew and Christian Marry (Kun juutalainen ja kristitty avioituvat): ”Ulottuuko aviopuolison uskonnon sietäminen myös siihen, että lapset kasvatetaan tuohon uskontoon? Rehellinen vastaus on monissa tapauksissa kielteinen.”

Ajattelehan esimerkiksi, mitä saattaisi tapahtua, jos toinen vanhemmistasi on Jehovan todistaja. Tuo isä tai äiti tuntee vakavaksi vastuukseen kasvattaa sinut ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa”, ja hänellä saattaa olla melko tiukkoja mielipiteitä seurustelusta, moraalista, ylimääräiseen koulun urheilutoimintaan osallistumisesta, vapaa-ajan käytöstä ja uranvalinnasta. (Efesolaisille 6:4) Sillä vanhemmistasi, joka ei ole Jehovan todistaja, saattaa kuitenkin olla myöten antavampi näkemys näistä asioista.

Sunnuntai-iltapäivällä äiti ehkä haluaa sinun lähtevän kanssaan kristilliseen kokoukseen. Isä saattaa haluta sinun jäävän kanssaan kotiin katsomaan pallopeliä televisiosta. ”Toisinaan minun kävi vähän sääliksi isääni”, muistelee Doug. ”Hän oli myyntimatkoilla, joten emme nähneet häntä viikolla, ja sitten viikonloppuna perheenjäsenet jättivät hänet kotiin, kun he menivät kokouksiinsa. Toisinaan jätin kokouksen väliin ja jäin hänen kanssaan kotiin.”

Jeesus tiesi ennakolta, että tällaisia tilanteita tulisi. Hän sanoi: ”Sillä minä tulin aiheuttamaan jakautumisen, jossa mies on isäänsä vastaan ja tytär äitiään vastaan ja nuori vaimo anoppiaan vastaan. Tosiaankin, ihmisen vihollisia tulevat olemaan hänen omat huonekuntalaisensa.” (Matteus 10:35, 36) Jeesus ei tieten tahtoen jakanut perheitä, mutta hän tiesi, että ongelmia syntyisi, kun jotkut perheenjäsenet hyväksyisivät tosi palvonnan ja toiset eivät. Kysymys kuuluu: mitä sinun oikein pitäisi tehdä, jos olet sellaisessa tilanteessa?

Vältettäviä ansoja

Tajua ensinnäkin se, että päämääränä ei ole vain toisen vanhempasi vaan itse Jumalan miellyttäminen! Juuri hän vaatii ’palvomista hengessä ja totuudessa’. (Johannes 4:24) Mutta jotta sen voisi tehdä uskonnollisesti jakautuneessa kodissa, on joitakin vältettäviä ansoja.

Sovitteleminen. Muuan teini-ikäinen poika, jonka vanhemmat ovat eronneet, kertoo ei-uskovan isänsä luo tekemistään vierailuista: ”Hän yrittää saada minut toimimaan totuutta ja Jumalaa vastaan.” Hän tekee niin painostamalla poikaansa osallistumaan ei-kristillisten pyhäpäivien viettoon. ”Tämä saa minut tuntemaan oloni hyvin epämiellyttäväksi”, poika myöntää. Mutta Jeesus muistuttaa meitä: ”Joka on kiintynyt isään tai äitiin enemmän kuin minuun, ei ole minun arvoiseni.” (Matteus 10:37) Pysy siksi lujana uskosi puolesta! Ellei tahdikas kieltäytyminen jostain arveluttavasta toiminnasta riitä, kerro ystävällisesti mutta lujasti isällesi tai äidillesi, ettet suostu tekemään myönnytyksiä. Kun vanhempasi huomaa järkähtämättömän päättäväisyytesi, painostus saattaa vähitellen hellittää.

Tasapaino on kuitenkin tarpeen. Filippiläiskirjeen 4:5 sanoo: ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille.” Järkevyyteen liittyy joustavuuden ilmaiseminen. Jos ei-uskova vanhempasi tuntee itsensä laiminlyödyksi, voit ehkä järjestää niin, että vietät enemmän aikaa hänen kanssaan. Muista myös, että sinulla on velvollisuus totella kumpaakin vanhempaasi. – Efesolaisille 6:1.

’Tasapainottajana’ oleminen. Väärä oikeudenmukaisuuden tunne voi saada sinut kallistumaan äidin puolelle uskonnollisissa asioissa vain siksi, että veljesi on isän puolella – tai päinvastoin. Mutta onko se järkevä pohja valittaessa sitä, miten palvoa Jumalaa? Entä jos äidin uskonnolliset käsitykset ovat vääriä ja epäraamatullisia? ”Osta totuutta, älä myy”, neuvoo Sananlaskujen 23:23.

Seuraa johtajaa. Ehkä tunnet isoveljesi tai -siskosi läheisemmäksi kuin kummankaan vanhemmistasi. Saatat siksi olla taipuvainen seuraamaan hänen valitsemaansa uskonnollista tietä, olipa se mikä tahansa. ”Kasvoin suuressa perheessä, ja minusta tuntui juuri sellaiselta”, sanoo Roberto. Sen vuoksi hän taantui hengellisesti, kun hänen vanhempi veljensä hylkäsi kokonaan tosi palvonnan ja lähti pois kotoa. ”Se oli erittäin masentavaa”, hän myöntää. Olipa sisaruksesi sinulle miten läheinen tahansa, eikö olisi silkkaa mielettömyyttä antaa hänen viedä sinut syrjään Jumalan palvelemisesta?

’Hajota ja hallitse.’ ”Kun olin suunnilleen 19-vuotias, isäni alkoi kannustaa minua seurustelemaan”, muistelee Doug. ”Äiti, joka oli kastettu kristitty, oli jyrkästi sitä vastaan. Yhtäkkiä huomasin olevani isän puolella, vaikka syvällä sisimmässäni tiesinkin äidin olevan oikeassa.” Kun vanhemmilla on erilaiset moraalinormit, on runsaasti tilaisuuksia yllyttää toinen vanhemmista toista vastaan ja hyötyä siitä itse. Voi olla houkuttelevaa lyöttäytyä yhteen sallivaisemman vanhemman kanssa.

Vanhempien yllyttäminen toisiaan vastaan ei kuitenkaan saa aikaan juuri muuta kuin välien kiristymistä perheessä. Vaikka saisit luvan tehdä jotain sellaista, minkä sinä tiedät olevan epäviisasta tai väärin, voit tuskin puolustella itseäsi Jumalan edessä. ”Jos joku tietää, miten tehdä sitä, mikä on oikein, eikä kuitenkaan tee sitä, niin se on hänelle synti.” (Jaakob 4:17) Sen sijaan että yrittäisit käyttää hyväksesi sitä vanhemmistasi, joka antaa sinulle eniten vapautta, miksi et yrittäisi totella sitä vanhempaa, joka ohjaa sinua ”elämän tietä”? – Sananlaskut 6:23.

Oman uskontosi valitseminen

Jotkut nuoret saattavat silti olla todella hämmentyneitä sen suhteen, kumpaa vanhemmista he seuraisivat. Miten sinä voit ratkaista asian? Raamattu kertoo meille Timoteus-nimisestä nuoresta miehestä, joka kasvoi aikuiseksi uskonnollisesti jakautuneessa kodissa. Hänen kuvaillaan olleen ”uskovan juutalaisnaisen, mutta kreikkalaisen isän poika”. (Apostolien teot 16:1) Toisinaan Timoteuksen on täytynyt tuntea olevansa riepoteltavana vanhempiensa välillä. Hän omaksui kuitenkin äitinsä jumalisen uskon, ja hänestä tuli apostoli Paavalin matkaseuralainen. (Apostolien teot 16:2, 3) Oliko tässä kyse siitä, että hän rakasti äitiään enemmän kuin isäänsä? Ei suinkaan.

Apostoli Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet tullut vakuuttuneeksi, tietäessäsi keiltä olet sen oppinut ja että pienokaisesta asti olet tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi pelastuaksesi sen uskon välityksellä, joka on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.” (2. Timoteukselle 3:14, 15) Tästä voimme päätellä, että Timoteuksen tekemä valinta perustui Jumalan sanan vakavaan tutkimiseen. Hän oli tullut asiasta ”vakuuttuneeksi”.

Sen sijaan että tekisit valintasi tunnesyiden perusteella, tutki vanhempiesi uskonkäsityksiä ”pyhien kirjoitusten” valossa.a Viime kädessä sinä, ei äiti eikä isä, olet vastuussa työskentelemisestä omaksi pelastukseksesi! – Filippiläisille 2:12.

Ei-uskovan vanhempasi voittaminen

Päätettyäsi sydämessäsi noudattaa tosi uskontoa, miten sinun sitten pitäisi suhtautua ei-uskovaan vanhempaasi? Apostoli Paavali kannusti kristittyjä koettamaan voittaa ei-uskova puolisonsa: ”Ajattele: vaimona saatat olla aviomiehesi pelastus; aviomiehenä saatat olla vaimosi pelastus.” (1. Korinttolaisille 7:12–16, The New English Bible) Eikö tämä voisikin soveltua periaatteessa ei-uskovien lapsiin?

Siveellisesti puhdas käytöksesi ja syvä kunnioituksesi vanhempaasi kohtaan voivat suuresti auttaa häntä saamaan suotuisan vaikutelman tosi kristillisyydestä. (Vrt. 1. Pietari 3:1, 2.) Muista myös, että asennoituminen totuuden puolelle ei merkitse sitä, että olet millään tavalla ei-uskovaa vanhempaa vastaan. Olemalla edelleen ystävällinen, tottelevainen ja yhteistoiminnallinen voit todellakin vakuuttaa hänelle, että rakastat häntä edelleen.

”Aika on olla vaiti ja aika puhua.” (Saarnaaja 3:7) Jos avautuu mahdollisuus keskustella isäsi tai äitisi kanssa vakaumuksistasi, keskustele kaikin mokomin! ”Älä kiellä tarvitsevalta hyvää”, meitä muistutetaan Sananlaskujen 3:27:ssä. Mutta ole ystävällinen ja tahdikas. Koska tiedät ehkä enemmän Raamatusta kuin vanhempasi, vältä aliarvioimasta häntä. Kuka tietää, kenties ponnistelusi kantavat hedelmää. ”Vuosikausia isäni vastusti ankarasti”, muistelee Jay. ”Näytti siltä, ettei hän koskaan muuttuisi, mutta lopulta voitimme hänet puolellemme.” Kun Jayn isä joitakin vuosia sitten kuoli, hän palveli tuolloin kristittynä vanhimpana.

Ellei vastakaikua ilmene, muista Psalmissa 27:10 olevat Daavidin sanat: ”Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa.” Saat myös tukea kristillisessä seurakunnassa olevilta uskollisilta ystäviltä, jotka voivat olla ”veljiäkin uskollisempia”. (Sananlaskut 18:24) Kun he ja uskova vanhempasi auttavat sinua, voit pysyä lujana totuuden puolella.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 23]

Yllyttämällä vanhempasi toisiaan vastaan voit saada tahtosi lävitse, mutta ajan oloon se kiristää perhesuhteita