Nuoret kysyvät:

Miksi minun on oltava lapsenvahtina?

”MITÄ mieltä olette siitä, että teidän on vahdittava pikkuveljiänne ja -siskojanne?” kysyi Herätkää!-lehti muutamilta nuorilta. Saadut vastaukset olivat hyvin erilaisia.

”Rakastan pikkulapsia”, sanoi muuan teini-ikäinen tyttö, ”joten se ei ole mikään ongelma.” Eräs teini-ikäinen poika jopa kerskui: ”Jotenkin nautin vallasta!” Toiset ilmaisivat kuitenkin olevansa selvästi vastahakoisia – tai harmistuneita. ”Teen sen, koska tiedän vanhempieni tarvitsevan apua”, selitti muuan nuori tyttö. ”Mutta en iloitse siitä.” Eräs tyttö sanoi: ”Toisinaan haluan mennä elokuviin tai jonnekin muualle, mutta äitini sanoo: ’Ota pikkuveljesi mukaan.’ En todellakaan halua tehdä sitä.”

”Olenko minä veljeni vartija?”

Aadamin esikoispoika Kain esitti tunteettomasti tämän veljeään Aabelia koskevan kysymyksen. (1. Mooseksen kirja 4:9) Sinäkin saatat tuntea harmistuneisuutta, jos sinua pyydetään huolehtimaan nuoremmista sisaruksistasi. Miksi sinun pitäisi käyttää vapaa-aikaasi vaippojen vaihtamiseen tai naarmuuntuneiden polvien hoitamiseen? Eräs 15-vuotias tyttö esittikin asian katkeraan sävyyn: ”En ole vastuussa vain itsestäni, vaan myös siitä, mitä veljeni ja siskoni tekevät.”

Nuorella Marnalla oli erilainen valituksen aihe: ”Jos menemme puistoon tai jonnekin muualle, minun on aina huolehdittava pikkuisista enkä voi itse pitää hauskaa. Se tekee minut hulluksi. – – Kun kerron siitä [äidille], hän sanoo: ’Sinä olet isosisko ja sinun täytyy pitää huolta lapsista.’ Suutuin ja sanoin hänelle: ’Ehkä omista lapsistani, mutta ei sinun! Sinulla on pikkulapsia, ei meillä. Sinun pitäisi huolehtia heistä.’” – Normanin ja Harrisin kirja The Private Life of the American Teenager.

Sisaruksesi saattavat olla aivan yhtä onnettomia kuin sinäkin siitä, että he ovat sinun hoidossasi. He nauttivat ehkä sabotoidessaan sinun tarmokkaita yrityksiäsi pitää yllä kuria ja järjestystä. ”Toisinaan en pidä siitä, että joudun vahtimaan veljeäni ja siskoani”, myönsi eräs 14-vuotias tyttö Herätkää!-lehdelle. ”Mitä kaikkea he tekevätkään! Joskus he tappelevat, ja kun menen rauhoittamaan tilannetta, he sanovat minulle: ’Kuka sinä luulet olevasi? Et sinä ole äiti!’ Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, jos heitä olisi helpompi käsitellä.”

’Miksi minä?’

Kun suurelta teini-ikäisten ryhmältä kysyttiin: ”Mitä askareita teini-ikäisten pitäisi mielestänne tehdä kotona?”, 32 prosenttia luetteli muun muassa lapsenvahtina olemisen. Lapsenvahtina olemisen vastuut kuuluvat siis nykynuorten elämään. Ensinnäkin on otettava huomioon se, että taloustyöt voivat olla rasittavia ja hankalia äidille. Isät kohtaavat päivittäin ansiotyön tuomat paineet. Samoin yhä useampien äitien täytyy työskennellä sekä kotona että käydä työssä kodin ulkopuolella. He ovat usein äärimmäisen stressautuneita.

Lapsenvahti suo äidille ja isälle kaivatun hengähdystauon silloin tällöin. Jos molemmat vanhemmat käyvät työssä kodin ulkopuolella, lapsenvahti huolehtii siitä, että lapsia valvotaan asianmukaisesti, kunnes vanhemmat tulevat kotiin. Vanhemmillasi voi olla kyllä varaa palkata joku ulkopuolinen vahtimaan lapsia. Mutta eivätkö he tuntisikin olonsa luottavaisemmaksi tietäessään, että heidän pienet lapsensa olisivat taitavan ja hellän perheenjäsenen hoivissa?

On myönnettävä, että vastuu sisaruksistasi huolehtimisesta lankeaa viime kädessä vanhemmillesi. (Efesolaisille 6:4) Mutta voit auttaa vanhempiasi suoriutumaan velvollisuuksistaan tarjoutumalla lapsenvahdiksi. Se on myös yksi tapa ’kunnioittaa isääsi ja äitiäsi’. (Efesolaisille 6:2) Lapsenvahtina oleminen on lisäksi hyvää valmennusta aikuisuutta varten. Muuan nuori nainen muistelee, kuinka hän hoiti veljiään ja vauvaikäistä sisartaan sillä aikaa, kun hänen yksinhuoltajaäitinsä työskenteli tarjoilijattarena: ”Hoidin heitä joka päivä, kunnes äiti tuli kotiin. Hänellä oli tapana jättää minulle lista niistä töistä, jotka minun piti tehdä: ’Ripusta pyykki kuivumaan, siivoa koti, ala valmistaa päivällistä.’” Melkoinen työmäärä teini-ikäiselle tytölle! Mutta hän sanoo: ”Jälkeenpäin ajatellen voin huomata sen olleen vain minun parhaakseni. Vartuin nopeammin ja kasvoin vastuuntuntoiseksi.”

Siinä ei ole muuten mitään epämiehekästä, että poika hoitaa lapsia. Miehet yleensä tekivätkin niin raamatullisina aikoina. (4. Mooseksen kirja 11:12) Eikä apostoli Paavali pitänyt arvoaan alentavana verrata itseään ”imettävään äitiin”. – 1. Tessalonikalaisille 2:7.

Myönteisen näkemyksen saaminen

Ei ole kuitenkaan kenties kovin helppoa opetella nauttimaan sisarustesi vahtimisesta. Veljien ja sisarten kesken vallitsee yleensä tietynlainen kilpailuasetelma. Jos riitelet alituisesti sisarustesi kanssa tai jos pidät heitä pelkkänä kakaralaumana, sinun voi olla vaikea suhtautua myönteisesti heistä huolehtimiseen. Muutamien Raamatussa opetettujen läksyjen miettiminen voi siksi auttaa sinua.

Tarkastelehan esimerkiksi kertomusta nuoresta Joosefista ja hänen veljistään. Koska Joosef oli isänsä erityisessä suosiossa, hänen veljensä ”vihasivat – – häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti”. Kuvittelehan sitten, miltä Joosefista tuntui, kun hänen isänsä sanoi hänelle: ”Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule, minä lähetän sinut heidän luokseen. – – Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle.” Paikalliset asukkaat epäilemättä muistaisivat sen raa’an verilöylyn, jonka Joosefin veljet olivat vuosia aiemmin panneet toimeen Sikemissä. (1. Mooseksen kirja 34:25–31) Joosefin voisi olla vaarallista mennä sinne! Tämän lisäksi hänen veljensä olisivat varmasti harmissaan, kun hän ilmaantuisi paikalle. Kunnioituksesta isäänsä kohtaan ja aidosta rakkaudesta veljiinsä Joosef vastasi kuitenkin: ”Tässä olen” ja otti tehtävän vastaan. – 1. Mooseksen kirja 37:4, 13, 14.

Nuori Mirjam oli toinen merkille pantava nuori. Kun Egyptin farao keksi juonen heprealaisvauvojen surmaamiseksi, Mirjam auttoi pikkuveljensä Mooseksen suojelemisessa. Kun pienokainen oli pantu turvallisesti pikkuiseen kaisla-arkkuun ja jätetty Niiliin virran vietäväksi, Mirjam ei välinpitämättömästi huitaissut veljensä kohtaloa vanhempiensa huoleksi. Ei, vaan Mirjam ”asettui taammaksi nähdäksensä, mitä hänelle tapahtuisi”. Mirjam onnistui jopa järjestämään niin, että Mooses sai hoitajakseen oman äitinsä! – 2. Mooseksen kirja 2:4–10.

Toisin kuin Kain, joka oli tunteettoman piittaamaton veljeään kohtaan, nykyajan jumalaapelkäävät nuoret ovat todellakin sitä mieltä, että omien sisarusten hoitaminen on etu ja vastuu – silloinkin kun se on vaikeaa tai hankalaa. Johanneksen 1. kirjeen 4:21 sanoo: ”Sen, joka rakastaa Jumalaa, tulee rakastaa myös veljeään.” Vaikka tämä soveltuu ensisijaisesti hengellisiin veljiimme, eikö se pitäisi paikkansa myös niistä, joiden kanssa olemme sekä hengellisessä yhteydessä että sukulaisuussuhteessa?a

Voit jopa vaikuttaa merkittävästi sisarustesi fyysiseen, henkiseen ja hengelliseen kehitykseen siten, että huolehdit ja olet kiinnostunut heistä, haluat suojella heitä ja ennen kaikkea osoitat varauksetonta rakkautta heitä kohtaan. Pikkulapsista huolehtiminen voi silti olla todellinen haaste, ja lähiaikoina julkaistavassa kirjoituksessa esitetään joitakin käytännöllisiä ehdotuksia, jotka auttavat sinua olemaan tehokas lapsenvahti.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 27]

’Olen liian vanha tarvitakseni lapsenvahtia!’

Kun Herätkää!-lehden toimittaja kysyi muutamilta nuorilta, minkä ikäisenä lapsi oli liian vanha tarvitakseen lapsenvahtia, jotkut arvioivat ”11-vuotiaana”, ”13-vuotiaana” ja – uskomatonta kyllä – jopa ”7-vuotiaana”! Muuan nuori tyttö huomautti kuitenkin: ”En usko, että siinä on mitään ikärajaa. Luulen, että on kyse kypsyydestä. 15-vuotiaanakin voit olla liian nuori mennäksesi ulos ilman lapsenvahtia.”

Vanhempiesi arvio kypsyystasostasi voi tietenkin poiketa jyrkästi omasta arviostasi. Eri perheet saattavat haluta käsitellä asioita eri tavoin. Niinpä samalla, kun jotkut ystäväsi saavat ehkä vapaat kädet kotona silloin, kun heidän vanhempansa menevät elokuviin, sinun on kenties kestettävä sellainen ”nöyryytys”, että sinua tulee paimentamaan lapsenvahti. Tämä voi olla erityisen vaikeaa, jos vahtina on isoveli tai -sisko. ”En pitänyt siitä, että veljeni vahti minua”, nuori Alisha tunnusti. ”En pitänyt siitä, kun hän sanoi minulle, mitä sain tehdä!”

Vanhemmillasi on kuitenkin sinun parhaasi sydämellään. He lukevat sanomalehdistä lisääntyvästä rikollisuudesta ja lasten pahoinpitelyistä, ja heillä on hyvä syy olla huolissaan. Sitä paitsi yksin kotona oleminen saattaa olla pelottavampaa kuin haluat myöntää. ”Minua todella pelotti ollessani yksin kotona”, sanoi eräs tyttö. ”Niinpä päätin, että olisin mieluummin vähän vaivautunut kuin kauhuissani.”

On myönnettävä, että toisinaan vanhemmat aliarvioivat lapsiaan. Jos tilanne vaikuttaa tällaiselta, voit ehkä keskustella vanhempiesi kanssa ja vakuuttaa heille, että tulet kyllä toimeen yksin kotona. Jos pauhaat tai ruikutat, saat heidät luultavasti vakuuttuneiksi kypsymättömyydestäsi. Jos kuitenkin pohdit heidän kanssaan joitakin yksityiskohtia – esimerkiksi sitä, miten käytät aikasi ja selviydyt odottamattomista tilanteista – saat ehkä heidät näkemään asiat sinun kannaltasi. Ellet saa, kenties voidaan löytää tyydyttävä kompromissiratkaisu, esimerkiksi sellainen, että olet jonkun ystävän luona.

Vanhempasi voivat silti tietenkin yhä vaatia, että sinulle tulee lapsenvahti. Sen sijaan että tekisit tilanteen vaikeaksi itsellesi ja vahdillesi, yritä suhtautua häneen vanhempiesi vallan tilapäisenä käyttäjänä ja olla yhteistyössä hänen kanssaan mahdollisimman pitkälle. Entä jos valtaa käytetään väärin joissain pikkuasioissa? (”Siskoni käytti minua hyväkseen”, valitti eräs tyttö. ”Hän pani minut tekemään hänelle kuuluneet askareet.”) Lapsenvahdin kanssa riitelemisen sijasta saattaisi olla parasta odottaa, kunnes vanhempasi tulevat kotiin, ja keskustella sitten asiasta heidän kanssaan.