Miksi syöksyin maahan ja lennän jälleen

YKSIMOOTTORINEN, kuusipaikkainen lentokoneemme Cessna 210 oli juuri noussut ilmaan eräältä Ruotsissa sijaitsevalta lentokentältä. Olimme lentämässä matalalla olevan aamu-usvan läpi, kun äkkiä vain muutaman metrin päässä meistä tuli näkyviin jokin tumma kohde. Silmänräpäyksessä täynnä polttoainetta oleva oikeanpuoleinen siipemme repeytyi irti ja räjähti. Seuraavaksi minun puolellani oleva ovi lensi pois. Palava lentokoneemme syöksyi nokka edellä maahan, kimmahti uudestaan ilmaan ja työntyi sen jälkeen pensaikkoon auraten siihen noin sadan metrin vaon ennen pysähtymistä.

Vaikka olinkin pyörryksissä ja olin menettänyt suuntatajuni, mielessäni oli yksi asia: minun täytyy päästä ulos tästä palavasta hylystä. Liekit nuolivat vasemmanpuoleista siipeä, joka oli myös täynnä polttoainetta. Kopeloin turvavyötäni ja avasin sen. Sukelsin pää edellä palavan polttoaineen nostattamien tulilieskojen läpi ja putosin mutaan, muutaman metrin päähän koneesta. Vasta siinä vaiheessa havaitsin vasemman sääreni murskaantuneen.

Vaikka konetta ohjannut ammattitoverini olikin šokissa, hän oli lähes vahingoittumaton. Huusin hänelle, että hän auttaisi minua siirtymään vielä muutamia metrejä kauemmaksi. Tehtyään siten hän juoksi pois hakemaan apua. Laahauduin itse vielä etäämmälle. Juuri kun olin menettämässä tajuntani uupumuksesta, vasen siipi lensi ilmaan ja räjähti. Palavia kappaleita satoi ympärilleni. Sitten oli hiljaista, lukuunottamatta polttoaineen sytyttämien pienien tulipalojen aiheuttamaa rätinää.

Maatessani selälläni mudassa ja odottaessani ambulanssia tajusin, että olisimme voineet molemmat kuolla. Silloin ymmärsin selvemmin kuin koskaan aikaisemmin, ettei elämää tule milloinkaan pitää itsestään selvänä vaan sitä tulee vaalia ja käyttää viisaasti.

Mutta tulisinko enää koskaan lentämään? Monet ihmiset pelkäävät jo ajatustakin pienkoneella lentämisestä, ja kuullessaan tällaisista onnettomuuksista heidän pelkonsa vain pahenee. Ehkä sen ymmärtäminen, millaisia riskejä pienlentokoneella lentämiseen liittyy ja miten sellaisia vaaroja voidaan tehokkaasti välttää, voi auttaa sinua lieventämään tällaisella koneella lentämiseen liittyviä pelkojasi.

Miksi syöksyimme maahan

Lensin ensimmäisen kerran yksityiskoneella 20 vuotta sitten. Tuo lento oli miellyttävä yllätys. ”Tämä on erinomainen matkustustapa”, ajattelin. ”Myyntipäällikkönä voisin säästää paljon aikaa työssäni.” Opin pian lentämään ja tähän päivään mennessä olen lentänyt noin 2000 tuntia. Lupakirjani osoittaa, että olen kelpuutettu lentämään myös mittareihin turvautumalla, mitä tarvitaan näkyväisyyden ollessa huono.

Tuona murheellisena aamuna olin kuitenkin koneessa matkustajana ja meidän tarkoituksemme oli lentää Etelä-Ruotsissa sijaitsevasta Eslövin kaupungista pääkaupunkiin Tukholmaan. Minun oli tarkoitus hankkia uusi kone ja lentää sillä takaisin Eslöviin. Mutta tuo lento päättyi 27 sekuntia nousun jälkeen. Miksi? Kyse oli inhimillisestä erehdyksestä. Lentäjä arvioi sumussa lentokorkeutemme väärin ja oikaisi laskusiivekkeet liian pian. Sen vuoksi nousumme loppui, aloimme vajota ja törmäsimme erääseen torniin.

Lentoturvallisuus riippuu pääasiassa kolmesta seikasta: koneen luotettavuudesta ja lentäjän arviointikyvystä ja kokemuksesta. On kuitenkin kehitetty monia menetelmiä, joiden soveltaminen tekee lentämisestä melko turvallista.

Ennen nousua

Aina ennen lennolle lähtöä tunnollinen lentäjä harkitsee huolellisesti sellaisia tekijöitä kuin omaa pätevyyttään ja fyysistä kuntoaan, koneeseen liittyviä asioita, säätä ja käytettävien lentokenttien kuntoa.

Materiaaliviat tai teknilliset häiriöt aiheuttavat hyvin harvoin nykyaikaisten lentokoneiden maahansyöksyn. Jokaisessa koneessa on kuitenkin päiväkirja, johon lentäjän on merkittävä kaikki lentonsa ja havaitsemansa viat. Valtuutetun mekaanikon tulee korjata nämä viat ennen seuraavaa lentoa. Sen lisäksi sellaiset lentokoneen osat kuin moottorit, potkurit ja useimmat mittarit täytyy huoltaa tietyin väliajoin. Kun niille määrätty käyttöaika on lopussa, lentomääräykset vaativat yleensä, että ne korvataan uusilla tai tarkistetaan tai kunnostetaan perinpohjaisesti. Näin tehdään, vaikka ne toimisivat edelleen moitteettomasti. Joka päivä ennen ensimmäistä lentoa lentäjän täytyy tutkia kone yksityiskohtaisen tarkistuslistan mukaan. Useimmat lentäjät suorittavat huolellisesti nämä turvatoimet. Onhan kysymys heidän elämästään.

On mielenkiintoista, että sellaisille lentokoneen osille kuin magneetoille ja sytytysjärjestelmälle, korkeusmittareille ja laskutelineille on varajärjestelmät. Varsinaisen järjestelmän pettäessä varajärjestelmä kytkeytyy päälle, ja kone voi edelleen laskeutua turvallisesti. Lentäjä ei voi tietenkään ennakoida kaikkia mahdollisia koneeseen tulevia vikoja, mutta ammattitaitonsa avulla hän voi välttää onnettomuuden, jos jokin mekaaninen laite pettää.

Ennen lentoa lentäjä ratkaisee myös sen, aikooko hän lentää näkö- vai mittarilentosääntöjen mukaan. Lennonjohto valvoo tutkan avulla koneita, jotka lentävät mittarilentosääntöjen mukaan. Monilla pienkoneiden lentäjillä ei kuitenkaan ole mittarilentokelpuutusta.

Näköhavaintoihin perustuvaan lentämiseen liittyvien vaarojen voittaminen

Näköhavaintoihin perustuva lentäminen on mahdollista vain silloin, kun näkyvyys on hyvä. Entä jos ilma muuttuu lennon aikana huonoksi? Lentäjä voi vähitellen laskeutua pilvien alapuolelle ja jäädä tälle korkeudelle. Tämä vaatii todellista kylmäverisyyttä ja varovaisuutta lentäjältä. Saattaisi olla viisasta kääntyä tulosuuntaan ja laskeutua vaihtoehtoiselle lentokentälle. Jos lentäjä päättää jatkaa, hän voi kohdata suuria ongelmia, sillä koneen radio ja suunnistuslaitteet eivät yleensä toimi matalalla lennettäessä.

Jos matalalla lentäminen ei ole mahdollista, lentäjä voi nopeasti pyytää apua lennonjohdolta. Aluksi hänen on kuitenkin ehkä noustava turvallisempaan korkeuteen. Lentäjälle, jota ei ole valmennettu mittarilentoa varten, pilvien sisällä lentäminen voi olla hämmentävää. Siksi hänen täytyy pysyä rauhallisena ja keskittyä tärkeimpiin asioihin. Hänen tulee ohjata koneensa nousuun oikealla nopeudella ja oikeassa kulmassa. Pian radioyhteydet ja lentosuunnistukseen liittyvät yhteydet palautuvat. Kone voidaan nyt havaita tutkassa ja sitä voidaan auttaa laskeutumaan sopivalle lentokentälle.

Ilman apua tapahtuvassa, näköhavaintoihin perustuvassa lentämisessä on muitakin vaaroja. Lentäminen sellaisilla alueilla, joilla on paljon valvomatonta liikennettä, edellyttää kaikkien suuntien jatkuvaa tarkkailua. Lisääntyneen liikenteen ja suurempien nopeuksien vuoksi onnettomuudet ovat tulleet lukuisammiksi tällaisilla alueilla. Suunnistusvirheet ja voimakas vastatuuli voivat taas aiheuttaa polttoainepulan.

Suurin osa näistä ongelmista voidaan kuitenkin välttää huolellisen suunnittelun avulla. Hyvä lentäjä tarkistaa sijaintinsa 15 tai 20 minuutin välein ja tekee tarvittavat korjaukset suunnassa. Jos hän ei kykene määrittämään sijaintiaan, hän voi ottaa yhteyttä lennonjohtoon. Sieltä hänen kulkusuuntansa voidaan määrittää tutkan avulla tai se voidaan paikantaa hänen radiolähetyksensä perusteella. Jos tämä ei onnistu, hän voi suunnistaa suurta järveä, jokea tai mitä tahansa muuta helposti tunnistettavaa paikkaa kohti. (Taitamaton lentäjä voi yrittää pyöriä ympyrää löytääkseen jonkin kadottamansa maamerkin. Tämä on yleensä turhaa ja kuluttaa tärkeätä polttoainetta.)

Jäätymisongelma

Tietyissä sääoloissa jäätyminen voi olla ongelma. Useimmissa yksityislentokoneissa on vähän jäänesto- ja jäänpoistolaitteita tai niitä ei ole lainkaan. Kun jäätä kerääntyy koneen eri osiin, nopeus voi alkaa vähitellen hidastua, kunnes kone menettää lentokykynsä. Lennettäessä pilvien yläpuolella jäätyminen on todellinen uhka jopa lämpimänä kesäpäivänä.

Kun jäätymistä tapahtuu, lentäjä voi helposti selvitä ongelmasta laskeutumalla lämpimämpään korkeuteen. Mutta entä jos lämpötila maanpinnalla on lähellä jäätymispistettä? Tämä voi olla vakava tilanne ja lentäjän tulee huolellisesti harkita, onko viisasta lähteä lentämään. Mutta jos ilma on kuiva ja kirkas, jäätymisestä ei yleensä ole merkittävää vaaraa, vaikka lämpötila olisikin alhaalla.

Lentäminen ukkospilvessä

Vielä eräs mahdollinen vaara liittyy ukkospilvessä (cumulonimbus) lentämiseen. Yhtä hyvin jotkin pienkoneet kuin jotkin liikennekoneetkin ovat saaneet pahoja vaurioita sellaisissa pilvissä. Salamat eivät ole ukkospilvessä suuri vaara, vaan suunnattoman voimakkaat tuulet ja joskus kohdattavat nyrkin kokoiset rakeet. Yleensä lentäjä voi nähdä nämä pilvet ja välttää ne. Jos kuitenkaan ei ole mahdollista lentää turvallisesti sellaisissa olosuhteissa, mikä on ratkaisu? Viisas lentäjä tietää, ettei pahan ilman kanssa kannata koskaan ruveta koettelemaan voimiaan. Pysy maan pinnalla.

Nämä ovat joitakin niistä ongelmista, joita voi kohdata pienellä yksityiskoneella lennettäessä. Ja rehellisyyden nimessä täytyy sanoa, ettei yksityiskoneella lentäminen ole koskaan täysin riskitöntä. Mutta eikö tämä pidä paikkaansa kaikista kuljetustavoista? Yksityiskone on kuitenkin asianmukaisesti varustettuna ja käsiteltynä verrattain turvallinen ja tarkoituksenmukainen kulkuväline. Niinpä jos aiot matkustaa pienkoneella, varmistu siitä, että lentäjä ei ole ainoastaan pätevä vaan myös viisas ja luotettava, elämää arvostava ihminen.

Minä jatkan lentämistä, koska kiinnitän tunnollisesti huomiota turvallisuustekijöihin. Lentäjänä kysyn jatkuvasti itseltäni, voisinko tehdä vielä jotakin enemmän turvallisuuden parantamiseksi ja olenko suunnitellut tarpeeksi vaihtoehtoisia toimenpiteitä, jos jotain tapahtuu. Toisten elämästä vastuussa oleminen on vakava asia. Lentämisestä ei sen vuoksi koskaan pidä tulla kevytmielistä seikkailua. Lentämistä tulee käyttää ihmisen hyödyksi ja iloksi. Ja ennen kaikkea sen on oltava turvallista! – Lähetetty.

[Kuvat s. 15]

Kaikki maahansyöksyt eivät pääty tuhoisasti ja aiheuta loukkaantumisia kuten minun tapauksessani (suurempi kuva). Maahansyöksyn jälkeen kolme koneessa ollutta ihmistä kävelivät itse pois (pienempi kuva)