Albatrossin jäljillä

Laivojen perässä lentämisestä kuuluisaksi tullut jättiläisalbatrossi on pitkään kiehtonut merenkulkijoita. Linnun siivenkärkien kolmimetrinen väli myötävaikuttaa siihen, että albatrossi kykenee lentämään sulavan ja vaivattoman tuntuisesti. Suuret räpyläjalat tukevat lintua kun se seisoo; lentäessään lintu voi taas käyttää niitä kuin peräsintä lennon ohjaamisessa, sillä räpylät ojentuvat linnun lyhyttä pyrstöä pitemmälle.

Tällä linnulla, joka painaa usein lähes yhdeksän kiloa, on vaikuttava menetelmä lentoon lähtemiseksi. ”Aerodynaamisesti ajatellen albatrossin lentoonlähtö muistuttaa vesitason lentoonlähtöä. Kaula eteenpäin ojennettuna ja siivet levällään se meloo räpyläjaloillaan vastatuuleen. Pian linnun rinta nousee vedestä samalla kun sen jalat vielä pieksevät vedenpintaa. Sillä hetkellä kun se on ilmassa, se ottaa takaisin aerodynaamisen muotonsa: se vetää kaulan entiseen asentoonsa ja ’vetää laskutelineet sisään’.” – The New Larousse Encyclopedia of Animal Life.

Tämä mestarilentäjä, joka halkoo 40. ja 60. eteläisen leveysasteen välillä puhaltelevia myrskytuulia, pesii syrjäisillä merensaarilla. Niiltä se matkustaa kauaksi etsimään ruokaa. Mutta kuinka pitkälle se vaelteleekaan näillä matkoillaan?

Tiedemiehet kiinnittivät kuuteen Intian valtameren lounaisosassa asuvaan jättiläisalbatrossiin lähettimen. Tutkijat jäljittivät näitä lintuja satelliittien avulla, ja he olivat hämmästyneitä saadessaan selville, että albatrossin lähes 80 kilometrin tuntinopeudella taittamien matkojen pituus vaihteli runsaasta 3600 kilometristä yli 15000 kilometriin. 33 päivän aikana ne kulkivat 16000 kilometrin matkan, joka on seitsemän kertaa pitempi kuin aikaisemmin uskottiin mahdolliseksi.

Varmasti albatrossin huomattava lentokyky saa aikaan ylistystä tämän linnun Tekijälle. – Psalmi 148:10, 13.