Eräs katolilaisten pyhiinvaelluskohde – perustuuko se tosikertomukseen vai taruun?

Herätkää!-lehden Espanjan-kirjeenvaihtajalta

JOKA kesä voidaan Euroopassa nähdä massiivinen pyhiinvaellus. Miljoonat suuntaavat kohti etelää linja- ja henkilöautoilla sekä lentokoneilla etsiessään merta ja auringonpaistetta. Mitkä ovat heidän pyhiinvaellusmatkakohteitaan? Espanjan merenrannat. Useimmat rannoillakävijät eivät kuitenkaan tiedä sitä, että jotkut näistä turisteista matkustavat aivan samaa reittiä, jota heidän katoliset esi-isänsä vaelsivat vuosisatoja sitten.

Noilla keskiaikaisilla pyhiinvaeltajilla oli luonnollisesti erilaiset kiinnostuksen kohteet. Heidän päämääränsä oli pyhimyshaudalla suoritettava palvonta, ei auringonpalvonta. Heille luvattu palkinto oli synnit peittävä Jumalan anteeksianto, ei ihon peittävä rusketus. Tuhannet talonpojat, ruhtinaat, sotilaat ja roistot taivalsivat noin tuhat kilometriä Espanjan pohjoisten syrjäseutujen poikki matkallaan Pyreneiden niemimaan luoteiskärjessä olevaan pieneen ilmastoltaan kosteaan Santiago de Compostela -nimiseen kaupunkiin.

Mikä kunnioitettava kohde houkutteli nuo ihmiset taivaltamaan satoja kilometrejä yli lumisten huippujen ja paahtavan kuumien tasankojen, uhmaamaan maantierosvoja ja nälkää, sairauksia ja kuolemaa? Se oli hauta, jossa ”Pyhän” Jaakob vanhemman (espanjaksi Santiago), Espanjan suojeluspyhimyksen uskottiin lepäävän. Hänen ”pyhät jäännöksensä”, ”pyhät reliikkinsä”, vetivät epätavallisen voimakkaasti puoleensa kaikkialla keskiaikaisessa Euroopassa asuvia kirkon jäseniä. Tuolla hautapaikalla on nykyään katedraali. Miten kaikki tämä sai alkunsa?

Näyn perusteella rakennettu kaupunki

Kaiken pani alulle yksi niistä ”ihmenäyistä”, joita putkahtaa tuon tuostakin esiin Espanjan historian sivuilta. Pelagius-niminen erakko näki eräänä iltana vuonna 813 taivaallisen ilmestyksen. Hän meni kuuliaisesti piispansa luokse, ja lopulta löydettiin marmorihauta. Sieltä löytyneiden ruumiiden oletettiin kuuluvan itse apostoli Jaakobille ja hänen kahdelle opetuslapselleen. Paikallinen kuningas Alfonso Nuhteeton kävi paikalla, ilmoitti jäännösten olevan aitoja ja julisti Jaakobin ”Espanjan suojelijaksi”.

Näin tämä maa oli saanut ”suojeluspyhimyksen”. Löydön ajankohta oli suotuisa Pohjois-Espanjassa asuville taisteluun varustautuville ”kristityille”, jotka olivat muslimien saartamia. He tarvitsivat juuri tällaista reliikkiä vastapainoksi Córdobassa Etelä-Espanjassa säilytettävälle ”Profeetta Muhammedin käsivarrelle”, jonka väitettiin tekevän maureista voittamattomia. ”Pyhästä” Jaakobista tuli pian lipunkantaja, jonka ympärille ihmiset voitiin koota taistelemaan suurinta osaa niemimaasta hallussaan pitäviä maureja vastaan.

1000-luvulla hautapaikalle rakennettiin katedraali, ja siihen paikkaan, jossa Pelagius näki säteilevän näkynsä, kohosi kaupunki nimeltä Santiago de Compostela, ’tähtikentän Pyhä Jaakob’. Lyhyessä ajassa Santiagosta tuli yksi kristikunnan merkittävimmistä pyhiinvaelluskeskuksista. Vain Jerusalem ja Rooma ohittivat sen tärkeydessä. Mutta miksi nämä luut, joiden oletettiin kuuluvan apostoli Jaakobille, olivat niin merkityksellisiä?

Pyhimystarun synty

Legendojen, myyttien ja uskonnollisten käsitysten omituinen sekoitus antaa ”Pyhälle” Jaakobille erityisen sijan Espanjan historiassa. Joidenkin katolisten historioitsijoiden mukaan tämä apostoli oli Espanjan ensimmäinen kristitty lähetyssaarnaaja. Hänen sanotaan saarnanneen useita vuosia Galiciassa (Luoteis-Espanjassa) pian Jeesuksen kuoleman jälkeen. Tuo rynnistys tuotti kuitenkin vain yhdeksän käännynnäistä. Ilmiselvästi masentuneena näin vähäisestä menestyksestä hän lähti kohti itää, ja häntä rohkaistiin Jeesuksen äidin (joka oli kuitenkin siihen aikaan vielä elossa Palestiinassa) vaikuttavalla ilmestyksellä. Maria ilmestyi hänelle marmoripylvään nokassa ja ”kuolevaisessa lihassa” niemimaan koillisosassa olevassa roomalaisessa Caesaraugusta-nimisessä (myöhemmin Zaragoza) kaupungissa. Legendan mukaan Marian poistuttua pylväs jäi paikoilleen, ja siitä tuli vuosisatoja myöhemmin pyhiinvaelluskohde.a

Kohta tämän jälkeen Jaakob palasi Jerusalemiin, jossa hän kärsi marttyyrikuoleman kuningas Herodeksen käsissä. (Apostolien teot 12:1–3) Tarun mukaan hänen opetuslapsensa saivat hänen ruumiinsa pelastetuksi, veivät sen alas rannikolle ja aloittivat Jaffasta merimatkan kivestä tehdyllä ihmeveneellä. Matkattuaan viikon (jonka aikana he purjehtivat yli 5000 kilometriä!) he saapuivat Galiciaan, jossa he hautasivat opettajansa merkitsemättömään hautaan. Lopulta hautapaikan sijainti unohdettiin.

Kului vuosisatoja, ja juuri tämän haudan edellä mainitun erakon oletettiin löytäneen uudestaan. Myytistä tuli todellisuutta ”kristityille” sotilaille. Ennen pitkää itse ”Jaakobin” nähtiin taistelevan ”kristittyjen” puolesta. Perimätiedon mukaan hän ilmestyi Clavijon ratkaisutaistelussa ja auttoi valkoisen sotaratsun selässä ratsastaen maurien kukistamisessa. Tuon voiton jälkeen hän tuli yleisesti tunnetuksi nimellä Santiago Matamoros (Pyhä Jaakob, Maurientappaja). – Vrt. Matteus 26:52.

Häneen liitettiin myös muita, hyväntahtoisuutta ilmentäviä ihmekykyjä. Eräs legenda kertoo nuoresta miehestä, joka ratsasti hevosen selässä rantaa pitkin tavatakseen tulevan morsiamensa. Äkkiä suunnaton aalto nielaisi hänet ja vei hänet mukanaan. Hänen kihlattunsa vetosi ”Pyhään” Jaakobiin, joka huomaavaisesti sai aikaan sen, että nuori mies nousi merestä. Miehen vaatteet olivat valkoisten näkinkenkien peitossa. Tämän vuoksi simpukan kuoresta tuli Espanjan ”suojeluspyhimyksen” ja hänen pyhimyshaudalleen matkustavien pyhiinvaeltajien vertauskuva.

Pyhimystarua tukeva taikausko

Läpi suurimman osan keskiajasta kuuluisien ”pyhimysten” pyhäinjäännökset olivat asia, joka sai ihmiset ja hallitsijat toimimaan. Niiden uskottiin suojelevan niihin uskovaa onnettomuudelta. Esimerkiksi Vilhelm I Valloittaja sitoi useita reliikkejä kaulansa ympärille käydessään Hastingsin taisteluun, jossa hän voitti Haraldin, Englannin kuninkaan. Pyhiinvaeltajille vakuutettiin, että kunnioitettavien ”pyhien” luiden koskettaminen takaisi heille Jumalan suosion.

Reliikkejä arvostettiin enemmän kuin kultaa, eikä mikään kristikunnan katedraali ollut täydellinen ilman niitä. Kaupankäynti reliikeillä alkoi kukoistaa, ja ilmaantui joitakin räikeitä petostapauksia. Eräs 1100-luvulla elänyt apotti esitti vastalauseen siitä, että jos kahta Johannes Kastajan päätä säilytetään kahdessa eri kirkossa, niin Johanneksen täytyi olla kaksipäinen tai toisen niistä täytyy olla huijausta.

Joka tapauksessa tavallinen kansa uskoi reliikkeihin ja taisteli niiden puolesta. ”Pyhän” Jaakob vanhemman nimessä Espanjan armeijat taistelivat maureja ja muita Euroopan valtioita vastaan. Hänen nimessään he perustivat siirtomaita Uuteen maailmaan, ja Santiago-nimisiä kaupunkeja nousi kaikkialle Latinalaiseen Amerikkaan.

Keskiaikainen pakettimatka

Eräs historioitsija huomauttaa, että keskiajalla ”tärkeimpien pyhäinjäännösten sijaintipaikoille tehtävistä pyhiinvaellusmatkoista – – tuli tärkein matkustamisen syy”. Ei ole siksi yllätys, että ”pyhän” Jaakob vanhemman kaltaisen ihmeidentekijän hauta veti kaukaa ja laajoilta alueilta kirkon jäseniä puoleensa. Niinpä Santiagon keskiaikaisena kukoistusaikana Espanja koki ensimmäisen vilkkaan turistikautensa.

”Kuninkaat ja aatelittomat, piispat ja munkit, pyhät ja syntiset, ritarit ja aseenkantajat” – joka vuosi näistä koostuva puolimiljoonainen joukko – kerääntyi Santiagoon kaikkialta Euroopasta, ja he muuttivat ”Pyhän Jaakobin tien” yhdeksi Euroopan vilkkaimmista valtaväylistä. Tämä oli valtava määrä ihmisiä, kun otetaan huomioon se, että Euroopan koko väkiluku oli 1000-luvulla vain noin 30 miljoonaa ja että matka Espanjan läpi kesti useita kuukausia.

Ylitettyään Pyreneet Ranskasta päin heidän täytyi kävellä vielä tuhat kilometriä Pohjois-Espanjan poikki, ja tällä matkalla he kohtasivat jylhiä vuoria ja pölyisiä tasankoja. Ne, jotka kestivät tämän uuvuttavan matkan, keräsivät jäljellä olevat voimanrippeensä loppukiriin. Se, joka näki ensimmäisenä Santiagon katedraalin tornit, huusi: ”Mi gozo!” (Iloni!), ja hänet valittiin matkaseurueensa ”kuninkaaksi”. Näin syntyivät monien perheiden sukunimet. Saattaa olla, että monet niistä, joita kutsutaan nimellä King, König, Rey, Leroy tai Rex, ovat kiitollisuudenvelassa nimestään jollekin muinaiselle esi-isälle, jolla oli vielä monien kuukausien matkanteon jälkeen voimia juosta ja huutaa.

Jotkut voivat nykyään ihailla näiden sitkeiden matkaajien uskoa. Olivathan he valmiita uhraamaan paljon aikaansa ja varojaan sekä vaarantamaan suuressa määrin terveytensä matkan hyväksi, josta tuli monille heidän viimeisensä. Epäilemättä useimmat sai liikkeelle vilpitön usko reliikkiin, jota he eivät kuitenkaan koskaan nähneet – luut oli suljettu metallikaltereiden taakse pantuun koristeelliseen ruumisarkkuun. Luut olivat todellisuudessa kateissa kolmisensataa vuotta. Koska pyhäkkö oli uhattuna, ne piilotettiin muualle. Ne palautettin pyhäkköön vasta vuonna 1879.

Tosi uskon perustus

Jeesuksen apostolit kyllä matkustelivat huomattavan paljon, mutta eivät perustaakseen pyhäkköjä tai käydäkseen niissä, vaan saarnatakseen hyvää uutista. He käyttivät paljon aikaa Jumalan sanan tutkimiseen, ja tällä tavalla voitiin rakentaa kestävä usko. Tällainen täsmälliseen tietoon perustuva usko voi suojella meitä joutumasta sellaisten ihmisten tarujen ja perinteiden saaliiksi, jotka vielä nykyäänkin harhaanjohtavat monia. – Matteus 15:9; 1. Timoteukselle 2:3, 4.

Olivatpa nämä uskonnolliset traditiot ja pyhimystarut kuinka viehättäviä tahansa, ne eivät voi korvata tosi uskoa. Raamatullisesti ei ole mitään perustetta uskoa, että Jaakob koskaan kävi Espanjassa. (Katso kehystettyä tekstiä.) Vaikka hän olisikin käynyt siellä ja hänen luunsa olisi haudattu Santiagoon, ei se olisi mikään syy kunnioittaa näitä luita. Raamattu kehottaa meitä pyhäinjäännösten sijasta panemaan uskomme elävään, näkymättömään Jumalaan ja hänen Sanaansa Raamattuun. – 2. Korinttolaisille 5:7; 1. Tessalonikalaisille 1:9; vrt. Matteus 23:27, 28.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 24, 25]

Kävikö Jaakob koskaan Espanjassa?

1. Raamattu ei mainitse apostoli Jaakobin koskaan saarnanneen Palestiinan ulkopuolella. Paavali, joka aloitti lähetyspalveluksensa vuonna 49, tuli tunnetuksi ”kansojen apostolina”, ei Jaakob. – Roomalaisille 11:13; ks. myös Apostolien teot 9:15; Galatalaisille 2:7.

2. Kirjoittaessaan Roomassa oleville kristityille vuonna 55 Paavali sanoi: ”Asetinkin tavoitteekseni, etten julistaisi hyvää uutista siellä, missä Kristus oli jo mainittu.” Hän kuitenkin suunnitteli menevänsä Espanjaan, koska Vähässä-Aasiassa ja Kreikassa hänellä ei enää ollut ”koskematonta aluetta”. Tämä osoittaa sen, ettei Espanjassa ollut vielä tuohon aikaan merkittävästi saarnattu kristillistä sanomaa. – Roomalaisille 15:20, 23, 24.

3. Professorina toimiva jesuiitta Bernardino Llorca myöntää katolisen kirkon historiaa käsittelevässä kirjassaan (Historia de la Iglesia Católica), että puhuttaessa Jaakobin käynnistä Espanjassa katolisen kirkon asiantuntijoille ”se tosiasia, ettei siitä löydetä mitään varmoja tietoja ennen kuin kuusisataa vuotta tapahtumien jälkeen, osoittautuu vaikeasti ratkaistavaksi ja puhuu kyseisen asian oikeaperäisyyttä vastaan”. – S. 122, 123.

[Kartta s. 24]

(Ks. painettu julkaisu)

ESPANJA

Pariisi

Vézelay

Poitiers

Limoges

Arles

Toulouse

Pamplona

Burgos

Astorga

Santiago de Compostela

Atlantti

Välimeri

[Kuvat s. 23]

Santiago de Compostelan katedraali ja (pienempi kuva) Jaakob valkoisen sotaratsun selässä

[Lähdemerkintä]

Photo Godo-Foto