Afganistanilaiset orvot jotka halusivat nähdä maatilan
KUN nyky-yhteiskunta kaupungistuu yhä enemmän, miljoonat lapset eivät pääse koskaan näkemään maatilaa ja sen eläimiä. Afganistanilaiset lapset eivät normaalisti pääsisi koskaan näkemään amerikkalaista maatilaa. Kuvittelehan siksi sodan runteleman ja kaltoin kohteleman pienen afganistanilaisten orpolasten ryhmän innostusta, kun se saattoi vierailla Vartiotornin maatilalla, Wallkillissa, noin kahden tunnin ajomatkan päässä New Yorkin kaupungista pohjoiseen.
Afganistanilaisia tulkkeja tuli ryhmän mukana auttaakseen sitä ymmärtämään kaikkea sitä, mitä tapahtuu tällä ainutlaatuisella maatilalla, jossa hoidetaan sekä maataloutta että painotoimintaa. Tätä tilaa hoitavat Jehovan todistajat, ja siellä toimii yli tuhat vapaaehtoista työntekijää, jotka muodostavat Vartiotornin maatilan perheen.
Vierailun alkajaisiksi tarjoiltiin teetä ja pikkuleipiä, minkä jälkeen ryhmä siirtyi katselemaan suuria neliväripainokoneita, joita käytetään Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtien painamiseen. Muuan opas sanoi: ”Vaikka he halusivatkin kovasti nähdä maatilan eläimiä, olin yllättynyt siitä, miten he nauttivat nähdessään painotoiminnan tehokkuuden ja laajuuden.”
Hän jatkoi: ”Sitten mentiin vasikoiden luo, ja lapsilla oli tilaisuus silittää ja ruokkia eläimiä. Se oli näky – lapset juoksivat saadakseen lisää lehviä vasikoiden ruokkimiseen. Kanalassa he kaikki saivat pidellä pieniä kananpoikasia. Oli huvittavaa, että kun heiltä kysyttiin, mikä oli heidän amerikkalainen mieliruokansa, heidän vastauksensa oli: ’Kentucky fried chicken!’ (Kanasta tehtyä kioskiruokaa jota myydään vastaavan nimisissä pikaruokamyymälöissä.)”
Kun tuli lounasaika, he söivät ruokasalissa maatilan valtavan perheen kanssa riisiä ja kanaa. Ruokailun jälkeen perheen jäseniä kerääntyi tervehtimään näitä niin kaukaa tulleita nuoria. Oli ilmeistä, että he rakastivat lapsia.
Iltapäivällä lapset nauttivat traktoreiden kyytiin kipuamisesta ja ohjauspyörän pitelemisestä. He kaikki halusivat tietysti ratsastaa hevosella, ja tuo toive täytettiin pian. Mikä oli seuraava elämys? Vartiotornin maatilan paloasema, jossa on iso kirkkaanpunainen paloauto! Mikä innostus! Sen saattoi nähdä lasten kasvoilta, kun he vuorotellen istuivat paloauton kyydissä ja huudattivat sireeniä. Lapset rakastavat joka puolella maailmaa pohjimmiltaan samoja asioita – värejä ja ääntä!
Kun kysyttiin, mistä he pitivät vierailulla, Ahmad, eräs vanhempi poika, sanoi: ”Pidin painokoneista, rukoilemisesta ennen ja jälkeen aterian – ja kaikesta ruokalassa!” He kaikki pitivät eläimistä ja hevosella ratsastamisesta.
Tämä lyhyt kokemus valaisee sitä, että ystävällisyys, orvoille tai keille muille tahansa, voi suositella erinomaisella tavalla kristillistä uskoa ja rakkaudellista Jumalaa, Jehovaa. Raamattu sanookin: ”Palvontamuoto, joka on Jumalamme ja Isämme näkökannalta puhdas ja saastumaton, on tämä: orvoista ja leskistä huolehtiminen heidän ahdistuksessaan ja itsensä suojeleminen maailman tahroilta.” (Jaakob 1:27) – Lähetetty.