Lukijoiden kirjeitä

Karvakato. Odotin kauan kirjoitusta ”Alopekia – hiljaisuudessa sairastettava karvakato”. (22.4.1991) Olen kärsinyt alopecia universaliksesta useita vuosia, ja olen käynyt monella lääkärillä ilman mitään näkyviä tuloksia. Yritin saada alopekiasta lisää tietoa onnistumatta siinä kovinkaan hyvin. Kirjoitus on auttanut minua hyväksymään tilanteeni tyynesti ja odottamaan sitä aikaa, jolloin kukaan ei enää sano: ”Minä olen vaivanalainen.” – Jesaja 33:24.

R. C., Italia

Rap vai rock? Olen iloinen siitä, että kiinnititte huomiota pop-musiikissa ilmenevään säädyttömyyttä koskevaan ongelmaan kirjoituksessanne ”Säädyttömyys musiikissa”. (8.3.1991) Teitte kuitenkin virheen luokitellessanne ”2 Live Crew” -yhtyeen rock-yhtyeeksi. Se on itse asiassa rap-yhtye, joka laulamisen sijasta lausuu laulujen sanat.

D. L., Yhdysvallat

Kiitoksia selvennyksestä. Jotkut tietenkin pitäisivät rap-musiikkia vain yhtenä rock-musiikin muotona. Olkoon kuinka tahansa, kristittyjen tulee olla valikoivia suosimansa musiikin suhteen riippumatta siitä, millä nimellä sitä kutsutaan. – Toimitus.

Sairaalassaolo. Kiitos ytimekkäistä ja järkevistä tiedoista kirjoitussarjassanne ”Olet sairaalassa – mitä teet?”. (8.3.1991) Haluaisin lisätä, että sellaisissa tilanteissa, joissa ei ole kysymys hätätapauksesta ja joissa tarkka taudinmääritys on tehty, tulisi hankkia mahdollisimman paljon tietoa kyseisestä taudista ja sen hoitotavoista. Järkeviä päätöksiä voi tehdä vasta, kun on täysin selvillä tilanteesta. Paikkakunnan tai sairaalan kirjastossa on usein paljon hyödyllistä tietoa.

E. D., Yhdysvallat

Yökerhot. Kirjoitus ”Nuoret kysyvät: Miten tulisi suhtautua yökerhoihin?” (8.2.1991) puhutteli minua voimakkaasti. Elämäni alkoi mennä alamäkeä sen jälkeen, kun aloin 15-vuotiaana käydä eräässä yökerhossa. Ensin se oli harmitonta huvia. Tanssin koulussa tapaamieni ystävien kanssa. Eräässä ”limsabaarissa” tarjoiltiin alkoholittomia juomia. Kristityt vanhempani eivät tienneet, että kävin siellä: kapusin salaa ikkunasta ulos mennäkseni ”kerhoilemaan”. ”Harmiton” tanssiminen johti alkoholinkäyttöön, sitten huumeisiin ja sen jälkeen homoseksuaalisuuteen. Lopulta riistäydyin irti yökerhoelämästä, mutta nyt kärsin kaksoiselämän viettämisestä aiheutuneista seurauksista. Halusin kertoa kokemukseni siinä toivossa, että ehkä joku, joka sen lukee, harkitsee kahdesti suhtautumistaan yökerhoihin.

L. E., Yhdysvallat

Narkolepsia. Kirjoitan ilmaistakseni arvostukseni kirjoituksen ”Narkolepsia – unihäiriöihin kuuluva sairaus” johdosta. (8.4.1991) Ette voi kuvitellakaan, mitä minulle merkitsi se, että kansainvälisessä lehdessä kiinnitettiin huomiota tähän sairauteen! Sairastuin narkolepsiaan 15-vuotiaana ja minulla on se yhä 77-vuotiaana.

M. S., Englanti

Minuun teki suotuisan vaikutuksen kirjoittajan kertomuksen täsmällisyys ja se, miten myötätuntoisesti hän käsitteli aihetta. Kunpa voisimme luottaa siihen, että kaikki lehdet käsittelisivät aihetta tällä tavalla. Olette tehneet ystävällisen palveluksen kaikille taudista kärsiville ja varsinkin niille, joita ei ymmärretä sairautensa takia.

P. J. H. S., Narkolepsia-seuran palkaton sihteeri [Yhdistynyt kuningaskunta/Englanti]

Värisokeus. Olen jo pitkään odottanut kirjoituksen ”Värisokeus – erikoinen vajavaisuus” kaltaista artikkelia. (22.2.1991) Koska itse kärsin värisokeudesta, olen aina herättänyt hilpeyttä ja uteliaisuutta sanottuani, että vereni on vihreää tai että sateenkaari on vain kaksivärinen. Kirjoituksenne ansiosta minua ymmärretään tulevaisuudessa paremmin. Luotan Jehovaan siinä, että jonakin päivänä pystyn näkemään sateenkaaren sen kaikissa väreissä.

I. F. O., Brasilia