Todellisten arvojen lähde
Arvot, joita soveltamalla moraalin luhistumisesta päästään eroon
IHMINEN luo illalla katseensa ylös kohden tähtien kirjomaa taivasta, ja hänet täyttää pelonsekainen kunnioitus ja ihmetys. Katsellessaan korkealla yläpuolellaan olevaa tähtiholvia hän tuntee itsensä pieneksi ja merkityksettömäksi. Hänen mieleensä voivat jopa palautua sanat, jotka eräs psalminkirjoittaja lausui jo kauan sitten: ”Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?” (Psalmi 8:4, 5) Psalminkirjoittaja oli nähnyt vain muutamia tuhansia tähtiä ja tuntenut itsensä pieneksi. Nykyään ihminen tietää, että on olemassa miljardeja galakseja eli tähtijärjestelmiä, joissa kussakin on miljardeja tähtiä, ja hän tuntee itsensä paljon entistä pienemmäksi. Hänessä voi herätä kysymyksiä: Miten minulla voi olla merkitystä? Miksi olen olemassa? Kuka minä oikeastaan olen?
Yhdelläkään eläimellä ei ole tällaisia ajatuksia.
Ihminen näkee elollisen luonnon ympärillään hyvin monimuotoisena ja havaitsee sen ilmentävän hämmästyttävää tarkoituksenmukaisuutta. Hän näkee lintuja, jotka tekevät tuhansien kilometrien muuttomatkoja, nisäkkäitä, jotka viettävät kylmän talven horros- tai unitilassa, ja monia muita eläimiä ja eliöitä, jotka ovat käyttäneet hyväkseen kaikuluotainta, ilmastointia, reaktioperiaatetta, suolanpoistoa, pakkasnestettä, hengityslaitetta, hautomakonetta, lämpömittaria, paperia, lasia, kelloa, kompassia, sähköä, kiertomäntämoottoria ja monia muita ihmeellisyyksiä jo kauan ennen kuin ihminen osasi edes uneksia niistä. Ajattelevaiset ihmiset kysyvät: Miten kaikki tällainen ihmeellinen, monimutkainen ja tarkoituksenmukainen on joskus ilmaantunut? Millainen mahtava äly on sen takana?
Yksikään eläin ei mieti myöskään mitään tällaisia asioita.
Ihminen kuitenkin miettii. Vaikka maapallolla on suunnaton määrä erilaisia elollisia olentoja, niin miksi näistä kaikista on vain ihminen sellainen, joka pelonsekaisin tuntein ihmettelee ja ihailee yläpuolellaan olevia taivaita ja maapallolla olevan elämän arvoituksia? Sen takia että ihminen on erilainen.
Miksi ihminen on niin kovin erilainen?
Ainoastaan hänet on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi: ”Ja Jumala sanoi: ’Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme.’” (1. Mooseksen kirja 1:26) Tämä selittää sen, miksi ihmisten ja eläinten välillä on ylipääsemätön kuilu. Tämä selittää sen, miksi mikään luontokappale ei ole ihmiselle minkäänlaista sukua. Tämä selittää sen, miksi ihminen on järjellinen olento, miksi hän tekee kysymyksiä häntä ympäröivästä maailmasta ja miksi moraaliarvot askarruttavat häntä.
Millä tavoin ihminen on Jumalan kuva ja kaltainen? Sillä tavoin, että hän omaa joitakin Jumalan ominaisuuksia, esimerkiksi rakkautta, armeliaisuutta, oikeudenmukaisuutta, viisautta, voimaa, ystävällisyyttä, hyvyyttä, kärsivällisyyttä, rehellisyyttä, totuudenrakkautta, uskollisuutta, uutteruutta ja kekseliäisyyttä. Silloin kun nämä ominaisuudet istutettiin ihmiseen, ne olivat hyviä, mutta sen jälkeen kun kaksi ensimmäistä ihmistä olivat käyttäneet valinnanvapauttaan väärin ja kapinoineet, nämä ominaisuudet vääristyivät eivätkä sen tähden voineet siirtyä täydellisinä heidän jälkeläisiinsä. Ne joutuivat pois tasapainosta, ja käyttämättöminä jotkin niistä häipyivät ihmisten sisäisestä tietoisuudesta. Kolossalaiskirjeen 3:9, 10:ssä kuitenkin osoitetaan, että hankkimalla Jumalan täsmällistä tuntemusta ja soveltamalla sitä elämäämme me voimme pukeutua uuteen persoonallisuuteen ja jälleen alkaa muistuttaa ’Jumalan kuvaa ja kaltaisuutta’.
Kun Jehova Jumala antoi israelilaisille Mooseksen Lain, siihen sisältyivät todelliset arvot, muun muassa kymmenen käskyä ja kehotus ’rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään’. (3. Mooseksen kirja 19:18; 2. Mooseksen kirja 20:3–17) Näiden arvojen piti mennä perintönä tuleville sukupolville. Mooses käski israelilaisten totella tätä lakia, ja hän sanoi myös: ”[Käskekää] lapsianne tarkoin täyttämään kaikki tämän lain sanat. Sillä ei ole se turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne.” (5. Mooseksen kirja 32:46, 47) Vuosisatoja myöhemmin niistä puhutaan Sananlaskujen 8:18:ssa (UM) ”perinnöllisinä arvoina”.
Arvoja joilla moraalin luhistumisesta päästään eroon
Monet voivat kuitenkin olla eri mieltä ja sanoa, että yhteiskunta on nykyään niin monisärmäinen kokonaisuus, ettei yksi arvojärjestelmä kykene tyydyttämään kaikkien tarpeita. Heidän mukaansa erilaiset taustat ja kulttuurit edellyttävät sitä, että arvojenkin täytyy olla hyvin erilaisia. Toisaalta: mitä sellaisia ongelmia nykyään sitten on, joita ei voitaisi ratkaista noudattamalla sitä Jeesuksen käskyä, että tulee rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään? Tai tekemällä toisille sitä, mitä tahtoisimme heidän tekevän meille? Tai noudattamalla elämässään niitä periaatteita, jotka sisältyvät kymmeneen käskyyn? Tai asettamalla päämääräkseen hengen hedelmien toteuttamisen, jotka hedelmät luetellaan Galatalaiskirjeen 5:22, 23:ssa: ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä. Sellaisia vastaan ei ole lakia.” Yksikään niistä ei vaadi meiltä mahdottomia, ja mikä tahansa niistä poistaisi suuren osan yhteiskunnan nykyisistä epäkohdista.
Joku voi nyt parahtaa: ”Ihmiset eivät halua elää tuolla tavoin!” Jos tällaiset ratkaisut ovat mielestämme liian vaikeita, ei pidä luulla, että nykyisten ongelmien poistamiseen olisi olemassa helppoja korvikkeita. Yhteiskunta kyllä kykenisi käyttämään näitä lääkkeitä, mutta näyttää siltä, että se on haluton siihen. Nykyinen sukupolvi ei siedä, että sen vapauksia rajoitetaan, mukaan luettuna sen vapautta saada tehdä väärin ja kärsiä seurauksista.
Aikakauslehdessä Bottom Line/Personal kysytään: ”Mitä itsehillinnälle oikein on tapahtunut?” Kun lehdessä ensin on todettu, että ”useimmat ovat kauhuissaan siitä, mihin seksuaalisesti sallivainen yhteiskuntamme on joutunut”, siinä jatketaan: ”Silti ihmisille on edelleen suorastaan pyhä asia se, että he saavat täysin määrin tyydyttää seksuaalisia halujaan. – – Ihmisten odotetaan laihduttavan, harrastavan liikuntaa, lopettavan tupakoinnin ja harjoittavan elämäntavoissaan itsekuria terveytensä vuoksi. Ainoastaan sukupuolinen tyydytys on kaikesta päättäen saanut pyhistä pyhimmän aseman, niin että sitä voi edelleenkin tyydyttää rajattomasti.” Ei ole kysymys siitä, että he eivät pysty soveltamaan oikeita arvoja elämään, vaan siitä, että he eivät halua tehdä sitä. Seurauksena on ollut, että yhteiskunta niittää sitä mitä se on kylvänyt.
Näinä aikoina oikeat arvot ovat joutuneet huonoon huutoon. Monet sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi, aivan kuten heidän oli ennustettukin tekevän: ”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!” (Jesaja 5:20) Toiset ovat kuitenkin yhä enemmän huolissaan. He näkevät, millaista pilaantunutta satoa omien halujen mukaan toimimisen filosofia on tuottanut, ja he haluavat, että hyvä moraali nousisi jälleen arvoonsa.
Voivatko uskonto ja perhe auttaa?
Arvojen ennalleen palauttamiseksi on tarjolla monenlaisia ohjelmia. Eräs niistä on uskonto. Sen sanotaan antavan hengellistä voimaa. Kristikunnan perinteisillä uskontojärjestöillä ei kuitenkaan ole tällaista voimaa. Jotkin niistä ovat antaneet periksi pakanuudelle ja omaksuneet siitä esimerkiksi sellaisia Jumalaa häpäiseviä asioita kuin kolminaisuuden, ikuisen piinan ja kuolemattoman sielun. Toiset ovat hylänneet Kristuksen lunnaat ja luomisen ja ovat kumartaneet luonnontieteen nimissä esiintyvälle evoluutiouskonnolle. He ovat omaksuneet historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen, joka horjuttaa luottamusta Raamattuun, Jumalan sanaan. Niiden tarjoama ”kristillisyys” on niin vesitettyä ja pilaantunutta, ettei se sisällä enää mitään arvokasta, ja nuorempi sukupolvi näkee ainoastaan tekopyhyyttä ja tyhjää ilveilyä. Emme siis voi odottaa saavamme hengellistä voimaa tällaisilta tympäiseviltä uskonnoilta, vaan ainoastaan siltä yhdeltä aidosti Raamattuun perustuvalta uskonnolta, joka tekee tunnetuksi Jehovan valtakuntaa maailman ainoana toivona.
Huolestuneilla ihmisillä on käytettävissään toinenkin avunlähde, ja se on perhe, jonka puitteissa vanhemmat voivat juurruttaa lapsiinsa oikeita arvoja. Syntymähetkellä alkaneen kiintymyksen täytyy jatkua. Lapset, jotka rakastavat vanhempiaan ja luottavat heihin, haluavat olla heidän kaltaisiaan, ottaa mallia heidän puhe- ja toimintatavoistaan, jäljitellä heidän käyttäytymistään ja omaksua heidän moraalinsa, ja vähitellen vanhempien arvot sulautuvat lasten omaan arvojärjestelmään. Tehokkaita menetelmiä eivät ole nuhdesaarnat ja käskevät, mahtipontiset lausunnot, vaan yksinkertaiset selitykset ja kaksisuuntainen viestintä.
Kun vanhemmat eivät ainoastaan puhu oikeista arvoista, vaan myös soveltavat niitä omaan elämäänsä, niin lopulta myös heidän lapsensa omaksuvat nämä arvot. Tällaisille lapsille ei ole vaaraksi koulussa ja muualla olevien toverien huono esimerkki. Sananlaskujen 22:6:ssa sanotaankin: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” Valmentakaa heitä antamalla heille neuvoja, joilla on todellista arvoa. Mikä vielä tärkeämpää, valmentakaa heitä arvokkaalla esimerkillänne.
Kyky oikeitten arvojen omaksumiseen valmiina perintötekijöissämme
Jeesus sanoi: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” (Matteus 5:3) Tämä on meissä valmiina oleva vaistonvarainen tarve, kuten jotkut psykiatrit ovat sanoneet. Samoin on totta, että ainoastaan hengellisen voiman avulla me kykenemme vastustamaan vääriä arvoja, joita nykyään puolustetaan kaikkialla.
Se mitä kasvatusopin professori Thomas Lickona seuraavassa sanoo, käy yksiin sen kanssa, että meidät on tehty Jumalan kuviksi ja kaltaisiksi ja että meillä on jo perintötekijöissämme valmiina kyky oikeitten arvojen omaksumiseen: ”Mielestäni ihmisessä on alusta pitäen olemassa kyky tehdä hyvää.” Hän kuitenkin lisää, että ”vanhempien täytyy kasvattaa tällaisia lapsissaan olevia vaistoja samalla tavoin kuin he auttavat lapsiaan tulemaan hyviksi lukijoiksi, urheilijoiksi tai muusikoiksi”.
Televisiotuottaja Norman Lear oli vierailevana puhujana eräässä Yhdysvaltojen kansallisen opettajaliiton kokouksessa. Myönnettyään sen, että on olemassa ”ongelma, nimittäin ne, jotka joukossamme ovat sivistyneempiä ja lukeneempia – ja jotka ovat tyrmänneet yliluonnollisen tarkoituksen etsinnän pitäen sellaista merkityksettömänä”, hän jatkoi: ”Minun ei ole ihmisen historian perusteella vaikea tulla siihen johtopäätökseen, että se, miten suhtaudumme elämään ja tietoiseen olemassaoloon ja miten me vaistomaisesti haluamme uskoa johonkin itseämme suurempaan, on meissä niin voimakasta ja vastustamatonta, että sen täytyy erottamattomasti olla perintötekijöistämme johtuvaa.”
Lear syyttää kauppamaailmaa ja television 40-vuotista vaikutusta siitä, että ne ovat turmelleet ihmisten moraalin ja henkilökohtaiset arvot niin perusteellisesti, että seurauksena on ollut monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia: kouluista ja korkeammista opinahjoista valmistuu ihmisiä, jotka eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa; huumeiden käyttö lisääntyy; teinitytöt saavat aviottomia lapsia; ja perheet, joilla ei ole säästöjä, ovat yhä suuremmissa veloissa. Tämän jälkeen Lear jatkaa: ”Kun puhumme sadasta yhteiskunnallisesta ongelmasta – minusta tuntuu, ettei arvojärjestelmä ole sortunut äkisti, vaan että koko kulttuurin alta on kaivettu maata vähitellen, television myötävaikutuksella.” Hän sanoi myös ”olevansa sitä mieltä, että meissä on perintötekijöihimme istutettuna sellainen vakaumus, että elämäämme kehystää jokin korkeampi voima ja arvoitus, joihin täytyy kiinnittää huomiota”.
Nimekäs psykiatri Carl Gustav Jung kirjoittaa, että uskonto ”on ihmiselle tyypillinen vaistonvarainen asenne, ja sen ilmentymiä voidaan seurata läpi koko ihmisen historian”. Ihmisellä on myös synnynnäisesti omatunto, joka tietää, mikä on oikein ja mikä väärin: ”Sillä aina kun kansojen ihmiset, joilla ei ole lakia, luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa, niin he, vaikka heillä ei ole lakia, ovat laki itselleen. Juuri he osoittavat, että lain sisällys on kirjoitettu heidän sydämeensä, kun heidän omatuntonsa todistaa heidän kanssaan ja heitä syytetään tai jopa puolustetaan omien ajatustensa ristitulessa.” (Roomalaisille 2:14, 15) ”Omatuntomme” on kuin tuomioistuin, joka kokoontuu sisässämme tekemään päätöksiä sen johdosta, millaista käyttäytymisemme on ollut, ja se joko syyttää tai puolustaa meitä. Jos me kuitenkin halveksimme tätä ”tuomioistuinta”, se kovettuu eli paatuu ja tulee toimintakyvyttömäksi.
Tiedemiesten arvoituksia, jotka vain Jumala voi selittää
On erittäin kiintoisaa tietää, että samalla kun tiede kerää yhä enemmän tietoa maapallosta ja avaruudesta, ovat jotkut tiedemiehet kallistuneet siihen käsitykseen, että kaiken takana täytyy olla jokin korkeampi äly. He kuitenkin kieltäytyvät tunnustamasta Raamatun Jumalaa.
Tähtitieteilijä George Greenstein ryhtyy kirjassaan The Symbiotic Universe ”selostamaan seikkaperäisesti jotakin sellaista, mitä voidaan pitää ainoastaan hämmästyttävänä sarjana suorastaan ällistyttäviä ja epätodennäköisiä sattumia, jotka ovat tasoittaneet tietä elämän ilmaantumiselle. On olemassa luettelo yhteensattumia, jotka kaikki ovat välttämätön edellytys olemassaolollemme.” Greenstein sanoo, että tämä luettelo koko ajan pitenee, että tällaiset yhteensattumat eivät ole voineet tapahtua sattumalta ja että vähitellen kasvoi sellainen ajatus, että jonkinlaisen yliluonnollisen voiman on täytynyt olla asialla. Hän pohdiskelee: ”Onko mahdollista, että olemme yhtäkkiä, tahtomattamme, törmänneet tieteellisiin todisteisiin Korkeimman olemassaolosta? Oliko se Jumala, joka puuttui asioiden kulkuun ja suurta kaukokatseisuutta osoittaen suunnitteli kosmoksen meidän hyödyksemme?” Tällainen ajatus sai hänet tuntemaan ”voimakasta vastenmielisyyttä”, ja hän sanoo mielivaltaisesti: ”Jumala ei ole selitys.” ”Yhteensattumien” jatkuvasti pitenevä luettelo oli kuitenkin pakottanut hänet tekemään edellä olevat kysymykset.
Toinen tähtitieteilijä, Nobelin palkinnon saanut Fred Hoyle, tarkastelee kirjassaan The Intelligent Universe samoja arvoituksellisia yhteensattumia, jotka askarruttivat Greensteiniäkin: ”Tällaiset ominaisuudet näyttävät juoksevan kuin onnellisten sattumien lankana aineellisen maailman kudelman läpi. Näitä elämälle välttämättömiä yhteensattumia on kuitenkin niin paljon, että niiden selittämiseksi näyttää jonkinlainen selitys olevan paikallaan.” Hoyle on Greensteinin kanssa samaa mieltä myös siitä, että ne eivät ole voineet tapahtua sattumalta. Hoyle sanookin, että ’maailman alulle panemiseen on tarvittu älyä’, ’korkeammantasoista älyä’, ’älyä, joka oli olemassa ennen meitä ja jonka harkittu käyttäminen aiheutti elämälle sopivien rakenteiden ilmaantumisen’.
Einstein puhui Jumalasta, mutta ei kirkkojen opettamassa merkityksessä. Hän ymmärsi Jumalan ”rajattoman ylivoimaiseksi hengeksi”, jonka hän näki paljastuvan luonnosta. Timothy Ferris lainaa ”Toinen Einstein” -nimisessä lehtiartikkelissaan Einsteinin sanoja: ”Näen luonnon suurenmoisena rakennelmana, jota voimme ymmärtää perin vajavaisesti ja joka pakostakin täyttää ajattelevaisen ihmisen ’nöyryyden’ tunteella. Tämä tunne on puhtaasti uskonnollinen, eikä sillä ole mitään tekemistä mystiikan kanssa. – – Minun uskonnollisuuteni on sen rajattoman ylivoimaisen hengen nöyrää ihailua, joka paljastuu siitä vähäisestä, mitä voimme todellisuudesta ymmärtää heikolla ja katoavaisella käsityskyvyllämme. – – Haluaisin tietää, miten Jumala on luonut tämän maailman. Haluaisin tuntea hänen ajatuksensa; kaikki muu on vähemmän tärkeää.”
Tarkasteltuaan kirjassaan ensin eräitä maailmankaikkeuden käsittämättömiä arvoituksia Guy Murchie selittää: ”On helppoa nähdä, miksi nykyajan fyysikot, jotka ovat työntäneet tiedon etulinjaa todennäköisesti pitemmälle tuntemattomaan kuin ketkään muut viime vuosisatojen tiedemiehet, ovat useimpia kollegojaan edellä siinä, että he hyväksyvät sen kaikkeuden kaikenkäsittävän arvoituksen, josta yleisesti puhutaan Jumalana.” – The Seven Mysteries of Life.
Etsi Jumalaa, ota vastaan siunauksia ja elä ikuisesti
Ihminen hapuilee jotakin. Se mitä hän hapuillen etsii on Jumala. Jotkut tekivät näin Paavalin aikana. Hän on sanonut: ”Jotta he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilla häntä ja todellakin löytää hänet, vaikkakaan hän ei ole kaukana meistä kenestäkään.” (Apostolien teot 17:27) Yksikään eläin ei hapuile Jumalaa. Yhdelläkään niistä ei ole minkäänlaista käsitystä Jumalasta. Ihmisellä kuitenkin on. Hänet on tehty Jumalan kaltaiseksi, ja hänen ja älykkäimmänkin eläimen välillä on ylipääsemätön kuilu. Ja kuten tämä raamatunkohta myös osoittaa, Jumala ”ei ole kaukana meistä kenestäkään”.
Näemme todisteita hänestä kaikkialla meitä ympäröivässä luomakunnassa, aivan kuten Roomalaiskirjeen 1:20:ssä sanotaan: ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, joten he eivät ole puolustettavissa.” Saattaa olla, että mitä enemmän tiedemiehet löytävät kaikkeudesta selittämättömiä yhteensattumia ja monimutkaisia kokonaisuuksia, sitä useammat heistä tajuavat, että kaikissa tuollaisissa asioissa täytyy ilmetä Ylivoimaisen Älyn vaikutus, ja he hyväksyvät Luojansa, Jehova Jumalan.
Maapallo ja kaikki siinä oleva kuuluu Jehovalle. Hän antaa normit niille, jotka haluavat elää sen päällä. Hän on antanut oikeat arvot tienviitoiksi onnellisuuteen ja elämään. Hän on antanut ihmisille myös valinnanvapauden. Heidän ei ole pakko totella häntä. He voivat kylvää sitä mitä he haluavat, mutta ennemmin tai myöhemmin he saavat myös niittää sitä mitä ovat kylväneet. Jumalaa ei voida pitää pilkkana. Hän ei ole antanut todellisia arvoja itsensä vuoksi, vaan maallisten alamaistensa hyödyksi. Jesajan 48:17, 18:ssa sanotaankin: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä. Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niin kuin virta ja sinun vanhurskautesi niin kuin meren aallot.”
Jehovan harras vetoomus saa kaikki kansat lähtemään sille tielle, jota niiden tulee käydä, ja kiinnittämään huomiota Luojansa käskyihin. Kaikki hyötyvät silloin rauhasta, joka on kuin virta, ja vanhurskaudesta, joka on kuin meren aallot. Kaikki tulevat toteuttamaan perinnöllisiä arvoja elämässään, eivätkä he enää koskaan kärsi moraalin luhistumisesta. Entä milloin kaikki tämä toteutuu? Silloin kun saamme vastauksen rukoukseen: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” – Matteus 6:10.
[Kuvat s. 7]
Reaktioperiaate
Suolanpoisto
Paperinvalmistus
Kaikuluotain