Tieteen petokset – kaikkein vakavin petos

Kehitysopin kannattajat väittävät: ’Evoluutio on tosiasia; Jumala on tarua.’ Heillä ei ole todisteita kumpaisenkaan väitteen puolesta, mutta ennakkokäsitykset eivät tarvitsekaan todisteita.

YKSITYISALUE. Pääsy kielletty. Myöskin sinulta, Jumala! Kehitysopin kannattajat ovat paaluttaneet biologian omaksi alueekseen, jolle Jumalalla ei heidän mielestään ole mitään asiaa. ’Kaikki pätevät tiedemiehet uskovat kehitysoppiin’, he väittävät. He siis itse asiassa sanovat: ’Ne tiedemiehet, jotka eivät usko, ovat epäpäteviä; heillä ei ole meidän asiantuntemustamme.’ Heidän mukaansa tieteellisessä ajattelussa ei ole sijaa Jumalalle. Eihän voida edes todistaa, onko häntä olemassa vai ei.

Se, että he tällä tavoin näppärän tuntuisesti torjuvat Jumalan, on kaikkein vakavin petos.

Robert Augros ja George Stanciu ovat koonneet kirjaansa eräitä sellaisten nimekkäitten tiedemiesten väittämiä, jotka työntävät Jumalan syrjään: ”Yleinen mielipide on, että Darwin teki Jumalan kertakaikkisesti tarpeettomaksi biologiassa. Eldredgen mukaan Darwin ’opetti meille, että voimme ymmärtää elämän historiaa puhtaasti luonnontieteen käsittein tarvitsematta turvautua ei-aineelliseen tai yliluonnolliseen’. Julian Huxley on sanonut: ’Darvinismi poisti koko ajatuksen Jumalasta eliöitten luojana järkiperäisen pohdinnan piiristä.’ Jacob kirjoittaa: ’Darwin murensi sen käsityksen, että Luoja on erikseen tehnyt jokaisen lajin.’ Ja Simpson kirjoittaa ensimmäisen eliön ilmaantumisesta: ’Ei ole missään tapauksessa mitään syytä edellyttää ihmettä. Eikä ole tarpeellista olettaa, että sellaisten uusien prosessien kuin suvunjatkamisen ja mutaatioitten alkuperälle olisi jokin muu kuin materialistinen selitys.’” – The New Biology, s. 188.

Joku voi nyt kysyä: ’Eikö maan päällä vallitseva elämä jää tällä tavoin ilman Luojaa ja Suunnittelijaa?’ ’Ei tarvita ketään’, vastaavat kehitysopin kannattajat. ’Kaikki on sattuman huomassa. Sokea sattuma on suunnittelija. Me kutsumme sitä luonnonvalinnaksi.’

Mitä enemmän kuitenkin teemme havaintoja, sitä enemmän näemme tarkoituksenmukaisuutta. Älyä ja viisautta on käytetty aivan valtavasti. Eikö sellainen olisi liikaa vaadittu sattumalta, joka on sokea, ajattelukyvytön ja älytön? Ajatellaanpa vaikka vain muutamaa elollisessa luonnossa esiintyvistä sadoista laitteista, jotka ilmentävät luovaa viisautta – ja joista ihmiset tavan takaa ovat ottaneet mallia keksintöihinsä.

Lintujen siivet ovat yhä rakenteeltaan aerodynaamisesti edullisempia kuin lentokoneitten siivet, vaikka ovatkin vuosituhansia vanhempaa perua. Helmiveneellä ja tavallisella mustekalalla on sukellustankkeja, joiden avulla ne pystyvät säilyttämään haluamansa uintisyvyyden paljon kätevämmin kuin nykyajan sukellusveneet. Mustekaloihin luettavat tursaat ja kalmarit käyttävät taitavasti hyväkseen reaktioperiaatetta. Lepakoilla ja delfiineillä on erinomainen kaikuluotain. Monilla matelijoilla ja merilinnuilla on ruumiissaan ”suolanpoistolaitos”, minkä ansiosta ne voivat juoda merivettä. Eräillä mikroskooppisilla bakteereilla on kiertomäntämoottori, jonka avulla ne liikkuvat eteen- ja taaksepäin.

Termiiteillä on kodeissaan ilmastointi, jonka toiminta perustuu pesän nerokkaaseen rakenteeseen ja veden käyttöön. Hyönteisillä, mikroskooppisen pienillä kasveilla, kaloilla ja puilla on omaa ”pakkasnestettä”. Eräillä käärmeillä ja sääskilajeilla, malleekanalla ja australianpensaskanalla on ruumiissaan lämpömittari, joka pystyy aistimaan asteen pienen murto-osan suuruiset lämpötilanmuutokset. Yhteiskunta-ampiaiset ja herhiläiset valmistavat paperia. Monet sienieläimet, sienet, bakteerit, madot, hyönteiset ja kalat tuottavat kylmää valoa, joka useissa tapauksissa on värillistä. Monilla muuttolinnuilla ilmeisesti on päässään kompassi, kartta ja biologinen kello. Vesikuoriaiset ja -hämähäkit käyttävät hengityslaitetta ja sukelluskelloa.a – Ks. kuvia sivulla 15.

Kaiken tällaisen tarkoituksenmukaisuuden ja vaistonvaraisen viisauden ilmaantumiseen on tarvittu älyä, joka suuresti ylittää ihmisen älyn. (Sananlaskut 30:24, UM) Eräät suurinta ihmetystä herättävistä esimerkeistä löytyvät kuitenkin mikromaailmasta, josta kehitysopin kannattajat ovat toivoneet löytävänsä elämän yksinkertaisen alkumuodon, joka lähti kapuamaan evoluution tikkaita muuttuen samalla niiksi rakenteeltaan ilmeisen mutkikkaiksi luontokappaleiksi, joita on kaikkialla – mukaan luettuna myös meidät. Yksinkertaisen alkumuodon? Kaikkea muuta. Ajatellaanpa vain sitä, miten pienimpienkin solujen mutkikas rakenne osoittaa tarvitun älyllistä suunnittelua.

Kirjassa The New Biology sanotaan sivulla 30: ”Tavallisessa solussa tapahtuu joka sekunti satoja kemiallisia reaktioita, ja se kykenee jakautumaan suunnilleen joka 20. minuutti. Kaikki tämä tapahtuu silti erittäin pienessä mittakaavassa, sillä tämän virkkeen perään pannun pisteen tarvitsemaan tilaan mahtuisi yli 500 bakteeria. [Biologi François] Jacob ihailee bakteerisolua, tätä häviävän pientä laboratoriota, joka ’verrattomalla taidolla saa aikaan noin 2000 erilaista reaktiota pienimmässä tilassa, mitä kuvitella saattaa. Nämä 2000 reaktiota hajaantuvat ja yhtyvät toisiinsa huiman nopeaa vauhtia ilman, että koskaan syntyisi sekamelskaa.’”

L. L. Larison Cudmore kirjoittaa: ”Yksi ainoa solu saattoi tehdä aseita, pyydystää ravintoa, sulattaa sen, vapautua tuottamistaan jätteistä, liikkua, rakentaa taloja, harrastaa seksiä totunnaisia muotoja noudattaen tai tavanomaisesta poikkeavasti. Tällaisia eliöitä elää yhä kaikkialla. Alkueliöillä – täydellisillä mutta silti vain yhdestä ainoasta solusta koostuvilla elollisilla kokonaisuuksilla, joilla on monia kykyjä mutta ei kudoksia, ei elimiä, ei sydäntä eikä aivoja – on todellakin kaikki se mitä meilläkin.” – The Center of Life – A Natural History of the Cell, s. 13, 14.

Richard Dawkins kirjoittaa yhden solun sisältämästä tietomäärästä näin: ”Yhden liljansiemenen tai yhden salamanterin siittiösolun DNA:han mahtuu Britannica-tietosanakirjan tietosisältö 60-kertaisena. Ameboja pidetään epäoikeutetusti ’alkukantaisina’, mutta silti eräitten amebalajien DNA:han on varastoituna yhtä paljon tietoa kuin on 1000 Britannica-tietosanakirjassa.” – The Blind Watchmaker, s. 116.

Molekyylibiologi Michael Denton kirjoittaa: ”Molekyylibiologia on osoittanut, että yksinkertaisimmatkin kaikista nykyisistä maapallon eliöistä, bakteerisolut, ovat rakenteeltaan erittäin monimutkaisia. Vaikka kaikkein pikkuriikkisimmät bakteerisolut ovat uskomattoman pieniä, alle gramman biljoonasosan painoisia, kukin niistä on sananmukaisesti äärettömän pienikokoinen tehdas tuhansine taidokkaasti suunniteltuine, monimutkaisine molekyylikoneineen, koostuu kaiken kaikkiaan sadasta miljardista atomista ja on paljon monimutkaisempi kuin mikään ihmisen rakentama kone ja ehdottomasti vailla vertaa elottomassa maailmassa.

”Molekyylibiologia on myös osoittanut, että kaikilla maapallon eliöillä bakteereista nisäkkäisiin asti solut ovat perusrakenteeltaan pohjimmiltaan samanlaisia. DNA:lla, lähetti-RNA:lla ja proteiineilla on kaikissa eliöissä samanlainen rooli. Geneettisen koodin sisältö on sekin käytännöllisesti katsoen samanlainen kaikissa soluissa. Proteiinisynteesikoneisto on kooltaan, rakenteeltaan ja osatekijöiltään käytännössä samanlainen kaikissa soluissa. Sen tähden mitään eliötä ei voida biokemiallisen perusrakenteensa puolesta pitää alkukantaisena tai mistään muusta eliöstä polveutuvana, eikä solujen uskomattomasta moninaisuudesta ole tutkimuksissa löytynyt minkäänlaista viittausta asteittain etenevään kehitykseen.” – Evolution: A Theory in Crisis, s. 250.

George Greenstein tunnustaa maapallon rakenteessa ilmenevän älyn vaikutuksen. Hän puhuu kirjassaan The Symbiotic Universe sarjasta arvoituksellisia ja uskomattomia yhteensattumia, joita ei voida selittää, yhteensattumia, joita ilman elämä maapallolla ei olisi mahdollista. Seuraavat lausunnot, jotka ovat sivuilta 21–28, kuvastavat sitä tuskaa, jota hän tuntee niiden seikkojen johdosta, jotka todistavat, että on tarvittu älyllistä ja määrätietoista Jumalaa:

”Uskon, että meillä on edessämme arvoitus – suuri ja syvällinen arvoitus, sellainen arvoitus, joka on valtavan tärkeä: kosmoksen asuinkelpoisuuden ja elinympäristömme sopivuuden arvoitus.” Hän ryhtyy ”selostamaan seikkaperäisesti jotakin sellaista, mitä voidaan pitää ainoastaan hämmästyttävänä sarjana suorastaan ällistyttäviä ja epätodennäköisiä sattumia, jotka ovat tasoittaneet tietä elämän ilmaantumiselle.b Yhteensattumista on luettelo, ja ne kaikki ovat välttämätön edellytys olemassaolollemme.” Silti ”tämä luettelo koko ajan pitenee. – – Millainen määrä yhteensattumia! Mitä pitemmälle luin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että tällaiset ’yhteensattumat’ ovat tuskin voineet tapahtua sattumalta.” Musertava tosiasia kehitysopin kannattajan kohdattavaksi, minkä hän itsekin seuraavassa tunnustaa:

”Samalla kun tällainen vakaumus kehittyi, kehittyi myös jotakin muuta. Vieläkin on vaikea pukea tätä ’jotakin’ sanoiksi. Se oli voimakasta vastenmielisyyttä, ja aika ajoin se oli luonteeltaan lähes fyysistä. Epämiellyttävä olo sai minut suorastaan vääntelehtimään. Pelkkä ajatus, että kosmoksen sopivuus elämää varten saattaisi olla arvoitus, joka vaatisi selvittämistä, tuntui minusta hullunkuriselta, mahdottomalta. Minun oli vaikea pyöritellä mielessäni tällaista käsitystä irvistelemättä inhosta – –. Eikä tällainen reaktio ole häipynyt vuosien kuluessa. Olen nimittäin joutunut alituiseen taistelemaan sitä vastaan kirjoittaessani tätä kirjaa. Olen varma siitä, että samalla tavoin ovat reagoineet kaikki muutkin tiedemiehet ja että se selittää sen, miksi tätä ajatusta kohtaan ei nykyään yleensä tunneta mielenkiintoa. Ja vielä enemmän: olen nykyään sitä mieltä, että se mikä vaikuttaa mielenkiinnon puutteelta, onkin todellisuudessa voimakasta vastustusta.”

Mihin kohdistuvaa vastustusta? Siihen ajatukseen, että selityksenä saattaa olla päämäärätietoinen Luoja. Greenstein ilmaisee asian näin: ”Tarkastellessamme kaikkia todisteita tulee väistämättä mieleen sellainen ajatus, että on tarvittu jonkinlaista yliluonnollista voimaa – tai paremminkin Voimaa. Onko mahdollista, että olemme yhtäkkiä, tahtomattamme, törmänneet tieteellisiin todisteisiin Korkeimman olemassaolosta? Oliko se Jumala, joka puuttui asioiden kulkuun ja suurta kaukokatseisuutta osoittaen suunnitteli kosmoksen meidän hyödyksemme?” Greenstein kuitenkin tointuu tällaisesta harhaoppisesta ajattelutavasta ja vakuuttaa jälleen uskollisuuttaan evoluutiouskonnolle ja lausuu erään sen opinkappaleista, kun hän sanoo: ”Jumala ei ole selitys.”

Tähtitieteilijä Fred Hoyle puhuu kirjansa The Intelligent Universe (Älyllinen kaikkeus) sivulla 9 niistä, jotka Greensteinin tavoin pelkäävät Jumalan astumista kuvaan: ”Puhdasoppiset tiedemiehet ovat enemmän huolissaan siitä, miten saisivat estetyksi paluun menneisyyden uskonnollisiin kohtuuttomuuksiin, kuin totuuden odottamisesta, [ja tällainen huoli] on viimeiset sata vuotta hallinnut tieteellistä ajattelua.”

Seuraavaksi hän tarkastelee kirjassaan samoja arvoituksellisia seikkoja, jotka vaivaavat Greensteiniakin. Hän kirjoittaa: ”Tällaiset ominaisuudet näyttävät juoksevan kuin onnellisten sattumien lankana aineellisen maailman kudelman läpi. Näitä elämälle välttämättömiä yhteensattumia on kuitenkin niin paljon, että niiden selittämiseksi näyttää jonkinlainen selitys olevan paikallaan.” Hoylen ja Greensteinin mielestä näiden monien ”satunnaisten yhteensattumien” selitykseksi ei kelpaa sattuma. Sen jälkeen Hoyle sanoo niiden selitykseksi, että ’maailman alulle panemiseen on tarvittu älyä’, ’korkeammantasoista älyä’, ’älyä joka oli olemassa ennen meitä ja jonka käyttäminen aiheutti elämälle sopivien rakenteiden tietoisen ilmaantumisen’.

Tätä ei pidä millään muotoa ymmärtää siten, että Hoylellä olisi mielessään Raamatun Jumala, mutta hän silti näkee, että maailmankaikkeuden ja maapallon ja sillä vallitsevan elämän täytyy olla tavattoman voimakkaan, yliluonnollisen älyn aikaansaannosta. Vaikka hänen mukaansa ”’Jumala’ on kielletty sana luonnontieteissä”, hän kuitenkin sallii sen, että voimme ”määritellä itseämme korkeatasoisemman älyn jumaluudeksi”. Hän pohdiskelee sellaista seikkaa, että ”aivojemme esiohjelmoinnin ansiosta” saattaa olla olemassa ”älyllinen yhdysside, joka yltää alas – – maapallolla oleviin ihmisiin”.

Hän jatkaa: ”On runsaasti osoituksia siitä, että asianlaita saattaa olla juuri näin. Sisäinen rauhattomuutemme on eräs tällainen vihje. Me aivan kuin vaistomaisesti tajuamme, että meille on varattuna jokin tärkeä tehtävä. Rauhattomuus johtuu siitä, että me emme vielä ole kyenneet selvittämään, millainen se tarkasti ottaen on.” Toisessa kohtaa hän sanoo: ”Uskonnollinen tarve näyttää olevan ominaista ainoastaan ihmiselle. – – Kun uskonnolta riisutaan ne monet prameat koristeet, joilla se perinteisesti on ympäröity, niin eikö uskonto tarkoita samaa kuin se meidän sisimmässämme oleva ohje, joka yksinkertaisesti ilmaistuna voisi olla tällainen: Olet lähtöisin jostain ’kaukana’ taivaalla olevasta. Etsi sitä, niin tulet löytämään paljon enemmän kuin mitä olet odottanut.”

Ihminen hapuilee. Se mitä kohden hän tietämättään hapuilee, on Raamatun totuus siitä, että meidät on luotu Jumalan kuviksi ja kaltaisiksi, mikä tarkoittaa, että meissä on jossakin määrin niitä ominaisuuksia, joita on Jumalassa. Niitä ovat esimerkiksi viisaus, rakkaus, voima, oikeudenmukaisuus ja päättäväisyys, ja muita, jotka selittävät sen, miksi ihmisten ja eläinten välillä on leveä kuilu. Aivomme ovat etukäteen ohjelmoidut tällaisia jumalallisia ominaisuuksia varten ja Jumalan tosi palvontaa varten. Rauhattomuus loppuu vasta sen jälkeen, kun nämä eri ominaisuudet on saatu tasapainoon ja Jumalaan on saatu yhteys rukouksen ja hänen tosi palvontansa avulla. Meidät on luotu sellaisiksi, että meillä on hengellisiä tarpeita, ja kun nämä tarpeet on täytetty, rauhattomuus väistyy tehden tilaa ”Jumalan rauhalle, joka ylittää kaiken ajatuksen”. – Filippiläisille 4:7; 1. Mooseksen kirja 1:26–28.

Apostolien tekojen 17:27, 28 kannustaa ihmisiä tällaiseen hapuilemiseen, ”jotta he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilla häntä ja todellakin löytää hänet, vaikkakaan hän ei ole kaukana meistä kenestäkään. Sillä hänessä meillä on elämä ja me liikumme ja olemme olemassa.” Hänessä, kaikkeuden Luojassa, joka on luonut myös maapallon ja meidät sen päälle, me elämme ja liikumme ja olemme olemassa. Kun hylkäämme perinteisten uskontojen koristeet ja väärät opit – jotka uskonnot ovat saaneet miljoonat kääntämään selkänsä Jumalalle, heidän joukossaan myös monet tiedemiehet – ja alamme harjoittaa Jehova Jumalan tosi palvontaa, niin tulemme saamaan ikuisen elämän paratiisimaassa, mikä olikin Jehovan alkuperäinen tarkoitus hänen luodessaan maapallon. – 1. Mooseksen kirja 2:15; Jesaja 45:18; Luukas 23:43; Johannes 17:3.

Ihmisen täytyy olla äärimmäisen herkkäuskoinen ennen kuin hän voi ajatella, että sokealla, älyttömällä sattumalla olisi tällaisen suuruusluokan älyä. Se on samankaltaista kuin se usko, jota oli erään pakanauskonnon harjoittajilla profeetta Jesajan päivinä: ”Mutta te, jotka hylkäätte Herran ja unhotatte minun pyhän vuoreni, jotka valmistatte Gadille [hyvän onnen jumalalle] pöydän ja vuodatatte uhrijuomaa Menille [kohtalon jumalalle].” (Jesaja 65:11) Kehitysopin kannattajat luottavat siihen, että miljoonat ”onnekkaat” sattumat ovat tuottaneet ihmisen kiviaineksesta, mutta he eivät ole yltäneet maankamaralta edes kehitysopillisten tikkaittensa ensimmäiselle puolapuulle. Heidän ”hyvän onnen jumalansa” on pettänyt heidät.

Fred Hoyle näkee kaiken tällaisen enteilevän jotakin huonoa: ”Minua kiusaa myös sellainen vahva käsitys, että ihmisen edessä oleva tilaisuuden ikkuna saattaa olla ajallisesti hyvin ahdas. Huipputekniikkaa tarvitaan ikkunan avaamiseen, mutta huipputekniikka itsessään – ilman että oma lajimme saa syntymään yhteyttä maapallon ulkopuolella olevaan maailmaan – saattaa hyvinkin olla itsetuhoon johtava tie. Jos näyttää siltä, että olen paikka paikoin tässä kirjassa hyökännyt rajustikin darvinilaista teoriaa vastaan, niin se johtuu siitä ajatuksestani, että yhteiskunta, joka antaa tällaisen teorian ohjata itseään, on hyvin todennäköisesti lähtenyt itsetuhon tielle.”

Lastenkirjassa Liisan seikkailut peilimaassa Liisa ei ota uskoakseen Valkoisen Kuningattaren merkillistä logiikkaa, joten hän saattoi vain nauraa. ”Ei kannata yrittää”, hän sanoi. ”Ei voi uskoa sellaista mikä on mahdotonta.” Kuningatar vastasi: ”Et ole harjoitellut tarpeeksi. Kun minä olin sinun ikäisesi, harjoittelin aina puoli tuntia päivässä. Joskus saatoin uskoa jopa kuuteen mahdottomaan asiaan yhtä aikaa ennen aamiaista.”

Kehitysopin kannattajat ovat nykyajan valkoisia kuningattaria. Heillä on loputtomasti harjaannusta sellaiseen uskomisessa, mikä on mahdotonta.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 12]

Kaiken tällaisen tarkoituksenmukaisuuden ja vaistonvaraisen viisauden ilmaantumiseen on tarvittu älyä

[Huomioteksti s. 13]

Yhdessä bakteerisolussa on sata miljardia atomia

[Huomioteksti s. 14]

’Maailmankaikkeuden alulle panemiseen on tarvittu älyä’

[Kuvat s. 15]

Reaktioperiaate

Suolanpoisto

Paperinvalmistus

Kaikuluotain