Nuoret kysyvät:

Mitä jos olen köyhän perheen lapsi?

SE ETELÄAFRIKKALAINEN hökkelikylä, jossa George varttui, ei herätä hänessä mitään onnellisia muistoja. ”Asuimme tyypillisessä mukhukhussa – pelkässä kahden huoneen peltihökkelissä”, hän muistelee. Hän asui toisessa huoneessa kahdeksan veljensä ja sisarensa kanssa. Talvikuukausina hän purevaa tuulta uhmaten haki vettä koko yhteisön ainoasta vesihanasta. ”Vastenmielisintä köyhänä varttumisessa minusta oli kuitenkin se, kun näin isäni raatavan otsa hiessä vain pitääkseen meidät hengissä”, George sanoo. ”Minua suututti se, ettei ongelmaan näyttänyt olevan mitään ratkaisua.”

Taloudelliset vastoinkäymiset kuuluvat kehitysmaiden elämänmenoon. Vauraissa länsimaissakin asuu tyrmistyttävän paljon köyhiä. Kenties sinä olet yksi heistä. Georgen tavoin tunnet ehkä köyhyyden ahdistaneen sinut nurkkaan. Vaikka sellainen tunne onkin ymmärrettävä, se voi saada sinut toimimaan tavalla, joka pikemminkin pahentaa kuin helpottaa köyhyyden mukanaan tuomia ongelmia.

Ojasta allikkoon

Huolestuttavan monet köyhät nuoret yrittävät paeta köyhyyden tuomaa tuskaa turruttamalla aistinsa alkoholilla tai huumeilla. Tutkija Jill Swartin mukaan Afrikan eteläosan erään kaupungin katulapset ”eivät vedä sisäänsä liimahöyryjä ainoastaan hyvänolontunteen vuoksi. He koettavat sillä tavalla – – paeta kylmyyttä, yksinäisyyttä ja nälkää.”

Mutta miltä näistä nuorista tuntuu, kun he tulevat järkiinsä ja huumeiden vaikutus on lakannut? Jill Swart havaitsi oireina olleen ”syvää masennusta”, ”aggressiivisuutta”, ”nopeita mielialan vaihteluja”, ”näön heikkenemistä” ja koko joukko muita fyysisiä vaivoja, joiden voidaan tuskin sanoa olevan järkevä ’pakotie’ köyhyydestä.

Viisas kuningas Salomo sanoi: ”Juomari – – köyhtyy, ja unteluus puettaa ryysyihin.” (Sananlaskut 23:21) Ongelma ei poistu siten, että yrittää loitontaa köyhyyden todellisuutta vaikuttamalla mieleensä alkoholin, liimojen tai huumeiden avulla. (Vrt. Sananlaskut 31:7.) Maria, 16-vuotias köyhän eteläafrikkalaisen yksinhuoltajaperheen tyttö, huomauttikin: ”Yritys paeta todellisuutta aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ratkaisee.” Lisäksi tällaisten tuhoisien tapojen ylläpitäminen on kallista, – se syöksee ihmisen yhä syvemmälle köyhyyteen. Vain suhtautumalla asemaansa realistisesti köyhä nuori voi toivoa selviytyvänsä siitä.

Viha ja turhautuneisuus

Köyhyyden puristus suututtaa monia nuoria, ja siksi he purkavat vihaansa käyttäytymällä väkivaltaisesti tai turvautumalla ilkivaltaan, varastamiseen ja muihin nuorisorikollisuuden muotoihin. Tietosanakirjassa The World Book Encyclopedia sanotaan, että sellaiset nuoret pitävät tätä ”ainoana mahdollisuutena paeta ikävystymistä, köyhyyttä ja muita ongelmia”. Aiemmin mainittu George muistelee, että joistakuista hänen ikätovereistaan tuli vihaisia ja turhautuneita ja että he liittyivät jengeihin, jotka terrorisoivat lähitienoita. Hän kertoo vielä, että ”useimmiten he tappelivat ja varastivat hengenpitimikseen”. Jotkut toiset nuoret yrittävät kuitenkin päästä köyhyydestä sotkeutumalla rahakkaisiin laittomiin puuhiin, esimerkiksi huumeiden myymiseen.

Rikollinen käyttäytyminen ei suinkaan lievitä köyhyyttä vaan pelkästään mutkistaa asioita. Siten tuhlataan tarmoa, joka olisi voitu suunnata hyödylliseen toimintaan, esimerkiksi jonkin käyttökelpoisen taidon tai ammatin opettelemiseen. Sen sijaan että kuriton nuori kohentaisi asemaansa, hän vain altistaa itsensä uusille fyysisille ja henkisille vaurioille. Jotkut nuoret päätyvät vankilaan – tai menettävät henkensä väkivaltaisuuksissa. Kuningas Salomo varoittikin: ”Köyhyys ja häpeä kuritusta vierovalle.” – Sananlaskut 13:18.

Avuttomuus ja toivottomuus

Tiukassa istuvat arvottomuuden ja alemmuuden tunteet ovat ehkä vahingollisimmat jäljet, mitkä köyhyys saattaa jättää nuoreen. Monet elävät joka suhteessa niin vaikeassa köyhyydessä, että jo se on nujertanut kaikki heidän toiveensa elintason nostamisesta. Tietosanakirjassa World Book Encyclopedia mainitaan, että usein nuorilla ”alkaa ilmetä samanlaisia avuttomuuden ja toivottomuuden tunteita kuin heidän vanhemmillaan on”. Lopulta saattaa päästä vallalle ”köyhälistökulttuuri”, jonka uhrit alistuvat elinikäiseen kurjuuteen.

Mutta parantaako avuttomuuden ja toivottomuuden tunteiden vallassa kieriskeleminen tilannettasi? Ei suinkaan! Korkeintaan se vain estää katkaisemasta köyhyyden noidankehää. Eräässä vanhassa sananlaskussa todettiin: ”Joka tuulta tarkkaa, ei kylvä; ja joka pilviä pälyy, ei leikkaa.” (Saarnaaja 11:4) Jos maanviljelijä keskittyisi miettimään vain kielteisiä mahdollisuuksia – tuulta, joka voisi lennättää pois hänen siemenensä, tai sadetta, joka voisi mädännyttää hänen satonsa – hän ei ryhtyisi tarvittaviin toimiin. Samoin hautomalla yksinomaan kielteisiä tunteita sinäkin saatat tehdä tyhjäksi kaikki ponnistelut itsesi kohottamiseksi.

Kuningas Salomo antoikin siksi seuraavanlaisen neuvon: ”Kylvä siemenesi aamulla äläkä hellitä kättäsi ehtoollakaan; sillä et tiedä, tuoko onnistuu vai tämä.” (Saarnaaja 11:6) Sen sijaan että antaisit epäonnistumisen pelon tai synkän toivottomuuden tunteen lamaannuttaa sinut, ryhdy siis toimintaan! On jotakin, mikä voi auttaa sinua vähitellen korvaamaan kielteiset tunteet myönteisillä tunteilla.

Kehitä itsekunnioitusta

Mietihän 11-vuotiasta Jamesia, joka asuu äitinsä ja sisarensa kanssa Johannesburgin laitamille kyhätyllä leirillä Etelä-Afrikassa. He eivät omista juuri mitään. James tarjoutuu joka viikko auttamaan paikallisen Jehovan todistajien valtakunnansalin rakentamisessa. Näin hän saa pitkäksi käyvän aikansa kulumaan ja lisäksi voi tuntea saaneensa jotain aikaan. James sanoo leveästi hymyillen: ”Oltuani päivän salin rakennustyömaalla tunnen syvää tyydytyksen tunnetta!” Vaikka tämä nuorukainen on köyhä, hänellä on siitä huolimatta jotain arvokasta: aikaa ja energiaa.

Ovelta ovelle tehtävä raamatullinen valistustyö on myös antoisaa toimintaa. (Matteus 24:14) Monet nuoret Jehovan todistajat osallistuvat tuohon työhön säännöllisesti. Niin tekemällä he paitsi antavat toisille toivoa tulevaisuudessa saatavasta paremmasta elämästä, myös kehittävät itsekunnioitustaan ja omanarvontuntoaan. Sellaisesta työstä ei tosin rikastu. Mutta palautahan mieleesi, millaisen sanoman Jeesus esitti muinaisen Smyrnan seurakunnan kristityille. He olivat melko köyhiä aineellisesti, mutta heidän hyvän hengellisen tilansa vuoksi Jeesus saattoi sanoa heille: ”Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi – mutta sinä olet rikas.” Koska he ilmaisivat toiminnallaan uskovansa Jeesuksen vuodatettuun vereen, heistä tulisi lopulta hyvin rikkaita, kun he saisivat ikuisen elämän kruunun. – Ilmestys 2:9, 10.

Köyhässä perheessä varttuminen ei ole helppoa. Sinulla ei ole kuitenkaan mitään syytä tuntea häpeää, avuttomuutta tai toivottomuutta tilanteesi vuoksi. Köyhyyttä on, koska ”ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen”. (Saarnaaja 8:9) On ilmeistä, että pian Jumala ottaa hoitaakseen maapallon asiat ja poistaa köyhyyden sen tuhoisine vaikutuksineen. (Psalmi 37:9–11) Hänen Poikansa, Kristus Jeesus, opastaa miljardit ihmiset maalliseen paratiisiin, aivan niin kuin hän lupasi murheelliselle pahantekijälle, joka ilmaisi uskovansa häneen, kun he olivat kuolemaisillaan kidutuspaalussa. (Luukas 23:43) Voit sillä välin kuitenkin tehdä monenlaista käytännöllistä selviytyäksesi elämästäsi köyhänä. Lehdessämme tullaan vielä käsittelemään tätä aihetta.

[Tekstiruutu s. 20]

”Köyhyydestä ei tuntunut olevan ulospääsyä”

Afrikkalainen George halusi kovasti käydä koulunsa loppuun hankkiakseen peruskoulutuksen. Hän ajatteli, että sen jälkeen hän voisi saada hyväpalkkaisen työpaikan, ja näin hän ja hänen perheensä pääsisivät köyhyyden loukusta. Niin ei kuitenkaan käynyt. Georgen perhe vajosi niin syvälle taloudelliseen ahdinkoon, että kuuden vuoden opiskelun jälkeen Georgen oli pakko jättää koulu kesken ja etsiä työtä. Vihdoin viimein hän pääsi pakkaajaksi säilyketehtaaseen, missä hän ansaitsi vain 14 randia (parikymppiä) viikossa. Koko hänen palkkansa kului perheen ylläpitoon.

”Vaikka köyhyydestä ei tuntunut olevan ulospääsyä”, George sanoo, ”tajusin, ettei johonkin jengiin liittymisestä tai varastamisesta elatuksen hankkimiseksi olisi mitään apua. Monet ikäisistäni, jotka tekivät juuri niin, ovat nykyään joko toivottomia heittiöitä, alkoholin ja huumeiden orjia tai vankeja. Jotkut ovat jopa saaneet surmansa elämäntapansa vuoksi.”

Sitten George tapasi Jehovan todistajia. ”Ensimmäisiä merkille panemiani asioita”, George sanoo, ”oli se, että kristillisissä kokouksissa kaikki puhuttelivat minua kohteliaasti.” Hän jatkaa: ”Sain vähitellen itseluottamusta ja itsekunnioitusta, joita minulla ei ollut ennen ollut.” Georgea lohduttivat myös kovasti Psalmin 72:12, 13 kaltaiset raamatunkohdat. Tuossa psalmissa sanotaan: ”Sillä hän [messiaaninen Kuningas] pelastaa köyhän, joka apua huutaa – –. Hän armahtaa vaivaista ja köyhää ja pelastaa köyhäin sielun.” Raamatun lupaukset toivat hänen elämäänsä uutta sisältöä ja toivoa.

Kun näkee Georgen nykyään, ei ikinä arvaisi, millaisen kamppailun hän on käynyt vaihtaakseen avuttomuuden ja toivottomuuden tunteet myönteiseen elämänkatsomukseen. Hän on nykyisin onnellisessa avioliitossa ja palvelee esivalvojana Soweton Jehovan todistajien seurakunnassa Etelä-Afrikassa.

[Kuvat s. 19]

Toivottomuudelle periksi antamisen sijasta on paljon parempi käyttää aikansa ja voimansa johonkin hyödylliseen toimintaan