Sisukas torakka

VAIKKA miljoonat ovat kuulleet rytmikkään meksikolaisen kansanlaulun ”La Cucaracha” (torakka), monikaan perheenemäntä ei todellisuudessa ala laulaa sitä, kun hän näkee tämän pienen hyönteisen syöksyvän keittiössä olevaan piilopaikkaansa. Useimpien mielestä torakat ovat kiusallisia tuholaisia. Ne eivät ole ainakaan meidän mielestämme viehättävän näköisiä. Ne levittävät sairauksia, ja niiden pistävä haju on epämiellyttävä.

Torakoita on kuitenkin runsaasti, vaikka ne ovatkin ihmisten mielestä niin inhottavia. Torakoiden voimakkaan lisääntymiskyvyn ja lisäksi niiden luonnollisten vihollisten vähyyden sekä niiden sopeutumis- ja suojautumiskyvyn vuoksi ne tuottavat nopeasti hämmästyttävän suuren torakkakannan. Esimerkiksi tavallinen russakka, ruskea pieni torakka, voi helposti saada 35000 jälkeläistä vuodessa. Tämä on keskimäärä, ei enimmäismäärä, joka voi nousta 100000:een vuodessa. Miten se voi olla mahdollista? Russakan oothekassa eli munakotelossa voi olla jopa 48 munaa. Naarasrussakka voi tuottaa seitsemän munakoteloa elämänsä aikana, joka kestää keskimäärin 140 päivää. Jos kaikki sujuu torakoiden kannalta hyvin ja jokaisen sukupolven jokainen naaras tuottaa saman verran poikasia, niin merkittävän lyhyessä ajassa syntyy kymmeniä tuhansia russakoita.

Suurin osa yli 3 500 torakkalajista elää ulkosalla, poissa ihmisten silmistä. Mutta jotkut lajit, kuten russakat, asustavat mielellään ihmisten rakennuksissa. Oikeastaan eri puolilla maailmaa käytössä olevilla nimillä (sokeritorakka, australiantorakka, ruotsintorakka jne.) ei ole mitään erityistä merkitystä. Sanotaan, että eurooppalaisilla oli tapana antaa torakalle nimi naapurimaittensa mukaan. Roomalaiset nimittivät sitä lucifugaksi, koska sillä on tapana paeta valoa. Suomalainen sana torakka tulee venäläisestä sanasta tarakán, joka merkitsee oikeastaan ’pakenijaa’.

Jotkut hyönteistieteilijät kertovat torakoiden onnellisesta perhe-elämästä. Aikuisten on havaittu kantavan poikasia reppuselässä. Emojen on huomattu auttavan kuoriutuvaa poikasta pääsemään pois munakotelosta. Usein kuoriutumisen jälkeen emo pitää niitä yhdessä ja hautoo niitä, ja usein toukkayhdyskunta tai poikasia elää muutamien vanhempien torakoiden kanssa.

Eivät ole nirsoja ruoissaan

Torakat käyttävät ravinnokseen melkein mitä vain. Ne syövät yhtä hyvin ihmisravintoa kuin muutakin, kuten nahkaa, hiuksia, seinäpaperia ja eläinten raatoja. Ne syövät myös kirjoja, erityisesti hien tahraamia, ja kirjankansia päästäkseen käsiksi liimaan. Joissakin osissa maailmaa ei voida käyttää pergamenttia laillisiin asiakirjoihin, koska torakat niin usein turmelevat tai tuhoavat sen. Ne nauttivat likaisista paikoista ja saastasta, mutta niitä voi kuhista erittäin hygieenisissäkin paikoissa.

Torakat eivät todellisuudessa tarvitse paljon ruokaa. Tusina niitä voi elää viikon vain yhden postimerkin liimalla. Vesi on niille paljon tärkeämpää, minkä vuoksi niitä löytyy useimmiten keittiöistä ja kylpyhuoneista.

Torakoita on syytetty sellaisten bakteerien ja virusten levittämisestä, jotka aiheuttavat tarttuvaa maksatulehdusta, ruokamyrkytystä, virtsatie- ja ihoinfektioita, allergioita ja punatautia muutamia mainitaksemme. Kuljeksiessaan ympäriinsä ne saastuttavat ruoan ja astioita sekä jättävät jälkeensä epämiellyttävän hajun, joka muodostuu niiden ulosteista, niiden hajurauhasista tihkuvasta nesteestä ja tummasta nesteestä, jota ne oksentavat pehmittääkseen ruokaansa ennen syömistä. Likaantuneet astiat tulisi pestä huolellisesti ja sen jälkeen steriloida keittämällä, muutoin vastenmielinen haju palaa, kun astiaan laitetaan kuumaa ruokaa.

Tasapainottavia arvoja?

Onko torakassa mitään hyvää? Oikeastaan se on melko monimutkainen pikkueläin. Torakan tuntoaistimet ilmaisevat ilmanpaineen ja lämpötilan muutokset sekä paikantavat veden ja varoittavat lähestyvästä vihollisesta. Torakan tuntosarvissa on 40000 hermonpäätä, joiden avulla torakka voi tuntea, maistaa ja haistaa. Torakan suurimmat aistinelimet ovat verkkosilmät, jotka muodostuvat pienistä linsseistä, mutta silti se ei näe kohteita selvästi. Se havaitsee erittäin herkästi liikkeen ja huomaa nopeasti myös pienen pienet muutokset valon voimakkuudessa. Kerkit, takaruumiissa olevat haarautuneet lisäkeparit, ilmaisevat sekä äänen että ilmavirtauksen aiheuttamat värähtelyt ja siten laukaisevat hyönteisen pakenemisreaktion, jolloin se pinkaisee lähimpään rakoon tai halkeamaan. Pelästyessään torakka kykenee reagoimaan niinkin nopeasti kuin 0,054 sekunnissa ja syöksymään tiehensä.

Torakka hengittää ilmaputkilla, jotka ovat ruumiin molemmilla puolilla sijaitsevia, venttiilejä muistuttavia aukkoja. Veri pumppautuu suurta putkea pitkin, joka ulottuu koko ruumiiseen. Vielä sen jälkeen, kun torakalta on katkaistu kaula, se voi elää yli päivän – riittävän pitkän ajan, jotta naaras voi munia turvallisesti. Sokeritorakka voi elää kuusikin viikkoa ilman ruokaa ja vettä.

Tosiaan ihmeellinen luomus, mutta mitä hyötyä siitä on ihmiskunnalle? Ensiksikin sen tiedetään olevan lutikan vihollinen. Lisäksi sokeritorakkaa käytetään usein tieteellisiin tutkimuksiin laboratorioissa sen koon vuoksi ja siksi, että sitä on helppo kasvattaa. Esimerkiksi japanilaiset tutkijat käyttivät kerran menestyksellisesti erästä torakoista saatua uutetta hoitaessaan laboratoriohiirien maksasairautta ja he uskoivat sen tehoavan myös ihmisiin. Jotkut kalamiehet käyttävät ruotsintorakkaa syöttinä pyydystäessään isoaurinkoahvenia. Varsinaisesti tämä pieni eläin on kuitenkin haaskaeläin ja tekee sitä työtä, jota varten se on luotu: se hajottaa roskia, jätteitä ja raatoja maaksi.

Torakoiden hävittäminen kotoa

”Miten nämä pienet hyönteiset ovat päässeet talooni?” kysyy perheenemäntä. No, niitä tai niiden munia on voinut tulla ostoskasseissa, peruna- tai sipulisäkeissä tai virvoitusjuomapakkauksissa. Ne ovat saattaneet lentää sisään. Koska torakka voi litistää itsensä, ne ovat voineet kävellä sisään suoraan talosi etuoven alta. Lisäksi jos sinä tai vieraasi olette käyneet epäsiisteissä paikoissa, ne ovat voineet tulla kenkien ja vaatteiden mukana. Kerrostaloissa ne voivat tulla sisään seinien tai lattioiden raoista tai vaeltaa ”torakoiden valtateitä”, yleisiä vesi- ja höyryputkia, pitkin.

Miten voit saada ne pois talostasi ja myös pysymään poissa? On välttämätöntä huolehtia kodista pikkutarkasti. Niiden todennäköiset piilopaikat, kuten lattioiden raot ja halkeamat, jalkalistat ja venttiilit pitäisi puhdistaa usein. Pidä puhtaana uunien, jääkaappien ja kaappien ympärystät. Siivoa heti kaikki ruokaläikät ja ruoanmurut. Älä jätä tiskaamattomia astioita yöksi pesualtaaseen tai kaappiin. Säilytä ruokia tiiviissä astioissa. Koska koiran ja kissan kuivamuona on myös torakoiden evästä, on parasta säilyttää sitä kannellisessa astiassa ja välttää panemasta sitä tarjolle enempää kuin lemmikki syö. Tarkista, ettei kaupasta tuoduissa ostoskasseissa ja virvoitusjuomapakkauksissa ole piilossa hyönteisiä tai niiden munia. Vie roskat ja jätteet päivittäin pois talostasi. Korjaa kaikki vuotavat hanat. Muista, että vaikka pitäisit keittiön puhtaana ja torakka tuntisi, ettei se ole tervetullut sinne, saattaisit houkutella sen muihin huoneisiin aterioimalla niissä.

Tuholaismyrkyn käyttö voi olla tarpeellista, jos torakoita on paljon. Voi olla haitallista käyttää liian paljon sumutusainetta. Torakat voivat joko välttää myrkyn tai tulla vastustuskykyisiksi sille. Lue siis huolellisesti etiketti, ja toimi tarkasti käyttöohjeiden mukaan. Kiinnitä huomiota annettuihin varoituksiin, ja pidä mielessäsi erityisesti lapset, iäkkäät ja kaikki, joilla on hengitysvaikeuksia.

Kun tuholaiset aiheuttavat vakavia vahinkoja, tarvitaan usein ammattimiesten apua. Koska torakanmunien kuoriutuminen kestää 30 päivää, heidän palveluksiaan saatetaan tarvita jonkin aikaa kerran kuussa. Jos tosiaan päätät kutsua ammattimiehen, niin seuraavista toimista on apua. Siivoa keittiö perusteellisesti ennen hänen tuloaan, ja pidä huolta, että ruoat ja astiat on siirretty pois kaapeista. Astiat ja keittiövälineet voidaan väliaikaisesti laittaa pöydälle ja suojata ne muovilla. Ruokatarvikkeita voidaan säilyttää uunissa tai jääkaapissa. Jos desinfioitsija esittää joitakin ehdotuksia tai suosittelee muutoksia, ota ne huomioon.

Torakoita vastaan käyty sota on jatkunut jo jonkin aikaa, ja torakat ovat taistelleet vastaan. Niistä on tullut vastustuskykyisiä useimmille tuholaismyrkyille, joita on vuosien aikana käytetty. Nyt tiedemiehet turvautuvat biologisiin aseisiin. Äskettäin kehitetty yhdiste, synteettinen hydroprene-niminen hormoni estää torakoiden lisääntymisen tekemällä niistä hedelmättömiä. Hedelmättömyydestä huolimatta tuo sukupolvi on edelleen elossa. Niinpä tuloksia ei voida nähdä heti, ellei hydroprenen lisäksi käytetä jotakin toista tuholaismyrkkyä.

Jää tietenkin nähtäväksi saadaanko näitä tuholaisia täysin hävitettyä talouksista. Tähän asti torakka on taistellut sisukkaasti.

[Tekstiruutu s. 23]

Hävitä torakat talostasi

◻ Pidä koko keittiö siistinä. Kiinnitä huomiota uunien, kaappien ja jääkaappien ympäristöön ja niiden alustaan.

◻ Puhdista usein kaikki niiden mahdolliset piilopaikat, kuten lattioiden raot ja halkeamat, jalkalistat ja venttiilit. Tuki mahdollisuuksien mukaan keittiössä ja kylpyhuoneessa olevat raot ja halkeamat.

◻ Vie roskat ja jätteet pois päivittäin.

◻ Säilytä ruokia tiiviissä astioissa.

◻ Siivoa heti kaikki ruokaläikät ja ruoanmurut.

◻ Tarkista, ettei missään kaupasta tuoduissa ostoskasseissa eikä virvoitusjuomapakkauksissa ole piilossa hyönteisiä tai niiden munia.

◻ Tarkista säännöllisesti kosteat paikat. Korjaa kaikki vesivuodot äläkä liota tiskaamattomia astioita yön yli.

◻ Käytä hyvää torakkamyrkkyä.