Kolmanskopissa hiekka ja ruoste tekevät tuhojaan

Namibin aavikon polttavalla hiekalla lähellä Etelä-Namibian tuulenpieksemää rannikkoa ovat erään vajaat 50 vuotta sitten asuttuna olleen kaupungin kolkot rauniot – Kolmanskopin rauniot.

Kun täältä löydettiin timantteja vuonna 1908, haaskalintujen tavoin ryntäsi paikalle onnenetsijöitä, kaivospohattoja ja kirjava joukko laitapuolen kulkijoita. Ennen pitkää Kolmanskop oli kukoistava kaupunki komeine siirtomaatyylisine saksalaistaloineen, ja olihan siellä oma postitoimisto ja hotellikin. Kolmanskop ylpeili jopa kaksikerroksisella huvittelupaikalla, jossa oli teatteri ja keilarata – ylellisyyksiä, jotka tekivät elämästä kaukaisella Namibin aavikolla miellyttävämpää.

Mutta juuri Kolmanskopin syntyyn vaikuttaneet seikat johtivat tuon kaupungin myös tuhoon. Lyhyessä ajassa kaivoksista oli viety kaikki suurehkot ja laadukkaat jalokivet. Muualta löytyneet suuremmat ja paremmat timantit vetivät pian puoleensa timantteja etsimään tulleiden huomion. Lisäksi 1900-luvun alkupuolella timanttimarkkinoita kohtasi laskusuhdanne. Vähitellen alkoi Kolmanskopin elämänsyke heiketä, kunnes kaupungista tuli lopulta täysin hylätty vuonna 1956.

Käyttämättömät koneet ruostuvat nyt Afrikan paahtavan auringon alla – jäämistönä ihmisen lyhytaikaisista yrityksistä riistää rikkauksia maasta. Kolmanskop muistuttaa näin ollen selkeästi siitä, kuinka turhaa on tavoitella maallisia rikkauksia. Jeesus sanoi: ”Kerätkää – – itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste syö ja missä varkaat eivät murtaudu sisään eivätkä varasta.” – Matteus 6:20.