Vierasmaalaiset – miten he voivat sopeutua?

UKRAINALAINEN 17-vuotias Jaroslav kyllääntyi siihen, että häntä kiusoiteltiin hänen kansallisuutensa takia, ja niinpä hän sanoi: ”Kuulkaas nyt, vanhempani tulivat tänne pakolaisina.” Hän selitti, että he olivat menettäneet oman maansa ja että he eivät voi nyt palata, vaikka haluaisivatkin. Tämä kokemus, jonka John Brown kertoo kirjassaan The Un-melting Pot, osoittaa hyvin sen, millaista kamppailua moni siirtolainen ja ulkomaalainen joutuu käymään saadakseen ympäristönsä hyväksymyksen. Tämä nuorukainen oppi kantapään kautta sen, ettei hänen kannata pyydellä ulkomaalaisuuttaan anteeksi. Hän päätti lopulta esiintyä peittelemättä enää taustaansa – ja se auttoi.

Ennakkoluulot, epäluulot ja suvaitsemattomuus ovat todellisuutta, jolta vierasmaalaiset eivät voi välttyä. Jos olet itse ulkomaalainen, niin voit todella tehdä jotakin sen hyväksi, että uusiin oloihin sopeutuminen kävisi mahdollisimman kivuttomasti.

Vaikuttimet ja asenteet

Kun tiedät, että sinuun tullaan suhtautumaan ennakkoluuloisesti ja mahdollisesti jopa torjuvasti uudessa ympäristössäsi, niin voit jo etukäteen päättää, miten reagoit siihen. Englannista Japaniin muuttanut Rosemary antaa omien kokemustensa perusteella seuraavan neuvon: ”Kun paikalliset asukkaat arvostelevat kitkerästi kotimaatasi, niin älä ärsyynny kovasti.” Hän jatkaa: ”Vaikka sinun tekisi valtavasti mieli puolustaa itseäsi, maatasi ja taustaasi, niin älä anna periksi tällaiselle halulle. Aikaa myöten ihmiset tulevat arvioimaan sinua arkipäivän asenteittesi ja käyttäytymisesi perusteella ja korjaamaan käsityksiään. Siihen voi kulua vuosia.”

Muista, että paikallinen yhteisö kyllä herkästi oivaltaa sen, miksi olet halunnut muuttaa heidän maahansa. Saksassa on nykyään runsaasti itäeurooppalaisia siirtolaisia, ja Herätkää!-lehden sikäläinen kirjeenvaihtaja kertoo: ”Uudessa maassa elämiseen sopeutuminen on kiinni siitä, millaisista syistä siirtolaiseksi on lähdetty. Niillä, joilla on ollut siihen jokin hyvä syy ja jotka ovat halukkaita tekemään uudesta maasta kotinsa, on useimmiten voimakas kannustin kielen opettelemiseen ja toisten joukkoon sovittautumiseen parhaan kykynsä mukaan. Ne, jotka pitävät muuttoaan vain tilapäisenä tai jotka ovat tulleet pelkästään leveämmän leivän toivossa, pääsevät pian harhakuvitelmistaan. He eivät siksi näe paljoakaan vaivaa sopeutuakseen, ja seurauksena on, että sekä he itse että ne, jotka ovat tekemisissä heidän kanssaan, turhautuvat.” Tämä ei luonnollisestikaan merkitse sitä, että siirtolaiset eivät niin halutessaan saisi enää koskaan palata kotimaahansa.

Joka tapauksessa ulkomaalaisen asenteista ja vaikuttimista riippuu, onnistuuko kantaväestöön sulautuminen vai ei. Jos olet ulkomaalainen, sinun on hyvä tajuta se, että kantaväestön mielessä elää U.S.News & World Report -lehden sanoja lainataksemme voimakkaana sellainen käsitys, että ”vierasmaalaiset murentavat sitä biologisista syistä johtuvaa yhteenkuuluvuutta, joka pitää kansat koossa”. Jos kuitenkin osoitat, mihin pystyt ulkomaalaisena, ja edistät omalla panoksellasi yhteistä hyvää, isäntiesi on paljon helpompi hyväksyä sinut ja jopa ystävystyä kanssasi. Rosemary, jota lainattiin jo edellä, sanookin: ”He haluavat, että pysyt ulkomaalaisena, mutta he haluavat myös, että pidät siitä, mistä hekin pitävät.”

Jotkin niistä ongelmista, joita siirtolaisena tulet kohtaamaan, voidaan ottaa ennakolta huomioon ja ehkä myös välttää sen ansiosta, että hankit mahdollisimman paljon tietoa tulevasta määrämaastasi. Se, että otat lukemalla, opiskelemalla ja toisten kanssa keskustelemalla selvää tuohon maahan ja sen tapoihin ja kulttuuriin liittyvistä asioista, voi olla suureksi avuksi valmistautuessasi väistämättömään kulttuurien yhteentörmäykseen.

Ennen kuin siirtolainen voi saada osakseen kantaväestön kunnioituksen, hänen täytyy tietenkin hankkia itselleen oleskelulupa. Monet katsovat, että luvatta oleskelevista ulkomaalaisista on vain harmia ja että he ovat vaaraksi muille. Parhaassa tapauksessa heitä pidetään halpana työvoimana, joka vain odottelee tunnotonta riistokäyttöä. Menestyneet siirtolaiset sanovat, että maahanmuuttajan kannattaa tehdä parhaansa oleskeluluvan hankkimiseksi. On välttämätöntä olla ulkomaalaisviranomaisten haastattelussa siististi ja huolitellusti pukeutunut, jotta antaisi itsestään suotuisan vaikutelman. Ilmaise olevasi yhteistyökykyinen. Älä yritä kartella viranomaisia.

Ulkomaalainen voi tehdä kuitenkin paljon muutakin lievittääkseen uuteen maahan totuttelemisen aiheuttamaa tuskaa.

Avartuminen

Uusilla tulokkailla on luonnollisena taipumuksena sulloutua yhteen omiksi yhteisöikseen. Esimerkiksi New Yorkissa saattavat kokonaiset kaupunginosat olla valtaosaltaan yhden kansallisuuden asuttamia. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Little Italy (Pikku Italia), Chinatown (Kiinalaiskaupunki) ja juutalaiskorttelit. Tällaiset yhteisöt tarjoavat siirtolaiselle sellaista apua ja tukea, jonka turvin hän voi tuntea olonsa kotoiseksi, ja hän voi käyttää niitä ponnahduslautana uudessa maassa avautuvien mahdollisuuksien tutkimiseen.

Valitettavasti jotkut tässä vaiheessa käpertyvät itseensä ja jättävät käyttämättä ne mahdollisuudet ja edut, joista voisi olla heille todellista apua. ”Jos siirtolainen valitsee selviytymiskeinokseen – – sen, että hän ei halua tutustua isäntäkansan kulttuuriin, voi käydä niin, että sopeutuminen jää pysyvästi vaillinaiseksi”, kirjoittaa aikakauslehti Psychology of Women Quarterly.

Toisaalta useimmat niistä ulkomaalaisista, jotka ennakkoluulottomuudessaan eivät ole millään tavoin halunneet eristäytyä ympäröivästä yhteisöstä, kertovat tällaisen asennoitumisen suuresti rikastuttaneen heidän elämäänsä. Tehdessään vertailevaa kulttuuritutkimusta ryhmä amerikkalaisia opiskelijoita tutustui muutaman viikon ajan Mikronesiaan kuuluvan Guamin saaren asukkaitten elintapoihin. Ryhmän jäsenet selittivät tutkimuksen vaikuttaneen avartavasti heidän suhtautumiseensa muihin kulttuureihin. ”Erilaisuus ei tunnu enää pelottavalta, vaan herättää minussa kiinnostusta ja uteliaisuutta”, sanoi eräs heistä. Toinen sanoi: ”Olen ruvennut katselemaan omaa kulttuuriani oikeasta perspektiivistä. – – Osaan epäillä niitä arvoja ja asioita, joita tähän asti olen pitänyt itsestään selvinä. – – Saatoin oppia heistä.”

On kuitenkin olemassa joitakin perusedellytyksiä, jotka täytyy täyttää, ennen kuin voi täysin määrin käyttää hyväkseen eteen avautuvia mahdollisuuksia.

Sopeutumisen avaimet

”Isäntäkansan kielen opetteleminen nopeuttaa ja helpottaa sopeutumista – –, sillä sen avulla siirtolainen voi olla läheisemmässä vuorovaikutuksessa valtaväestön kanssa.” Näin suositellaan aikakauslehdessä Psychology of Women Quarterly. Silti varoituksen sana: uuden kielen opettelu ei ole mikään helppo tehtävä. ”Alku oli tosi hankalaa”, muistelee George, Japanissa asuva siirtolainen. ”Minulle naurettiin aina, kun tein jonkin virheen, mutta kukaan ei auttanut minua.” George ei kuitenkaan lannistunut, vaan kuljetti kaikkialla mukanaan matkaradiota ja kuunteli japanilaisia ohjelmia. Hän jatkaa: ”Huomasin, että paljo lukeminen teki kielen opiskelun helpommaksi.”

Kansan oma kieli on aina myös portti sen kulttuuriin. Vaikka kielen voikin lopulta oppia, niin uuden kulttuurin omaksuminen on paljon vaikeampaa. Tässä vaiheessa onkin tärkeää olla hukkaamatta tasapainoaan. Ulkomaalaisen, joka haluaa menestyä, täytyy olla halukas näkemään vaivaa voidakseen tutustua uuteen kulttuuriin ja samalla pyrkiä säilyttämään oma persoonallisuutensa ja itsekunnioituksensa eheänä. Jugoslavialainen kirjailija Milovan Djilas on sanonut: ”Ihminen voi luopua kaikesta – kodistaan ja maastaan – mutta hän ei voi luopua itsestään.” Tasapainon löytäminen on suuri haaste.

Perheen yhteishenki

Jokainen reagoi eri tavalla uuteen ympäristöön. On ymmärrettävää, että vanhempi väki havaitsee kasvaneensa lujasti kiinni omaan kulttuuriinsa ja kieleensä. Lapset kuitenkin omaksuvat uuden kielen ja kulttuurin paljon nopeammin. Jonkin ajan kuluttua he saattavat alkaa toimia vanhempiensa tulkkeina, ja heidän vanhempansa huomaavat usein joutuneensa oppilaitten asemaan. Tällainen roolien ylösalaisin kääntyminen aiheuttaa usein perheessä ristiriitoja. Vanhemmista voi tuntua, että heitä ei enää kunnioiteta niin kuin ennen, samalla kun lapsia alkaa harmittaa se, että heidän vanhempansa aivan kuin tuputtavat heille ”vanhanaikaista” kulttuuriaan. Mitä ulkomaalaisperheet sitten voivat tehdä ongelmien kasvaessa tällä tavoin?

Vanhempien tulee ensiksikin ottaa huomioon se, millainen vaikutus uudella ympäristöllä on heidän lapsiinsa. Heidän täytyy yrittää parhaansa mukaan sopeutua uuteen ympäristöön yhdessä lastensa kanssa eikä odottaa heidän elävän yhdessä kulttuurissa ja olevan silti uskollisia toiselle kulttuurille. Tällainen myönnytys vaatii siirtolaisvanhemmilta tarkkanäköisyyttä, mutta se varmasti huojentaa perheen ilmapiiriä. Eräs Raamatun periaate kuuluu: ”Viisaudella talo rakennetaan, ja ymmärryksellä vahvaksi varustetaan.” (Sananlaskut 24:3.)

Vastaavasti tulee lasten oivaltaa, että vaikka heidän vanhempansa ovat toisenlaisen kulttuurin kasvatteja, he ovat kuitenkin käyneet elämänkoulua ja ovat näin ollen paljon kokeneempia kuin lapset. Se, että heille osoitetaan asiaankuuluvaa kunnioitusta, edistää suuresti perhesovun säilymistä.

Vaikka sopeutumisessa onkin omat hankaluutensa, siirtolainen voi silti kääntää tämän kokemuksen omaksi edukseen. Hyvin kotiutunut nuori portugalilainen siirtolainen Tony tiivistää ajatuksensa näin: ”Vaikka minulla on ollut monenlaisia vaikeuksia, niin loppujen lopuksi kaikki kokemani on rikastuttanut elämääni. Se, että osaan kahta kieltä ja tunnen kaksi kulttuuria, on tehnyt minut paljon avarakatseisemmaksi.”

[Tekstiruutu s. 10]

Suositeltavia sopeutumiskeinoja

▶ Opettele kieli

▶ Hyväksy uusi kulttuuri ja tutustu siihen

▶ Mukaudu paikallisiin tapoihin

▶ Tutustu uuteen ympäristöösi ja kysele ihmisiltä, mitä he tietävät siitä

▶ Ponnistelkaa sopeutuaksenne uusiin oloihin yhdessä perheenä

▶ Ole yhteistyössä viranomaisten kanssa; tee parhaasi saadaksesi oleskeluluvan

Kartettavia sopeutumiskeinoja

▶ Älä eristäydy isäntäkansasta

▶ Älä pidä omaa kulttuuriasi parempana

▶ Älä aseta rahaa ja omaisuutta ensi tilalle elämässäsi

▶ Älä odota lastesi tarrautuvan isiensä kulttuuriin

▶ Älä väheksy vanhempiasi sen takia, että he ovat kasvaneet ja eläneet toisenlaisessa ympäristössä

▶ Älä muuta yksiksesi, vaan koko perheen kanssa, jos se suinkin on mahdollista

[Kuva s. 9]

Sen jälkeen kun on opetellut uuden maan kielen, pystyy paremmin luomaan kontakteja sen asukkaisiin