Miten perhe voi auttaa?

”Ensin mies ottaa ryypyn, sen jälkeen ryyppy ottaa ryypyn, ja lopulta ryyppy ottaa miehen.” (Itämainen sananparsi.)

KÄVELET hetteikön laitaa. Yhtäkkiä maa pettää altasi. Muutamassa sekunnissa olet vajonnut juoksuhiekkaan. Mitä enemmän rimpuilet, sitä syvemmälle vajoat.

Alkoholismi nielaisee koko perheen kurimukseensa suunnilleen samalla tavalla. Vaimo koettaa kaikin keinoin saada alkoholistin muuttumaan. Rakkaudesta miestään kohtaan hän esittää tälle uhkavaatimuksia, mutta mies jatkaa juomistaan. Hän piilottaa miehensä viinakset, mutta tämä ostaa niitä lisää. Vaimo piilottaa myös miehensä rahat, mutta tämä lainaa ystäviltään. Hän vetoaa miehensä rakkauteen perhettään, elämää ja jopa Jumalaa kohtaan, mutta turhaan. Mitä enemmän vaimo kamppailee, sitä syvemmälle koko perhe vajoaa alkoholismin suohon. Ennen kuin perheenjäsenet voivat auttaa alkoholistia, heidän täytyy ymmärtää alkoholismin luonne. Heidän täytyy tietää, miksi jotkin ”ratkaisut” ovat lähes varmasti tuomittuja epäonnistumaan, ja heidän täytyy ottaa selvää siitä, millaisista keinoista on todellista apua.

Alkoholismi on enemmän kuin vain juopottelua. Kyseessä on krooninen sairaus, jolle on luonteenomaista se, että ihminen tuntee pakonomaista himoa alkoholiin eikä kykene kontrolloimaan sen käyttöä. Vaikka useimmat asiantuntijat ovatkin yhtä mieltä siitä, että alkoholismia ei voida parantaa, se voidaan kuitenkin pitää aisoissa koko loppuelämän jatkuvalla raittiudella. (Vrt. Matteus 5:29.)

Alkoholistia voidaan jossain mielessä verrata sokeritautiseen. Vaikka diabeetikko ei kykenekään muuttamaan tilaansa, hän voi olla yhteistoiminnassa elimistönsä kanssa karttamalla sokeria. Samoin ei alkoholistikaan kykene muuttamaan tilaansa, sitä miten hänen elimistönsä reagoi alkoholiin, mutta hän voi elää sopusoinnussa sairautensa kanssa pidättymällä täysin alkoholijuomista.

Tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Alkoholisti on sulkenut silmänsä juomiseltaan. ”En minä nyt aivan niin huono ole.” ”Perhe saa minut juomaan.” ”Kukapa ei joisi, jos hänellä olisi samanlainen pomo kuin minulla?” Hänen perustelunsa ovat usein niin vakuuttavantuntuisia, että kaikki perheenjäsenet voivat liittyä naamioleikkiin. ”Isän täytyy saada rentoutua päivän päätyttyä.” ”Isän täytyy saada juoda. Hänhän joutuu kestämään niin paljon äidin nalkutusta.” He eivät halua missään tapauksessa paljastaa perhesalaisuuttaan: sitä, että isä on alkoholisti. ”Se on heille ainut keino rauhan säilyttämiseen”, selittää tri Susan Forward. ”Valheet, tekosyyt ja salailu ovat yhtä tavallisia kuin ilma tällaisissa perheissä.”

Perheenjäsenten täytyy ensin saada itsensä irti juoksuhiekasta, sillä vasta sen jälkeen he pystyvät vetämään alkoholistin ylös. Joku voi nyt olla eri mieltä ja sanoa: ”Alkoholistihan se tarvitsee apua, enkä minä!” Hänen olisi kuitenkin hyvä pohtia seuraavia kysymyksiä: Missä määrin tunteeni ja toimintatapani kytkeytyvät alkoholistin käyttäytymiseen? Miten usein hänen käyttäytymisensä on saanut minut tuntemaan suuttumusta, huolta, voimattomuutta ja pelkoa? Miten monta kertaa olen joutunut jäämään kotiin pitämään huolta alkoholistista, kun minulla olisi ollut tärkeämpääkin tekemistä? Kun raittiit perheenjäsenet ryhtyvät korjaamaan omaa elämäänsä, alkoholisti voi seurata heidän esimerkkiään.

Älä katso toisen juomista omaksi syyksesi. ”Minun ei olisi pakko juoda, jos kohtelisit minua paremmin”, alkoholisti voi väittää. ”Alkoholistille on tärkeää, että olet jatkuvasti tällaisessa uskossa, sillä näin hän voi sysätä syyn juomisestaan sinun niskoillesi”, selittää terapeutti Toby Rice Drews. Älä mene tällaiseen ansaan. Alkoholisti ei ole riippuvainen vain alkoholista, vaan myös ihmisistä, jotka haluavat uskoa siihen, että hän on oikeassa kieltäessään ongelmansa. Perheenjäsenet voivat tällä tavoin saada tahtomattaan alkoholistin juomisen jatkumaan loputtomiin.

Se, mitä eräs Raamatun sananlasku sanoo malttinsa menettäneestä ihmisestä, sopii yhtä lailla myös alkoholistiin: ”Antaa hänen kärsiä seurauksista. Jos hänet kerran pelastaa pinteestä, niin sen saa tehdä uudestaan.” (Sananlaskut 19:19, Today’s English Version.) Annetaan siis alkoholistin itsensä soittaa töihin esimiehelleen, laahautua sänkyynsä ja siivota oksennuksensa. Jos perhe hoitaa tällaiset asiat hänen puolestaan, se vain tekee hänelle helpoksi juoda itsensä hengiltä.

Hanki apua. Jos joku perheenjäsen koettaa yksin päästä irti juoksuhiekasta, niin se on vaikeaa ja kenties jopa mahdotonta. Tarvitset tukea. Turvaudu lujasti ystäviin, jotka eivät halua antaa tukeaan alkoholistin naamioleikille eivätkä sinun jäädä polkemaan paikallesi.

Jos alkoholisti suostuu hankkimaan apua, se on suuri ilon aihe. Se on kuitenkin vasta alkua toipumiselle. Fyysinen alkoholiriippuvuus voidaan saada aisoihin muutamassa päivässä vieroitushoidolla. Henkistä riippuvuutta onkin jo sitten paljon vaikeampi voittaa.

[Tekstiruutu s. 5]

Alkoholistin tuntomerkkejä

Viehtymys alkoholiin: Alkoholisti odottaa kiihkeästi juomistilaisuuksia. Kun hän ei juo, hän ajattelee alkoholia.

Kontrollikyvyn menettäminen: Vaikka hän olisi tehnyt miten lujan päätöksen tahansa, hän juo todennäköisesti enemmän kuin on aikonut.

Jääräpäisyys: Omatekoisilla selityksillään (”en koskaan juo yksin”, ”en koskaan työssä” ja niin edelleen) alkoholisti yksinkertaisesti salaa todellisen sääntönsä: ”Älä anna minkään häiritä juomistasi.”

Lisääntynyt alkoholin sietokyky: Poikkeuksellinen kyky juoda paljon siitä sen pahemmin humaltumatta ei ole mikään etu. Päinvastoin se on usein ensimmäisiä alkoholismin merkkejä.

Haitalliset seuraukset: Kohtuukäyttö ei turmele perhe-elämää, elämänuraa eikä fyysistä kuntoa. Alkoholismi turmelee. (Sananlaskut 23:29–35.)

Kieltäminen: Alkoholisti keksii tekosyitä käyttäytymiselleen ja vähättelee ja puolustelee sitä.