Lukijoiden kirjeitä

Sukupuolivalistus. Kirjoitan teille esittääkseni vilpittömät kiitokseni kirjoituksista, joiden aiheena oli ”Sukupuolivalistuksen antaminen – keiden tehtävä?” (22.2.1992). Minulla on kaksi lasta, enkä ole koskaan puhunut heille tästä asiasta. Itse en ole koskaan saanut sukupuolivalistusta, enkä tiennyt, mitä ja miten heille pitäisi puhua. Luettuani nuo kirjoitukset keskustelin erikseen kummankin lapsen kanssa. Se oli nautittava kokemus; kenenkään vanhemman ei tulisi jäädä sitä vaille.

M. A. P., Espanja

Tässä kirjoituksessa ei todellakaan ollut mitään järkyttävää, vaan siinä selitettiin selvästi, miten voimme opettaa näitä asioita lapsillemme kunnioittavasti. Paljon kiitoksia siitä, että autoitte minua tajuamaan, että olin toisinaan laiminlyönyt opetuksen antamisen. Tämän suurenmoisen kirjoituksen ansiosta olen nyt korjannut tilanteen.

V. B., Ranska

Olen 25-vuotias nainen, joka on nyt alkanut arvostaa Raamatun näkemystä sukupuolimoraalista. Niin kutsuttu nautinto, jota haureudesta saadaan, ei ole mielenrauhan menettämisen arvoista, mikä siitä väistämättä seuraa. Vaikken ole enää lapsi tai teini-ikäinen, tunsin oppineeni näistä kirjoituksista arvokkaita asioita.

S. H., Yhdysvallat

En ole eläissäni lukenut sellaista. On epätavallista, että opetetaan, miten antaa lapsille sukupuolivalistusta, ja samaan aikaan autetaan heitä noudattamaan korkeita moraalinormeja.

N. C., Italia

Olen kahden teini-ikäisen tytön äiti ja olen voinut käydä erinomaisia keskusteluja heidän kanssaan kaikista sukupuoliasioihin liittyvistä piirteistä. Minulla on kuitenkin myös kaksi nuorta poikaa, 11- ja 9-vuotias. Vaikka olen keskustellut yleisesti heidän kanssaan sukupuoliasioista, en ole puhunut niistä muutoksista, joita heidän ruumiissaan tulee tapahtumaan. Tänä iltapäivänä posti toi suurenmoisen lehtenne. Se auttaa minua puhumaan kummankin poikani kanssa.

P. W., Australia

Koska olen nuori tyttö, hyödyin hyvin paljon tämän lehden lukemisesta. Vanhempani eivät tienneet, miten antaa meille sopivaa sukupuolivalistusta. Jehovan avulla olen pitänyt kiinni Jumalan moraalimittapuista. Toivon kuitenkin, että tämä kirjoitus auttaa vanhempia, jotka eivät ole vielä puhuneet lapsilleen sukupuoliasioista.

A. M., Meksiko

Ehdotuksenne siitä, että sukupuolivalistusta pidettäisiin ”perhesalaisuutena”, voisi vahingossa johtaa jotkut lukijanne suuriin vaikeuksiin. Sosiaalityöntekijöitä, opettajia, terveydenhoitajia ja muita ammattilaisia on nykyään koulutettu tarkkailemaan merkkejä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lapsen käyttämänä sana ”salaisuus” on yksi sellainen merkki, koska monet lasten hyväksikäyttäjät käskevät lapsia pitämään seksuaalista hyväksikäyttöä salaisuutena.

E. R. N., Yhdysvallat

Melko monet lukijat kiinnittivät tähän huomiomme, ja olemme pahoillamme, mikäli aiheutimme levottomuutta niiden lukijoittemme keskuudessa, joille lasten hyväksikäyttö on arka asia. Mielestämme tämä on varteenotettava seikka. Mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi saattaa olla parasta, että vanhemmat esittävät sukupuoliasioiden olevan ”yksityisasioita” eikä ”salaisuuksia”. (Toimitus.)