Sinä voit puhua yleisön edessä!
MARIE muistelee huumorin pilke silmissään ensimmäistä yritystään puhua suuren kuulijakunnan edessä. ”Pian puheeni aloittamisen jälkeen pyörryin!” hän kertoo.
Vaikka Marien kokemus on poikkeuksellinen, se havainnollistaa sitä, kuinka vastenmielistä julkinen puhuminen monille on. Jotkut mieluummin kuolisivat! Tämä kävi ilmi mielipidetiedustelusta, jossa kysyttiin: ”Mitä pelkäät eniten?” Kuten odottaa saattoi, monet mainitsivat suuriksi pelonaiheikseen ”korkeat paikat”, ”taloudelliset ongelmat”, ”lentokoneella lentämisen”, ”vakavat sairaudet” ja ”kuoleman”. Mutta niitä kaikkia pelottavampana – ykköspelonaiheena – pidettiin ”puhumista ihmisjoukon edessä”.
Raamatussa mainitut kuuluisat miehetkin ilmaisivat aluksi pelkäävänsä julkista puhumista. ”En minä kykene puhumaan”, sanoi Jeremia. ”Minä olen nuori.” (Jeremia 1:6.) Mooses suhtautui tehtäväänsä sanomalla, ettei hän ole sujuva puhuja, ja pyysi lähettämään sijastaan kenet tahansa muun (2. Mooseksen kirja 4:10, 13). Silti Jeremiasta ja Mooseksesta tuli molemmista merkittäviä puhujia, jotka puhuivat huomattavien johtajien ja suurten ihmisjoukkojen edessä.
Sama voi pitää paikkansa myös sinusta. Yleisölle puhuminen on piilevä kyky, jota jokainen voi kehittää. Voit voittaa yleisölle puhumisen pelkosi noudattamalla seuraavia ehdotuksia:
1. Älä luokittele itseäsi
”Olen liian ujo.” ”Olen liian nuori.” ”Olen liian vanha.” ”Olen yleisön edessä liian vaivautunut.” Nämä ovat esimerkkejä itse tehdyistä luokituksista. Ne estävät sinua saavuttamasta päämääriä, jotka ovat täysin ulottuvillasi.
Tällaiset luokitukset saavat meidät usein toimimaan juuri niiden mukaisesti. Esimerkiksi ihminen, joka luokittelee itsensä ”ujoksi”, torjuu jatkuvasti haastavat tilaisuudet voittaa ujoutensa. Tällainen käytös puolestaan saa hänet vakuuttuneeksi siitä, että hän todella on ujo. Näin syntyy kierre, jossa hän toimii oman luokituksensa mukaisesti ja ruokkii sitä. Muuan psykologi huomauttaa: ”Jos uskot, ettet pysty johonkin, – – toimit sen mukaisesti ja jopa olet sellainen.”
Hartfordin yliopistossa Yhdysvalloissa työskentelevä tri Lynne Kelly väittää, että ujous voi olla itse opittu tapa suhtautua asioihin. Siitä, minkä olemme oppineet, on mahdollista päästä eroon. Sama voi pitää paikkansa vaivautuneisuudesta, puhujalavanpelosta ja muista seikoista, jotka voisivat haitata puhumista yleisön edessä.
2. Käytä hermostuneisuutta hyväksesi
Eräältä pitkään näyttelijänä toimineelta naiselta kysyttiin kerran, onko hän vuosien kokemuksen jälkeen yhä hermostunut ennen esitystä. ”Varmasti olen”, hän sanoi. ”Minulla on yhä perhosia mahassani ennen jokaista esitystä. Mutta vuosien mittaan olen onnistunut opettamaan niitä lentämään muodostelmassa.” Hän on toisin sanoen oppinut hallitsemaan hermostuneisuuttaan.
Niinpä tavoitteena on saada hermostuneisuus kuriin eikä poistaa sitä kokonaan, koska kaikki hermostuneisuus ei ole pahasta. Sitä on kahta lajia. Toinen johtuu puutteellisesta valmistautumisesta, mutta toinen on laadultaan myönteisempää. Se on levottomuutta, joka koituu hyväksesi, koska se saa sinut tekemään parhaasi. Tällainen hermostuneisuus vain osoittaa, että suhtaudut asiaan vakavasti. Voidaksesi pitää hermostuneisuutesi mahdollisimman vähäisenä kokeile seuraavia ehdotuksia:
Ajattele puheesi olevan keskustelu eikä puhe. ”Se on aivan tavallista puhetta”, sanoo veteraanipuhuja Charles Osgood, ”ja sinähän puhut kaiken aikaa.” Kuulijat ryhmänä ovat se, jonka kanssa keskustelet. Ajoittain voi olla sopivaa rentoutua ja hymyillä. Mitä enemmän puheesi muistuttaa keskustelua, sitä rentoutuneempi olet. Joskus aineisto tai tilanne saattavat kuitenkin vaatia muodollisempaa, vakavampaa ja jopa dynaamisempaa puhetapaa.
Muista, että kuulijat ovat sinun puolellasi. Silloinkin kun ilmenee hermostuneisuutta, useimmat kuulijakunnat ovat myötätuntoisia. Pidä kuulijoitasi siksi ikään kuin ystävänä. He haluavat sinun onnistuvan! Ajattele heidän olevan vieraitasi ja itse olevasi se, joka on heidät kutsunut. Sen sijaan, että katsoisit kuulijoiden tehtäväksi saada sinut viihtymään, ajattele itseäsi isäntänä tai emäntänä, joka haluaa tehdä vieraidensa olon mukavaksi. Ajattelutapasi muuttaminen tällä tavoin auttaa sinua vähentämään hermostuneisuuttasi.
Keskity esittämääsi sanomaan, älä itseesi. Ajattele itseäsi sanansaattajana, jonka tehtävänä on vain tuoda sähkösanoma. Sen vastaanottaja ei juuri kiinnitä huomiota sanoman tuojaan, vaan sen sijaan hän haluaa itse sanoman. Sama pitää paikkansa, kun esität sanomaa kuulijoillesi. Päähuomio kohdistuu sanomaan, ei sinuun itseesi. Mitä innostuneempi olet sanomasta, sitä vähemmän olet huolissasi itsestäsi.
Älä syö liikaa ennen puhetta. Eräs ammattipuhuja muistaa syöneensä raskaan aterian ennen kaksituntista luentoaan. Hän muistelee puheensa pitämistä: ”Veri, jonka olisi pitänyt olla aivoissani, oli alhaalla mahassani pihvin ja perunoiden kimpussa.” Runsas ateria voi olla pahin vihollisesi, kun menet puhumaan yleisölle. Kiinnitä huomiota myös siihen, mitä juot. Kofeiini voi tehdä sinut rauhattomaksi. Alkoholi turruttaa aistisi.
On aina mahdollista, että sinua kohtaa hermostuneisuuden puuska, kun alat puhua yleisölle. Mutta kokemuksen myötä tulet huomaamaan, että tämä alkuhermostuneisuus on vain sitä – alkuhermostuneisuutta, joka pian häipyy, kun alat puhua.
3. Valmistaudu!
”Puhe on matka, jolla on päämäärä, ja se täytyy suunnitella”, sanoi Dale Carnegie. ”Ihminen, joka ei aloita mistään, ei tavallisesti päädy mihinkään.” Päästäksesi johonkin sinun täytyy valmistautua hyvin. Hyvät puhelahjat yksistään eivät riitä kuulijoillesi. Miten voit siis valmistautua?
Tutki ja seulo aineistoa. Älä koskaan hutiloi tutkiessasi. ”Voit tuntea olosi mukavaksi yleisön edessä vain, jos tiedät, mistä puhut”, sanoo viestinnän asiantuntija John Wolfe. Tule aiheesi asiantuntijaksi. Kerää paljon enemmän tietoa kuin voit mitenkään käyttää. Seulo sitten aineistosi erotellen käyttökelpoiset ”jyvät” ”akanoista”, joita et puheessasi tarvitse. ”Akanatkaan” eivät ole hyödyttömiä, sillä tämä puheesi ulkopuolelle jäävä tieto antaa sinulle lisää itseluottamusta sen tiedon suhteen, jota todella käytät.
Ajattele. ”Maistele, pureskele ja sulattele” aineistoasi, käytä aikaa sen mietiskelemiseen. Tarkastele sitä eri puolilta pitkin päivää. ”Ajattele sitä seitsemän päivää, näe siitä unia seitsemän yötä”, sanoi Dale Carnegie. Apostoli Paavali neuvoi Timoteusta: ”Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi.” Mutta ennen tätä Paavali kehotti: ”Mieti näitä asioita, ole uppoutunut niihin.” Hyvä puhuja on siis ensin hyvä miettijä. (1. Timoteukselle 4:15, 16.)
Mieti aihettasi, kunnes sen tärkeys saa sinut unohtamaan hermostuneisuutesi. Juuri näin tekemällä saattoi Jeremia sanoa sanomastaan: ”Sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut.” (Jeremia 20:9) Ja näin puhui sama mies, joka ensin sanoi tehtävästään: ”En minä kykene puhumaan.”
Harkitse millaisia kuulijasi ovat. Pukeudu moitteettomasti. Myös tutkimasi aineisto täytyy muokata kuulijakuntasi mukaisesti. Ota huomioon, millainen heidän ajattelunsa on: Mihin he uskovat? Mitä he jo tietävät käsittelemästäsi aiheesta? Miten se soveltuu heidän jokapäiväiseen elämäänsä? Mitä enemmän kiinnität huomiota näihin kysymyksiin, sitä kiinnostuneempina he kuuntelevat esittämääsi aineistoa, jonka he havaitsevat olevan muokattu juuri heidän erityistarpeidensa mukaiseksi.
Tee parhaasi
Nykymaailmasta löytyy kaikenlaisia kuviteltavissa olevia tapoja viestiä nopeasti. Silti ”useimmissa tilanteissa”, mainitaan kirjassa Get to the Point, ”tehokkain tapa viestiä on ihmisten välinen ajatustenvaihto”. Edellisten ehdotusten pitäisi auttaa sinua hallitsemaan sellainen viestintä. Sen sijaan, että tarpeettoman pelon vuoksi vetäytyisit taka-alalle, huomaat, että sinä voit puhua yleisön edessä.
[Tekstiruutu s. 22]
Harjoituksia hermostuneisuuden voittamiseksi
Kun olosuhteet sen sallivat, seuraavien harjoitusten noudattaminen voi vähentää hermostuneisuutta ennen yleisön eteen menemistä.
● Koukistele sormiasi, ravistele ranteitasi ja käsivarsiasi. Nosta olkapäät korkealle ylös, ja laske ne sitten rentoina alas. Toista tämä useita kertoja.
● Taivuta päätäsi eteenpäin, ja liikuta sitä sitten puolelta toiselle.
● Liikuta leukaa edestakaisin. Avaa suusi aivan auki.
● Hyräile hiljaa ja vaihtele samalla äänenkorkeutta.
● Vedä useita kertoja hitaasti ja syvään henkeä.
[Tekstiruutu s. 23]
Esityksesi parantaminen
Ota kuulijakunnan koko huomioon. Suurelle kuulijakunnalle puhuttaessa esityksen tulee olla voimakkaampi. Eleiden tulisi olla laajempia ja äänen pontevampi.
Tee äänesi eloisaksi. Kuvittelehan soittavasi instrumenttia, josta saa vain yhden äänen! Sinun äänesi on instrumenttisi. Jos esityksesi on ”yksiäänistä”, yksitoikkoista, kuulijasi väsyvät kuuntelemaan.
Kiinnitä huomiota asentoosi. Veltto asento kertoo välinpitämättömyydestä. Jäykkyys paljastaa sen, että jännität. Pyri löytämään tasapaino – ole rentoutunut ja valpas mutta älä välinpitämätön tai jännittynyt.
Eleet. Niitä ei käytetä vain korostuksen vuoksi. Eleet rentouttavat lihaksia ja parantavat hengitystä, mikä tekee äänestä levollisemman ja rauhoittaa hermoja.
Pukeudu häveliäästi. Aiheesta olet puhumassa sinä, eivät vaatteesi. Yleisön mielipide pukeutumisestasi on yhtä tärkeä ellei tärkeämpi kuin omasi.
Säilytä katseyhteys. Jos pelissä heität jollekulle pallon, seuraat, saako hän sen kiinni. Puheessasi jokainen ajatus on erillinen ”pallo”, jonka ”heität” yleisölle. Se, saavatko he sen ”kiinni”, ilmenee heidän suhtautumistavastaan – pään nyökäytyksestä, hymystä, tarkkaavaisesta ilmeestä. Säilytä hyvä katseyhteys varmistuaksesi siitä, että ajatuksesi ”saadaan kiinni”.