Miksi kaikki nuo kyyneleet?
MILLOIN viimeksi itkit kunnolla? Itkitkö ilosta vai surusta? Henkilökohtaisen voiton vai musertavan epäonnistumisen vuoksi? Helpotuksesta vai pettymyksestä? Johtuiko se lapsen syntymästä vai puolison kuolemasta, kauniista vai kipeästä muistosta? Toivotitko rakkaan ystävän tervetulleeksi vai jätitkö hänelle jäähyväiset? Nämä ovat vastakkaisia tilanteita, erilaisia tunteita, mutta usein ne ilmaistaan juuri samalla tavalla – kyynelin.
Mutta miksi voimakkaat tunteet saavat meidät itkemään? Onko siitä mitään hyötyä? Vai tulisimmeko toimeen ilman kyyneleitä?
Miksi itkemme?
Kukaan ei tiedä sitä varmasti. Ihmiset ja eläimet erittävät kahdenlaisia kyyneleitä: basaalieritys on jatkuvaa ja kostuttaa silmän ja refleksieritys käynnistyy nopeasti silloin kun jokin vieras esine ärsyttää silmää. Tunteisiin liittyvien kyynelien vuodattaminen, itkeminen, näyttää kuitenkin olevan ominaista vain ihmiselle – eikä sitä ymmärretä kovinkaan paljoa.
Tutkija William Frey arvelee, että tunneperäinen itkeminen vapauttaa kehon liioista vahingollisista aineista pitkälti samaan tapaan kuin munuaiset, paksusuoli, keuhkot ja ihohuokoset tekevät. Kirjassaan Crying – The Mystery of Tears hän kuvailee tutkimustaan, jossa verrataan ärsykkeen (sipulin) aiheuttamia kyyneliä (surullisten elokuvien herättämien) tunteiden aikaansaamiin kyyneliin. Tunneperäisissä kyynelissä oli enemmän valkuaisaineita – pitoisuus oli noin 24 prosenttia suurempi. Tämän eron syytä ei vielä tiedetä, mutta kaikesta päättäen tunteet saavat kehon tuottamaan erilaisia kyyneliä kuin ärsytys.
”Näitä minä itken niin kuin nainen. Silmäni, silmäni vuotaa vettä”, kirjoitti profeetta Jeremia (Valitusvirret 1:16, UM). Itkevätkö naiset todellakin enemmän kuin miehet? Tilastojen mukaan itkevät – noin neljä kertaa useammin (5,3 kertaa kuukaudessa miesten 1,4:ää kertaa vastaan). Freyn mukaan tytöt ja pojat itkevät varhaislapsuudessa likimain yhtä paljon, vaikka syntymästä saattaakin kulua päiviä tai viikkoja ennen kuin lapsi vuodattaa kyyneliä tunteiden vuoksi. Ero alkaa kuitenkin muodostua teini-iässä, ja se voi johtua sosiaalisista vaikutteista. Kummallakin sukupuolella on kuitenkin yhtä paljon prolaktiini-nimistä hormonia (käynnistää maidonerityksen) teini-ikään asti. Jolloinkin 13–16 vuoden iässä sen määrä nousee tytöillä.
Kyyneleet sisältävät prolaktiinia, jota syntyy kehossa myös stressitilanteessa. Sen vuoksi naisilla on enemmän tätä hormonia kuin miehillä ollessaan paineen alla. Voisiko tässä olla syy siihen, miksi naiset itkevät miehiä helpommin ja useammin? Tri Frey uskoo, että tunneperäisen itkun avulla keho pyrkii palauttamaan kemiallisen tasapainon. Hormonit voivat tosiasiassa kiihottaa itkemistä, ja hän teorioi, että sen tähden olo tuntuu itkun jälkeen usein paremmalta.
Psykoterapeutti Margaret Crepeau havaitsi tutkimuksissaan, että itkun pidättäminen liittyi ”merkittävästi lisääntyneisiin stressistä johtuviin sisätauteihin, kuten haavaumiin ja paksusuolitulehdukseen” (Seventeen, toukokuu 1990). Toiset tutkimukset todistavat päinvastaista. Health-lehdessä kerrottiin trien Susan Labottin ja Randall Martinin tutkimuksesta, joka koski usein itkeviä ja harvoin itkeviä. Tulokset osoittivat, ettei itku lievittänyt stressiä ja että useammin itkevät ”ahdistuivat ja masentuivat helpommin”. He päättelivät, ettei itkeminen hyödytä silloin kun se ”pelkästään kääntää huomiomme pois itse ongelmasta”. Itkemisellä voi kuitenkin olla huomattava osa jonkin tuskallisen kokemuksen, esimerkiksi läheisen kuoleman, hyväksymisessä.
Riittänee kun sanomme, että tunneperäisten kyynelien syy ja tarkoitus ovat yhä hämärän peitossa.
Toisentyyppiset kyyneleet
Tiedämme paljon enemmän basaalierityksen toiminnasta. Tälläkin hetkellä se kostuttaa silmäsi, mutta sillä on myös monia muita tehtäviä. Katsokaamme, miten tämä ihmeellinen neste syntyy, levittäytyy ja poistuu kyynelelimissä.
Kyynelrauhanen sijaitsee silmäkuopan ulkoyläkulmassa. Tämä sienimäinen rauhanen sekä 60 muuta rauhasta tuottavat erittäin ohuen kalvon, joka koostuu kolmesta osasta: lima-, vesi- ja öljykerroksesta.
Sisimpänä on limakerros, jonka luistavan pinnan ansiosta luomi voi liukua silmämunan päälle. Vesikerros on paksuin näistä kolmesta, ja siinä on monia tärkeitä ainesosia, muun muassa sarveiskalvolle välttämätöntä happea sekä jonkin verran lysotsyymiä ja 11 muuta kyynelien sisältämää entsyymiä. Lysotsyymi tuhoaa bakteereja erittäin tehokkaasti ja pitää silmän valkoisena ja kirkkaana.
Viimeisen silauksen tämäntyyppiselle kyyneleelle antaa 30 luomitukirauhasta, nuo pienet, keltaiset pisteet, jotka reunustavat molempia luomia yhdessä jonossa silmäripsien takana. Nämä rauhaset erittävät öljykerroksen, joka on niin ohut, ettei se vääristä näkemääsi kuvaa, mutta estää kyynelkalvoa haihtumasta ja epämiellyttävien kuivien pisteiden syntymisen silmään räpäysten välillä. Joillakuilla öljyä erittyy liian vähän, ja siksi heidän kyyneleensä haihtuvat paljon normaalia nopeammin.
Silmänräpäyksessä
Ja niin luomi pyyhkäisee nopeasti silmän yli levittäen täsmälleen oikean ainessekoituksen tasaisesti kolmeen kerrokseen. Luomien väliin ei jää mitään rakoa, joten paljaana olevan silmän koko pinta huuhtoutuu tässä rauhoittavassa kylvyssä.
Mitä kyynelille sitten tapahtuu? Jos katsot silmääsi läheltä, huomaat sisänurkassa pikkuruisen reiän, kyynelpisteen, joka ohjaa ylimääräiset kyyneleet kyynelpussiin johtavaan kanavaan. Sieltä ne valuvat nenän ja nielun takaosaan, jossa ne imeytyvät limakalvoihin. Räpyttely saa kyynelpussin toimimaan pumppuna, joka pumppaa kyyneleet kyynelkanavaan ja edelleen alas limakalvoille.
Kun sinua alkaa itkettää, saatat vaistomaisesti räpytellä nopeammin, jolloin tuo pumppukin toimii ripeämmin johtaakseen liiat kyyneleet pois. Mutta kun kyyneleet alkavat valua virtanaan, pumppu ylikuormittuu, nenäontelossa oleva kyynelpussi täyttyy ja nenäsi alkaa vuotaa. Silloin voit yhtä hyvin etsiä nenäliinasi, sillä loput kyyneleet tulvivat auttamatta luomien yli ja noruvat alas pitkin poskia.
Mikä tahansa syy siis onkin – sydämellinen kohteliaisuus tai kirvelevä loukkaus, naurunpuuska tai masennuskohtaus, ruhtinaallinen menestys tai katkera pettymys – kyynelvarasto on aina valmiina ilmaisemaan tunteesi.
[Tekstiruutu s. 26]
Apua punaisiin silmiin
Olet tuntenut silmissäsi tuota sitkeää poltetta aivan liian usein. Mistä se johtuu? Kun silmänvalkuaisesi päällä olevan kalvon verisuonet laajenevat, silmäsi tulevat punaisiksi.
Syynä voi olla kyynelten niukkuus. Näyttöpäätteen tai painotekstin ääressä tuntikausia työskentelevät ihmiset eivät räpyttele tarpeeksi. Normaali räpytystiheys on 15 kertaa minuutissa, mutta luettaessa, ajettaessa tai muulla tavalla keskityttäessä se voi laskea kolmesta kuuteen kertaan minuutissa, jolloin silmät kuivuvat ja ärtyvät. Lääkärit suosittelevat, että pidettäisiin niin sanottuja räpytystaukoja ja käytettäisiin silmätippoja silmien rauhoittamiseksi.
Silmäsi punoittavat hiukan herättyäsi, koska kyynelelinten toiminta vähenee huomattavasti pimeässä ja unen aikana.
Tietyt lääkkeet samoin kuin ikääntyminen saattavat hidastaa kyynelrauhasten toimintaa. Allergioiden, ankarien ilmasto-olosuhteiden tai saasteiden aiheuttamat tulehdukset tai luomien turpoaminen voivat tehdä silmäsi punaisiksi.
Loukkaantuminen tai syntymäviat saattavat olla syynä luomen tai rauhasten epämuodostumiin tai tukoksiin, jotka estävät kyynelkalvoa levittymästä koko silmän pinnalle, tai kalvon itsensä koostumus saattaa olla epätasapainossa.
Lisäksi vielä miljoonilla on jokin tauti, esimerkiksi Sjögrenin oireyhtymä, autoimmuunisairaus, joka kohdistuu kyynel-, sylki-, öljy- ja muihin rauhasiin ja aiheuttaa silmien, suun ja ihon kuivumista.
Mitä kroonisesti kuiville silmille voidaan tehdä? Keinokyyneliä on nykyisin laajalti saatavilla tippoina tai rakeina (Suomessa vain tippoina) samoin kuin erikoissilmälaseja, jotka painautuvat silmän ympärille ilmatiiviisti haihtumisen hidastamiseksi. Epämukavuudestaan huolimatta nämä vaivat aiheuttavat harvoin sokeutta. Jos kroonista kuivumista ei kuitenkaan hoideta, se voi vahingoittaa sarveiskalvoa, ja siksi on tärkeää hakeutua lääkärinhoitoon.
[Tekstiruutu s. 27]
”Pane leiliisi minun kyyneleeni”
Näin kirjoitti psalmista Daavid pyytäen hartaasti Jumalaansa katsomaan hänen syvän ahdinkonsa puoleen (Psalmi 56:9). Sydäntä särkevät tilanteet jopa Jumalan uskollisten palvelijoiden elämässä ovat tosiaan antaneet aihetta itkuun.
Kuvittelehan, miten katkerasti kuningas Daavid suri poikiensa Amnonin ja Absalomin sekä uskollisen ystävänsä Joonatanin ja kuningas Saulin kuolemaa (2. Samuelin kirja 1:11, 12; 13: 29, 36; 18:33). Kun amalekilaiset ryöstivät Siklagin kaupungin ja ottivat Daavidin ja hänen väkevien miestensä vaimot ja lapset vangiksi, Daavid ja väki ”korottivat äänensä ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä” (1. Samuelin kirja 30:4).
Suru oli varmasti suuri Jaakobin ja Mooseksen kuoltua; heitä itkivät kokonaiset kansat useita päiviä (1. Mooseksen kirja 50:3; 5. Mooseksen kirja 34:8). Myös vankeuden ja kärsimyksen vuoksi on Jehovan korviin kantautunut tuskaisia avunhuutoja (Job 3:24; Psalmi 137:1; Saarnaaja 4:1). Valitusvirret, kokonainen Raamatun kirja, on murheellisen Jeremian kirjoittama surulaulu (Valitusvirret 1:16; 2:11, 18; ks. 1:1:n alaviitettä Uuden maailman käännöksen [engl.] viitelaitoksesta).
Itkeminen ei suinkaan ole heikkoutta vaan luonnollinen tapa ilmaista voimakkaita tunteita. Jopa täydellinen ihminen Jeesus liikuttui kyyneliin. Kerran hän itki Jerusalemin kaupunkia ja toisella erää nähdessään kuolleen Lasaruksen surevat sukulaiset ja ystävät (Luukas 19:41; Johannes 11:33–35). Näiden surun kyyneleet vaihtuivat kuitenkin pian ilon kyyneliksi, kun Jeesus kutsui rakkaan ystävänsä esiin haudasta (Johannes 11:41–44).