Nuoret kysyvät:
Miksi mikään mitä teen ei koskaan kelpaa?
”Aloittaessani työt isäni yrityksessä havaitsin hyvin vaikeaksi miellyttää häntä. Olin vain 15-vuotias ja työni oli hyvin monimutkaista; kun tein jonkin virheen, hän arvosteli minua.” – Randy.
”Äitini toimi kuin salapoliisi – hän etsi kaiken aikaa alueita, joilla epäonnistuin. Ennen kuin olin edes ehtinyt saada töitäni tehdyksi, hän tarkasti ne etsien virheitä.” – Craig.
”Vanhempani saarnasivat minulle jatkuvasti milloin mistäkin. He sanoivat, etten kerta kaikkiaan näyttänyt saavan elämääni järjestykseen. Oli sitten kyseessä koulu, koti tai seurakunta – en saanut hetkenkään rauhaa.” – James.
TUNTUUKO sinusta joskus siltä, ettei mikään mitä teet, ole koskaan kyllin hyvää vanhemmillesi? Tuntuuko sinusta milloinkaan siltä, että jokaista liikettäsi seurataan mikroskoopilla, että sinua tarkkaillaan jatkuvasti ja että olet alituisen arvostelun kohteena, mutta et koskaan läpäise tarkastusta? Jos näin on, sinusta saattaa tuntua, että vanhempiesi paheksunta synkentää koko elämäsi.
Tilanteesi on tuskin ainutlaatuinen. Tohtori Joyce L. Vedral huomauttaa: ”Useimpien teini-ikäisten mukaan vanhemmat nalkuttavat. – – He jankuttavat kaikesta: huoneen siisteydestä roskien ulos viemiseen, kylpyhuoneen käytöstä pukeutumistyyleihin, ystävien valinnasta arvosanoihin ja kotitehtäviin.” Vaikka tämä saattaakin ymmärrettävästi joskus ärsyttää sinua, se ei välttämättä ole paha asia. Vanhempien on aivan luonnollista kuritta ja oikaista lapsiaan; se on yksi tapa, jolla he osoittavat rakkautta lapsiaan kohtaan. Kuten Raamattu asian ilmaisee, isä rankaisee ”poikaa, joka hänelle rakas on” (Sananlaskut 3:12).
Jos vanhempasi eivät koskaan oikaisisi sinua, eikö se saisi sinua epäilemään, etteivät he välitä sinusta? (Sananlaskut 13:24; vrt. Heprealaisille 12:8.) Voit siksi olla kiitollinen siitä, että vanhempasi välittävät sinusta tarpeeksi oikaistaakseen sinua! Olethan loppujen lopuksi nuori ja melko kokematon, joten oikaisu saattaa joskus olla paikallaan. Ilman ohjausta voisit helposti joutua ”nuoruudelle ominaisten halujen” valtaan (2. Timoteukselle 2:22).
Ajattelehan joitakin ongelmia, joita nuo halut voivat aiheuttaa nuorille. Kirjailija Clayton Barbeau toteaa: ”Maailma on vaarallinen paikka teini-ikäisille: joka tunti joku nuori kuolee auto-onnettomuudessa, johon liittyy alkoholin käyttöä; joka vuosi arviolta 12000 teini-ikäistä tekee itsemurhan; joka vuosi miljoona tyttöä tulee raskaaksi; kolme miljoonaa nuorta on nykyään alkoholisteja; sukupuolitaudit ovat yleisiä.” (How to Raise Parents.) Ei ihme, että vanhempasi saattavat olla taipuvaisia ojentamaan sinua kaiken aikaa! Raamatussa sanotaankin: ”Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää – – hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.” (Sananlaskut 1: 5, 7; vrt. Sananlaskut 10:17.)
Miksi se loukkaa
”Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista.” (Heprealaisille 12:11.) Tämä pitää erityisesti paikkansa, kun olet nuori. Loppujen lopuksi persoonallisuutesi ei ole vielä täysin kehittynyt; kasvat kaiken aikaa ja etsit itseäsi. Niinpä arvostelu – vaikka se olisi kuinka huolellisesti harkittua ja esitetty ystävällisesti – voi tuottaa mielipahaa. Kirjassa, jossa käsitellään sitä, miten vanhemmat voivat selviytyä lastensa nuoruusiästä, tehdään seuraava päätelmä: teini-ikäiset ovat ”erittäin herkkiä arvostelulle”. (How to Survive Your Adolescent’s Adolescence.) Eräs nuori sanoikin: ”Arvostelu loukkaa minua.”
Kun arvostelijoina ovat omat vanhempasi, arvostelu voi tuntua erityisen loukkaavalta. Kirjassaan Helping Your Teenager Deal With Stress tri Bettie Youngs muistuttaa, että nuori ”rakentaa käsityksensä itsetunnostaan ja arvostaan ihmisenä” ”toisten hyväksynnän tai paheksunnan” perusteella. Vanhemmilla on tärkein osuus nuoren auttamisessa muodostamaan käsitystä itsestään, joten kun vanhempasi ojentavat sinua tai huomauttavat tavastasi tehdä jokin asia, se voi tuntua musertavan tuskalliselta.
Tulisiko sinun kuitenkaan ajatella, että ei mikään mitä teet, ole koskaan kyllin hyvää? Tai että olet täysin epäonnistunut vain siksi, että vanhempasi huomauttivat joistakin puutteistasi? Tosiasiassa kaikki ihmiset jäävät surullisen kauas täydellisyydestä. (Roomalaisille 3:23). Lisäksi virheiden tekeminen on osa oppimisprosessia. (Vrt. Job 6:24.) Ongelma onkin se, että vanhemmillasi on ehkä kovin vähän sanottavaa, kun teet jotain oikein, mutta virheen sattuessa he saattavat yltyä varsin monisanaisiksi! Se koskee, mutta tuskin merkitsee sitä, että olisit täysin epäonnistunut elämässäsi. Opettele ottamaan järkevä arvostelu vastaan rauhallisesti, niin ettet vähättele sitä, mutta et myöskään lannistu sen johdosta. (Vrt. Heprealaisille 12:5.)
Epäoikeudenmukainen arvostelu
Entä jos arvostelu on epäoikeudenmukaista? Jotkut vanhemmat asettavat lapsilleen kohtuuttoman korkeita vaatimuksia. He voivat ärsyttää lapsiaan nalkuttamalla näille jatkuvasti vähäpätöisistä asioista. Toisaalta vanhemmat, joiden huomautukset ovat perusteltuja, voivat esittää arvostelunsa kovalla, halventavalla tavalla. Tri Bettie Youngsin mukaan se, että vanhemmat ”nimittelevät, pitävät nuhdesaarnoja, ovat purevan ivallisia, nolaavat, syyttelevät ja uhkailevat” ilmentää ”tuhoisia ajatuksenvaihdon malleja, – – jotka heikentävät lapsen itseluottamusta ja omanarvontuntoa”.
Joutuessaan epäoikeudenmukaisen arvostelun rumputuleen vanhurskas mies Job huudahti: ”Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?” (Job 19:2.) Samoin nuori, joka jatkuvasti joutuu vanhempiensa nöyryyttämäksi tai jolle asetetaan kohtuuttoman suuret vaatimukset, voi ärsyyntyä ja lopulta masentua (Kolossalaisille 3:21). Kathleen McCoyn kirjoittamassa kirjassa Coping With Teenage Depression väitetään jopa että ”kykenemättömyys elää vanhempien korkeiden odotusten mukaisesti voi johtaa merkittävään itsekunnioituksen menetykseen ja aiheuttaa tunneperäistä masennusta nuoruusiässä oleville”.
Tällainen epäterve arvostelu aloittaakin usein noidankehän. Vanhempasi moittivat sinua. Sinä reagoit tuntemalla itsesi huonoksi. Koska tunnet itsesi huonoksi, suoriudut usein kehnosti tehtävistä, joita vanhempasi pyytävät sinua tekemään. Mikä on tuloksena? Lisää arvostelua!
Arvostelun taustaa
Miten voit katkaista tämän tuhoisan noidankehän? Ensiksikin yritä ymmärtää, miksi vanhempasi ajattelevat niin kuin he ajattelevat. Onko heidän nalkuttamisensa tai jatkuva arvostelunsa todella pahantahtoista? Tuskinpa. Tohtori Joyce L. Vedral kysyy: ”Miksi he nalkuttavat? He nalkuttavat, koska kukaan ei kuuntele tai kukaan ei ainakaan myönnä kuuntelevansa. Mitä enemmän heistä tuntuu siltä, että heitä ei kuunnella, sitä enemmän he nalkuttavat.” Teetkö sinä vanhemmillesi ilmeiseksi, että sinä todella kuuntelet heidän moitteitaan? Vai kaikuvatko heidän sanansa kuuroille korville? Älä siinä tapauksessa ihmettele, jos saat moitteita yhä useammin – ja jos ne ovat entistä ankarampia! Voisiko se kuitenkin loppua, jos vain yksinkertaisesti soveltaisit Sananlaskujen 19:20:n sanoja? Tuo jae kuuluu: ”Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.”
Joskus isästä tai äidistä tulee hyvin arvosteleva, koska hän on yksinkertaisesti pahalla tuulella, ei siksi että sinä olisit tehnyt väärin tai jättänyt jotain tekemättä. Onko äidilläsi ollut rasittava työpäivä? Siinä tapauksessa hän saattaa tavallista kärkkäämmin piikitellä sinua siitä, että huoneesi on sotkuinen. Onko isäsi vihainen tai turhautunut perheen huonon rahatilanteen takia? Silloin hän saattaa tahtomattaan puhua ajattelemattomasti, ”kuin miekanpistoin” (Sananlaskut 12:18). Tämä on kieltämättä epäoikeudenmukaista. Mutta ”me kaikki kompastumme monta kertaa. Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies.” (Jaakob 3:2.) Jos äitisi tai isäsi vaikuttaa kireältä tai huolestuneelta, on viisasta käyttäytyä hillitysti ja välttää herättämästä arvostelua.
Epätäydellisinä ihmisinä myös vanhemmat voivat kärsiä riittämättömyyden tunteesta. Sinun epäonnistumisesi voi saada heidät ajattelemaan, että he ovat epäonnistuneet. Tri Vedral selittää: ”Tuot ehkä kotiin huonon todistuksen, jolloin isäsi saattaa sanoa: ’Mitä, oletko tyhmä? Poikani on idiootti.’ Isäsi ei tietenkään todellisuudessa ajattele sinun olevan idiootti. Oikeastaan hän tarkoittaa: ’En taida oikein kantaa vastuutani kannustaa sinua opiskelemaan.’”
Sellaiset pelot voivat myös saada vanhemmat asettamaan epärealistisen korkeita vaatimuksia. Eräs Jason-niminen nuori valitti: ”Mikään mitä olen tehnyt, ei ole koskaan riittänyt. Jos haravoin lehdet, isä haluaa tietää, miksen saman tien siivonnut autotallia. Jos saan kokeesta 91/2, vanhempani haluavat tietää, miksen saanut täysiä pisteitä ja sanovat, että olen epäonnistunut.” Keskusteltuaan Jasonin vanhempien kanssa koulun opinto-ohjaaja teki seuraavan havainnon: ”Ne liian suuret vaatimukset, joita he pojalleen asettivat, heijastivat heidän omia riittämättömyyden tunteitaan ja heidän omaa tyytymättömyyttään uravalintoihinsa sekä taloudelliseen asemaansa.” (Coping With Teenage Depression.)
Onpa tilanteesi kotona millainen hyvänsä, voit nyt ehkä paremmin ymmärtää, miksi vanhempasi toisinaan arvostelevat sinua. Millä tavoilla vanhempien moitteista sitten voi selviytyä? Voiko heidän arvostelustaan jollain tavoin hyötyä? Näitä kysymyksiä tarkastellaan myöhemmin julkaistavassa artikkelissa.
[Kuva s. 26]
Se, että isäsi ja äitisi moittii tapaasi tehdä jokin asia, voi olla musertavaa