Nuoret kysyvät:

Miten minun tulisi suhtautua vanhempieni arvosteleviin huomautuksiin?

”MONET vanhemmat uskovat, että he voivat parhaiten auttaa lapsiaan edistymään huomauttamalla heille siitä, missä he toimivat väärin.” Näin kirjoitti Clayton Barbeau kirjassaan How to Raise Parents.

Ei ole epäilystäkään siitä, että jos olet nuori, vanhempasi oikaisevat sinua luultavasti melkein yhtä säännöllisesti kuin saat syödäksesi. Niin ärsyttävältä kuin tällainen arvostelu saattaa toisinaan tuntuakin, se ei ole välttämättä paha asia.a Me kaikki tarvitsemme aika ajoin oikaisua, ja rakentava kritiikki voi olla terveellistä, hyödyllistä.

Toisaalta vanhemmat menevät joskus liiallisuuksiin ja nalkuttavat lapsilleen niin paljon, että nämä tulevat aivan epätoivoisiksi (Kolossalaisille 3:21). Tai vanhemmat saattavat antaa tunteittensa päästä valloilleen ja alkaa sättiä ja nöyryyttää lapsiaan pelkkien kömmähdysten takia. Esitetäänpä kritiikkiä millä tavalla tahansa, siitä on joka tapauksessa mahdollista saada hyötyä. Vanhempasihan ajattelevat kuitenkin todennäköisesti sinun parastasi. Raamattuun on kirjoitettu kauan sitten, että ”ystävän lyönnit ovat luotettavat” (Sananlaskut 27:6). Koska vanhempasi ovat sinulle niin läheisiä, heidän pikkumainen arvostelunsa voi syvästi loukata sinua. Jos kuitenkin opettelet suhtautumaan arvosteluun viisaasti, pystyt lieventämään sen tuottaman tuskan mahdollisimman vähäiseksi ja kasvattamaan siitä saatavan hyödyn mahdollisimman suureksi.

Väärä menettelytapa

Harkitsehan nuoren Stephanien esimerkkiä. ”Kun äitini tuli kotiin työstä”, kertoo Stephanie, ”hän alkoi nalkuttaa minulle siitä, etten ollut vielä siivonnut kotia enkä vienyt roskia ulos. Hän sanoi: ’Täällä kotona sinä et sitten osaa tehdä mitään kunnolla, mutta ulos menemisen sinä kyllä osaat.’ Minä tiuskaisin takaisin: ’Nalkuttamisen taas sinä osaat!’ Äiti alkoi räyhätä minulle, mutta minä kävelin huoneeseeni ja suljin oven, jotten kuulisi hänen ääntään. Hän ryntäsi sisään suunniltaan raivosta ja karjui, että minua kyllä vielä rangaistaisiin tästä.” (Tri Joyce L. Vedral, My Parents Are Driving Me Crazy.)

Kuulostaako tutulta? Silloin tiedät, miltä tuntuu, kun sinulle sanotaan, että ”sinä et sitten osaa tehdä mitään kunnolla”. Mitä hyötyä kuitenkaan oli siitä, että Stephanie suuttui äidilleen? Valittaminen, huutaminen tai kapinoiminen saattaa vain tuoda vanhempasi huonoimmat puolet esiin. Se vähäinen tyydytys, jonka vihanpurkaus tuotti, todennäköisesti kalpenee sen rangaistuksen rinnalla, joka varmasti aikanaan seuraa. Lisäksi kristitty nuori, joka puhuu epäkunnioittavasti vanhemmilleen, kärsii hengellistä vahinkoa – ja vaarantaa hyväksytyn asemansa Jumalan edessä (Sananlaskut 30:17; Efesolaisille 6:1, 2).

Stephanien äiti ei ehkä käsitellyt tilannetta parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta eikö olekin todennäköistä, että hänen Stephanieta koskevat valituksenaiheensa olivat ainakin jossain määrin aiheellisia? Näin ollen kieltäytymällä ottamasta vastaan arvostelua Stephanie ei ainoastaan tehnyt oloaan vaikeammaksi, vaan hän myös menetti tilaisuuden tehdä tarpeellisia parannuksia.

Kuuntelemisen arvo

Raamatussa esitetään seuraavanlainen kehotus: ”Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.” (Sananlaskut 19:20.) Tukahduta siis halusi puolustella itseäsi, valittaa tai sinkauttaa takaisin jokin oma kielteinen mielipiteesi, ja keskity siihen, mitä todella sanottiin. ’Teen-aikakauslehdessä asia ilmaistiin näin: ”Kuuntele arvostelua järjelläsi, älä tunteillasi.”

Näin toimiminen auttaa sinua välttämään vanhempiesi todellisten sanojen suurentelua ja liioittelua. Sanooko vanhempasi sinua todella arvottomaksi ja täysin epäonnistuneeksi, vai toteaako hän vain sinun olleen huolimaton maalatessasi autotallia tai puhdistaessasi liettä? Jos kysymys on jälkimmäisestä vaihtoehdosta, miksi kiivastuisit suotta? ”Maan päällä ei ole ketään, joka tekee koko ajan oikein eikä koskaan tee virhettä”, sanotaan Raamatussa (Saarnaaja 7:21, Today’s English Version). Ja vaikka epäonnistuisitkin jossakin nimenomaisessa tehtävässä, se tuskin merkitsee sitä, että olet täysin epäonnistunut ihmisenä. Muistuta siis itseäsi omista kyvyistäsi ja vahvoista puolistasi.

Säilytä malttisi paineen alaisena

”Joka kerta kun hän tekee jotakin typerää, sanon hänelle: ’Senkin typerys!’” tunnusti muuan isä. Entä jos sinunkin vanhempasi turvautuu samalla tavalla nimittelyyn tai muunlaiseen sanalliseen pahoinpitelyyn? Ensiksikin säilytä malttisi! ”Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.” (Sananlaskut 17:27.)

Älä keskity sanotun oletettuun epäoikeudenmukaisuuteen, sillä muuten tulet vain vihaisemmaksi. Kiinnitä huomiosi sen sijaan niihin asioihin, joissa sinun tulisi edistyä. Muistuta itseäsi siitä, että vanhempasi rakastavat sinua ja että he eivät todennäköisesti ole pahansuopia. (Edellä mainittu isä myönsi: ”Minun ei pitäisi kutsua häntä koko ajan typerykseksi. Kohta hän uskoo olevansakin sellainen.”) Anna armon käydä oikeudesta, jos he vaikuttavat työn jälkeen väsyneiltä tai kireiltä. ”Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.” (Sananlaskut 19:11.)b

Vaikka samalla mitalla takaisin maksaminen ei ole sopivaa, voit silti ehkä lieventää hyökkäystä. Koeta esimerkiksi muotoilla vanhempiesi sanat uudelleen niin, että kiinnität huomion varsinaiseen ongelmaan. Jos isäsi kutsuu sinua typerykseksi siksi, ettei hän ole tyytyväinen auton vahaukseen, niin yritä vastata siihen sanoen: ”Olet siis vihainen sen takia, että vahasin auton huonosti.” Tai voit vain myöntää olevasi samaa mieltä. (”Olet oikeassa, isä, minun olisi pitänyt olla huolellisempi.”) Voit myös kysyä, miten voit tehdä työn paremmin. Sananlaskujen 15:1:ssä sanotaan: ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.”

Muistatko tuomari Gideonin? Raamatussa kerrotaan, että hän johti Israelin kansan dramaattiseen voittoon Midianin viholliskansasta. Gideon lähetti sitten sanansaattajia Efraimin huomattavan sukukunnan luo ja pyysi siihen kuuluvia estämään voitettujen midianilaisten paon. Efraimilaiset ottivatkin kiinni kaksi Midianin ruhtinasta. Mutta sitten ylpeät suvunpäämiehet ”riitelivät kovasti häntä [Gideonia] vastaan”! He loukkaantuivat siitä, ettei heitä ollut aikaisemmin kutsuttu mukaan taisteluun. (Tuomarien kirja 8:1.)

Tällainen sanallinen hyökkäys oli selvästikin täysin aiheeton. Jos Gideon olisi ollut kiivastuvaa tyyppiä, hän olisi ehkä sanonut heille pari valittua sanaa – ja syössyt kansansa sisällissotaan. Sen sijaan hän vastasi: ”Mitä minä sitten olen tehnyt teihin verraten? Eikö Efraimin jälkikorjuu ole parempi kuin Abieserin viininkorjuu?” (Tuomarien kirja 8:2.) Gideonin vastaus tarkoitti, että ottamalla kiinni midianilaiset ruhtinaat efraimilaiset olivat tehneet enemmän kuin Gideon itse. Gideonin leppeä ja nöyrä vastaus sammutti epäoikeudenmukaisen arvostelun ja edisti rauhan säilymistä.

Mitä opimme tästä? Vältä reagoimasta liian kiivaasti vanhempiesi esittämään kritiikkiin. Mielesi malttaminen estää sinua sanomasta tai tekemästä mitään sellaista, mitä myöhemmin katuisit. (Vrt. Saarnaaja 10:4.)

Ryhdy toimeen

Ystävälliset sanat eivät kuitenkaan riitä. Ryhdy toimeen! Muista, että ”ylhäältä tuleva viisaus on – – altis tottelemaan” (Jaakob 3:17). Rupea siivoamaan huonetta, kiillottamaan autoa, käy parturissa, hanki toisenlaisia vaatteita tai tee mikä tahansa muutos, jonka vanhempasi haluavat sinun tekevän. Näin ehkäiset parhaiten lisäarvostelun.

Toisaalta saatat olla vilpittömästi eri mieltä esitetystä arvostelusta. Eiväthän parhaatkaan vanhemmat ole erehtymättömiä. Sen sijaan että yrittäisit selvittää asiat paljolla huutamisella, odota oikeaa ajankohtaa ja puhu sitten vanhempiesi kanssa (Sananlaskut 15:23). ”Jotka ottavat neuvon varteen [”neuvottelevat yhdessä”, UM], niillä on viisaus”, sanotaan Sananlaskujen 13:10:ssä. Esitä valituksenaiheesi tyynesti kuin aikuinen ja kerro vanhemmillesi syy siihen, miksi olet eri mieltä. Ehkä voit saada heidät ajattelemaan asiaa sinun kannaltasi. Jollet, niin sinun on vain alistuttava heidän valtansa alaisuuteen, koska he ovat vanhempiasi (Sananlaskut 6:20).

Loppujen lopuksi heidän kuriinsa alistuminen voi kuitenkin hyödyttää sinua. Oppihan täydellinen mies Jeesuskin ”tottelevaisuuden siitä, mitä hän kärsi” (Heprealaisille 5:8). Sinäkin voit oppia monia hyödyllisiä asioita. Jo nyt joudut kohtaamaan opettajien arvostelun. Tulevaisuudessa sinun täytyy ehkä tulla toimeen työnantajien kanssa. Opettele nyt ottamaan vastaan arvostelua.

Aikanaan saatat jopa oppia ymmärtämään vanhempiesi näkökannan. James-niminen nuorimies sanoo vanhemmistaan: ”He olivat lujia minun suhteeni, kun oli kyse esimerkiksi koulunkäynnistä, seurakunnasta ja kotiaskareista. Toisinaan en saanut edes hengähtää! Mutta iän karttuessa aloin ymmärtää, että hyvät tulokset vaativat kovasti työtä.” Eikö tuollainen läksy kannattanutkin oppia? Sinä opit yhtä hyödyllisiä läksyjä, kun opettelet suhtautumaan arvosteluun oikein.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 11]

Huutamalla, valittamalla tai itseäsi puolustelemalla tavallisesti tuot vain vanhempiesi huonoimmat puolet esiin

[Kuva s. 11]

Kysymällä vanhemmiltasi nimenomaisia ehdotuksia siitä, miten voit edistyä, saatat lievittää arvostelun tuottamaa tuskaa