Lasten hätä
Kaksitoistavuotias intialainen poika tekee 11-tuntisia työpäiviä murskaten kivenlohkareita louhimossa. Hän ansaitsee kolmisen markkaa päivässä.
Kymmenvuotias tyttö myy itseään ilotalossa Bangkokissa. Hän ei ole siellä omasta halustaan. Isä on myynyt hänet sinne noin 1600 markalla.
Kymmenvuotias lapsisotilas on aikuisten kanssa vartiossa tiesululla eräässä Afrikan maassa. Hänellä riippuu olkapäältä konepistooli, ja hän kuluttaa aikaansa poltellen marihuanaa.
TÄLLAISET tilanteet ovat aivan liian tavallisia kehitysmaissa. Maailmassa on miljoonia hädänalaisessa asemassa olevia lapsia. Seitsemän miljoonaa riutuu pakolaisleireillä; 30 miljoonaa kuljeksii kodittomana kaduilla; 80 miljoonaa 10–14-vuotiasta raataa työssä sillä tavoin, että siitä on haittaa heidän normaalille kehitykselleen; ja reilusti yli 100 miljoonaa kuolee tällä vuosikymmenellä ravinnon, puhtaan veden ja terveydenhuollon puutteessa.
Tarkastelkaamme nyt vain joitakin niistä ongelmista, joita lapset kohtaavat ympäri maailman.
Taudit
Joka päivä kuolee noin 8000 lasta tuhkarokkoon ja hinkuyskään sen takia, että heitä ei ole rokotettu niitä vastaan. 7000 lasta kuolee joka päivä siksi, että heidän vanhempansa eivät osaa hoitaa ripulin aiheuttamaa nestehukkaa. Joka päivä kuolee 7000 lasta sen vuoksi, ettei heille ole annettu muutaman markan hintaisia antibiootteja torjumaan hengitysteiden tauteja.
Monia niistä sairauksista, jotka pitkään ovat vitsanneet ihmiskuntaa, on jo vuosien ajan kyetty ehkäisemään tai parantamaan erilaisin lääkkein ja hoitokeinoin. Niitä ei kuitenkaan ole saatu miljoonien sellaisten ulottuville, jotka todella tarvitsisivat niitä. Niinpä kahden viime vuosikymmenen aikana on noin 100 miljoonaa lasta menehtynyt pelkästään ripuliin ja hengityselintauteihin. ”Se on samaa kuin jos syöpään olisi vihdoinkin kehitetty lääke, jota kuitenkin käytettäisiin seuraavien 20 vuoden aikana vain vähän”, todetaan UNICEF:in vuosiraportissa vuodelta 1990 (UNICEF’s State of the World’s Children 1990).
Vaikka tilanne näyttääkin synkältä, on myös tapahtunut edistystä. Esimerkiksi UNICEF ja Maailman terveysjärjestö WHO ovat käyneet pontevaa rokotuskampanjaa. Vuonna 1991 ilmoitettiin, että 80 prosentille maailman lapsista oli kyetty antamaan rokotuksilla suoja kuutta tautia vastaan, jotka taudit ovat tuhkarokko, jäykkäkouristus, kurkkumätä, polio, tuberkuloosi ja hinkuyskä. Sillä työllä, jota näiden rokotusten ohella on tehty myös ripulitautien kuriin saamiseksi, on estetty usean miljoonan lapsen kuolema vuosittain.
Sellainen viime vuosina ilmaantunut uusi tauti kuin aids uhkaa kuitenkin tehdä tyhjäksi kaiken sen edistyksen, joka viime vuosikymmenellä on vähentänyt lapsikuolleisuutta Afrikassa, ja voi jopa saada sen taas lisääntymään. Alkaneella vuosikymmenellä voi pelkästään Afrikassa kuolla jopa 2,7 miljoonaa lasta aidsiin. Tämän lisäksi saattaa vuoteen 2000 mennessä Keski- ja Itä-Afrikassa jäädä 3–5 miljoonaa lasta orvoksi sen takia, että heidän vanhempansa kuolevat aidsiin.
Aliravitsemus
Meille ovat murheellisen tuttuja kuvat nälkää näkevistä, luurangonlaihoista, turpeavatsaisista lapsista, joiden kasvoilla on tyhjä, poissaoleva ilme. Jos nälkäongelmaa halutaan verrata jäävuoreen, niin nämä säälittävät lapset edustavat vasta tämän jäävuoren huippua. Kehitysmaissa menee kaikkiaan noin 177 miljoonaa lasta – joka kolmas lapsi – nälkäisenä nukkumaan. Heidän määränsä kasvaa koko ajan.
Pitkään jatkuvana aliravitsemus estää lasten henkisiä ja fyysisiä kykyjä kehittymästä täyteen määräänsä. Useimmat aliravitut lapset ovat hentoisia, raukeita, tylsästi eteensä tuijottavia ja apaattisia. He leikkivät vähemmän ja ovat hitaampia oppimaan kuin hyvin syöneet lapset. He myös sairastuvat erilaisiin infektiotauteihin herkemmin kuin muut lapset, eikä tämä ole mikään vähäpätöinen asia, sillä niistä noin 14 miljoonasta lapsesta, jotka kuolema korjaa kehitysmaissa vuosittain, on noin kolmannes alun perin sairastunut osaltaan juuri heikon vastustuskykynsä takia.
Samalla kun nykytiede on tuottanut lääkkeitä taistelussa sairauksia vastaan, se on myös tehnyt mahdolliseksi tuottaa ja jaella enemmän kuin riittämiin elintarvikkeita kaikkien ruokkimiseksi maapallolla. Aliravitsemuksen poistamiseen ei kuitenkaan ole olemassa nopeita keinoja. Se ei poistu ruokalähetyksillä eikä vitamiinipillereillä. Sen syitä ovat armoton köyhyys, yleinen tietämättömyys, likainen vesi, epähygieeniset olot ja viljelysmaan puute maailman rutiköyhillä seuduilla.
Ympäristöongelmat
Ympäristöongelmien kärjistyessä kaikkialla maailmassa ovat juuri lapset heikoimmassa asemassa. Ajatellaanpa vaikka ilman saastumista. Alle kolmivuotias lapsi käyttää lepotilassa ollessaan suhteellisesti kolme kertaa niin paljon hengitysilmaa ja saa sen mukana sisuksiinsa suhteellisesti kaksi kertaa niin paljon saasteita kuin lepotilassa oleva aikuinen. Munuaiset, maksa ja entsyymijärjestelmät eivät ole lapsilla vielä täysin kehittyneitä, joten heidän elimistönsä ei kykene käsittelemään saasteaineita yhtä tehokkaasti kuin aikuisten elimistö.
Bensiinin lisäaineena käytettävän lyijyn lisäksi häkäkaasu, typen oksidit ja rikkidioksidi ovat siis vaarallisempia lapsille kuin aikuisille. Tällainen herkkyys vaikuttaa suoranaisesti siihen, että kehitysmaissa kuolee keskimäärin yli 4,2 miljoonaa alle viisivuotiasta lasta vuosittain hengitystietulehduksiin. Monilla hengissä säilyneistä on vielä aikuisinakin hengityselinsairauksia, joista he saavat kärsiä loppuelämänsä.
Koska lapsilla ruumiillinen kasvu on vielä kesken, he kestävät kehnon ravinnon vaikutuksia heikommin kuin aikuiset. Juuri lapset ovat joutuneet ahtaimmalle maassa toisensa jälkeen sen takia, että niiden metsät hupenevat, autiomaat leviävät ja yhtämittaisen viljelyn laihduttama maa kuluu ja väsyy, niin että se vuosi vuodelta tuottaa aina vain vähemmän ravintoa. Pelkästään Afrikassa on noin 39 miljoonaa kehnon ravitsemuksen takia heikkokasvuista lasta.
Ongelmaa pahentaa kunnollisen veden ankara puute. Kaikissa kehitysmaissa on vain puolella lapsista puhdasta juomavettä ja tätäkin harvemmat ovat hygieenisen jätehuollon piirissä.
Sodat
Ennen vanhaan sotien uhrit olivat enimmäkseen sotilaita. Näin ei ole asianlaita enää nykyään. Toisen maailmansodan jälkeen käydyissä sodissa on tapettu 20 miljoonaa ja haavoittunut 60 miljoonaa ihmistä, ja näistä kuolleista ja haavoittuneista on 80 prosenttia ollut siviilejä – useimmat naisia ja lapsia. Tällaisissa sodissa kuoli Afrikassa eräässä vaiheessa 1980-luvulla keskimäärin 25 lasta joka tunti. Tapettujen, haavoittuneiden, hylättyjen, orvoksi jääneiden tai panttivangiksi otettujen lasten määrää ei ole kukaan laskenut.
Miljoonat lapset, jotka paraikaa varttuvat pakolaisleireillä, tuntevat itsensä usein henkisesti ja kansallisesti juurettomiksi ja ovat usein myös vailla kunnollista ravintoa, terveydenhoitoa ja koulunkäyntimahdollisuuksia. Monien on mahdotonta hankkia taitoja, joiden avulla he myöhemmin voisivat saada toimeentulonsa.
Lapset eivät ole vain sotien uhreja, sillä heitä käytetään myös sotilaina. Viime vuosina on 200000 alle 15-vuotiasta lasta värvätty armeijoihin, aseistettu ja koulutettu tappamaan. Monet heistä ovat menettäneet henkensä tai raajojaan sen takia, että heitä on juoksutettu vihollisen miinakenttiin raivaamaan perässätulijoille turvallisia kulkureittejä.
Lasten riisto
Kaikkialla kehitysmaissa köyhyys saa aikaan sen, että torjuakseen nälkää tai maksaakseen velkojaan vanhemmat myyvät lapsiaan pienestä rahasta. Mitä näille lapsille tapahtuu? Jotkut pakotetaan prostituoiduiksi tai tekemään työtä nälkäpalkalla rähjäisissä verstaissa. Toisia välittäjät ja länsimaiset adoptiotoimistot myyvät eteenpäin jopa 40000 markan hinnasta.
Todisteet osoittavat, että lapsiprostituutio on lisääntymässä ja että se on temmannut mukaansa entistä nuorempia lapsia, poikia ja tyttöjä. Yksin Brasiliassa arvellaan olevan jopa puoli miljoonaa teini-ikäistä prostituoitua. Myös lapsiporno kukoistaa, ja helposti hankittavissa olevat videolaitteet ovat lisänneet voimakkaasti sen kysyntää.
Asiat tärkeysjärjestykseen
On vaikea käsittää tällaisten lukujen taakse kätkeytyvää tuskaa ja hätää. Onkin armeliasta, että emme tiedä, mitä kaikkea miljoonat tai tuhannet joutuvatkaan kärsimään. Silti monet meistä tietävät, miten kauheaa on seurata jo vain yhden lapsen kärsimyksiä tai kuolemaa. Onhan kyseessä ihminen, joka on oma, ainutkertainen persoonallisuutensa, sielu, joka on kallisarvoinen Jumalalle, ja yksilö, jolla on oikeus elää ja kukoistaa siinä missä kaikilla muillakin.
Lapsille omistetussa YK:n huippukokouksessa ei ryhdytty laajemmin pohtimaan epämiellyttävää kysymystä siitä, miksi lasten asiat ovat nykyään sellaisella tolalla kuin ne ovat. Sen sijaan valtuutetut puhuivat luottavaisina paremman tulevaisuuden puolesta ja lupasivat juhlallisesti olla suvaitsematta tilanteen jatkumista tällaisena. Hyväksymässään ”toimintasuunnitelmassa” he asettivat itselleen esimerkiksi seuraavanlaisia tavoitteita, jotka pitäisi saavuttaa vuoteen 2000 mennessä:
◻ Alle viisivuotiaitten lasten kuolleisuuden vähentäminen kolmanneksella vuoden 1990 luvuista.
◻ Vakavasta ja keskinkertaisesta aliravitsemuksesta kärsivien alle viisivuotiaitten määrän vähentäminen puoleen vuoden 1990 luvuista.
◻ Puhtaan juomaveden ja kunnollisten käymälöitten järjestäminen kaikille.
◻ Lasten suojeleminen erittäin vaikeissa oloissa, lähinnä aseellisten selkkauksien yhteydessä.
Niiden ohjelmien aiheuttamiksi lisäkustannuksiksi, jotka toteutuessaan pelastaisivat tällä vuosikymmenellä 50 miljoonan lapsen hengen, on arvioitu 10 miljardia markkaa vuodessa.
Tämä ei ole koko maailmaa ajatellen mikään iso raha. Amerikkalaiset yhtiöt käyttävät tupakkamainontaan vuosittain noin 10 miljardia markkaa. Maailma käyttää sotilasmenoihin saman verran yhdessä päivässä.
Yhdistyneiden kansakuntien varovaisten laskelmien mukaan maailman nykyiset sotilasmenot ovat noin 4000 miljardia markkaa vuodessa eli suuremmat kuin ihmiskunnan köyhemmän puoliskon vuositulot yhteensä. Jos tästä valtaisasta rahamäärästä kohdennettaisiin edes viisi prosenttia YK:n lasten huippukokouksessa asetettujen tavoitteitten toteuttamiseen, se nopeuttaisi niiden saavuttamista. Yhden F/A-18 Hornet -suihkuhävittäjän hinnalla (hinta vaihtelee, mutta suomalaisten sopima hinta on noin 200 miljoonaa markkaa) voitaisiin rokottaa 400 miljoonaa lasta tappavia tauteja vastaan.
Valtiot kyllä pystyisivät toteuttamaan lasten huippukokouksessa asetetut kunnianhimoiset tavoitteet. Niillä on tietoa, tekniikkaa ja rahaa. Kysymys kuuluu: Riittääkö niillä tahtoa?
[Tekstiruutu/Kuva s. 6]
Taistelu aliravitsemusta vastaan
Kuusi tärkeää ohjetta vanhemmille
1: Pelkkä äidinmaito on parasta mahdollista ravintoa lapselle tämän ensimmäisten 4–6 elinkuukauden aikana. Se sisältää kaikki lapsen tarvitsemat ravintoaineet ja tekee hänet vastustuskykyiseksi tavallisia tauteja vastaan.
2: 4–6 kuukauden iässä lapsi alkaa tarvita muunlaista ruokaa. Kiinteän ravinnon käytön aloittaminen aikaisemmin lisää tulehdusten vaaraa, ja sen aloittaminen myöhemmin aiheuttaa aliravitsemusta.
3: Alle kolmivuotias lapsi tarvitsee ravintoa kaksi kertaa useammin kuin aikuinen, ja ruoan pitäisi olla vahvempaa ja annosten pienempiä kuin aikuisilla.
4: Jos lapsi on sairas tai hänellä on ripuli, häntä ei pidä jättää ilman ruokaa ja juotavaa.
5: Toivuttuaan sairaudestaan lapsi tarvitsee viikon ajan joka päivä yhden ylimääräisen aterian, jotta hän ei jäisi kasvussaan jälkeen.
6: Synnytysten välin pitäisi olla vähintään kaksi vuotta, jotta äiti ja lapsi eivät kärsisi puutteellisesta ravitsemuksesta.
[Lähdemerkinnät]
Lähde: Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahasto
UNICEF/C/91/ Roger Lemoyne
[Kuva s. 5]
Vain puolella kehitysmaitten lapsista on puhdasta juomavettä
[Lähdemerkintä]
UNICEF/3893/89/ Maggie Murray-Lee
[Kuva s. 7]
Jokainen lapsi, joka on oma, ainutkertainen persoonallisuutensa, on kallisarvoinen Jumalalle, ja hänellä on oikeus kukoistaa siinä missä kaikilla muillakin
[Lähdemerkintä]
Valokuva: Cristina Solé/Godo-Foto