Perheväkivalta tulee loppumaan

”Kodin piirissä esiintyvän väkivallan ehkäisemisestä ja perheväkivallan vähentämisestä ei tule mitään, ellei yhteiskunnassa ja perheissä tapahdu perustavia muutoksia.” (Behind Closed Doors.)

IHMISEN historian ensimmäinen murha oli veljenmurha (1. Mooseksen kirja 4:8). Siitä lähtien ihminen on läpi vuosituhansien kärsinyt kovasti kaikista perheväkivallan muodoista. Tilanteen korjaamiseksi on tarjottu runsaasti ratkaisukeinoja, mutta monilla niistä on kuitenkin omat heikkoutensa.

Esimerkiksi hoidon piiriin saadaan vain ne pahoinpitelijät, jotka myöntävät ongelmansa. Eräs toipuva vaimonsa pahoinpitelijä pahoitteli: ”Meitä jokaista [hoitoa saavaa] kohden on kolme sellaista miestä, jotka sanovat: ’Akka täytyy saada pysymään ojennuksessa.’” Pahoinpitelijän täytyy siis oivaltaa oma tilanteensa. Miksi hänestä on kehittynyt pahoinpitelijä? Hankkimalla apua omien virheittensä korjaamiseksi hän voi lopulta voittaa tämän ongelmansa.

Sosiaalisia ongelmia käsittelemässä on kuitenkin liian vähän henkilökuntaa. Niinpä esimerkiksi Yhdysvalloissa on arvioitu, että 90 prosentissa lapsentappotapauksista perheen vakavat ongelmat olivat jo etukäteen viranomaisten tiedossa. Sosiaali- ja terveydenhuollon ja poliisin resurssit ovat siis rajallisia. Tarvitaan välttämättä jotakin muuta.

”Uusi persoonallisuus”

”Tarvitaan kerrassaan perheenjäsenten välisten suhteitten uudelleen järjestämistä”, sanoo eräs tutkijaryhmä. Perheväkivalta on yleensä pikemmin henkistä kuin ruumiillista. Se ammentaa voimansa siitä, millä tavoin perheenjäsenet – aviopuolisot, lapsi ja isä tai äiti, sisarukset – suhtautuvat toisiinsa. Näiden suhteitten saattaminen uudelle tolalle edellyttää sen päälleen pukemista, mitä Raamatussa kutsutaan ”uudeksi persoonallisuudeksi” (Efesolaisille 4:22–24; Kolossalaisille 3:8–10).

Tarkastelemme nyt eräitä perhe-elämää koskevia Raamatun periaatteita, joiden avulla kykenemme pukeutumaan uuteen persoonallisuuteen, josta Kristus on meille mallina. Uusi persoonallisuus voi vähitellen parantaa perheenjäsenten keskinäisiä suhteita. (Ks. Matteus 11:28–30.)

Lapsiin suhtautuminen: Isyys tai äitiys merkitsevät muutakin kuin vain lapsen maailmaan saattamista. On kuitenkin murheellista, että monet nykyään pitävät lapsiaan taakkana eivätkä siksi halua omaksua vanhemmuutensa tuomaa vastuuta. Tällaisista vanhemmista voi tulla pahoinpitelijöitä.

Lapsista sanotaan Raamatussa, että he ovat ”Herran lahja” ja ”anti” (Psalmit 127:3). Vanhemmat ovat vastuussa Luojalleen siitä, miten he huolehtivat tästä lahjastaan. Niiden, jotka pitävät lapsia rasituksena, täytyy kehittää uutta persoonallisuutta tässä suhteessa.a

Lapsiin ei pidä kohdistaa epärealistisia odotuksia: Eräästä tutkimuksesta ilmeni, että monet pahoinpitelevät äidit odottavat lastensa jo vuoden vanhoina erottavan oikean väärästä. Kolmannes tällaisista äideistä oli pudottanut tämän ikärajan vielä alemmas: puoleen vuoteen.

Raamatun mukaan kaikki ovat syntyneet epätäydellisinä (Psalmit 51:7; Roomalaisille 5:12). Siinä ei sanota, että arvostelukyky olisi synnynnäinen lahja. Sen sijaan siinä sanotaan, että ihmisen havaintokyky on ”käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän” (Heprealaisille 5:14). Edelleen Raamatussa puhutaan ”lapsen ominaispiirteistä”, poikaiälle tyypillisestä ”hulluudesta” ja nuoruusiän ”turhuudesta” (1. Korinttolaisille 13:11; Sananlaskut 22:15; Saarnaaja 11:10). Vanhempien täytyy ymmärtää, mistä tällainen vajavaisuus johtuu, eivätkä he saa odottaa lapseltaan enempää kuin mihin hänen ikänsä ja kykynsä antavat mahdollisuuden.

Kurin antaminen lapsille: Raamatussa ”kuriksi” käännetyn kreikan sanan merkitys on ’kasvattaa, opettaa’. Kurin päätavoitteena ei siis ole aiheuttaa kipua, vaan harjaannuttaa, valmentaa. Usein tässä onnistutaan ilman ruumiillista kurittamista, vaikka se aika ajoin voikin olla välttämätöntä (Sananlaskut 13:24). Raamatussa sanotaan: ”Kuritusta [kuria, UM] kuulkaa, niin viisastutte.” (Sananlaskut 8:33.) Paavalikin kirjoittaa siitä, miten ihmisen tulee olla ”itsensä hillitsevä pahaa kärsiessään” ja antaa ojennusta ”pitkämielisyydellä” (2. Timoteukselle 2:24; 4:2). Tämä sulkee pois vihanpurkaukset ja liiallisen voimankäytön siinäkin tapauksessa, että ruumiillisen kurituksen antaminen käy välttämättömäksi.

Kysy näiden Raamatun periaatteitten valossa itseltäsi: Onko antamallani kurilla opettava vaikutus, vai onko se vain kivun tuottamiseen perustuvaa lapsen hallitsemista? Juurruttaako antamani kuri oikeita periaatteita, vai juurruttaako se vain pelkoa?

Rajat aikuisten käyttäytymiselle: Eräs pahoinpitelijä sanoi, että hän oli yksinkertaisesti ”menettänyt malttinsa” ja lyönyt vaimoaan. Neuvoja kysyi mieheltä, oliko tämä milloinkaan pistänyt vaimoaan puukolla. ”Sitä en tekisi koskaan!” mies vastasi. Miestä autettiin näkemään, että hän oli asettanut käyttäytymiselleen tietyt rajat, mutta ongelmana oli se, että rajoja ei ollut vedetty sopivaan kohtaan.

Mihin sinä olet vetänyt omat rajasi? Lopetatko, ennen kuin riita etenee sopimattoman käyttäytymisen asteelle? Vai menetätkö malttisi ja alat lopulta huutaa, syytää loukkauksia, tuupiskella, heitellä esineitä tai mukiloida?

Uusi persoonallisuus osaa lopettaa jo hyvissä ajoin, ennen kuin hankaus ehtii kehittyä solvaamisen tai pahoinpitelemisen asteelle. ”Älköön suustanne lähtekö mitään ala-arvoista puhetta”, sanotaan Efesolaiskirjeen 4:29:ssä. Jakeessa 31 jatketaan: ”Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja viha ja huutaminen ja pilkka olkoon kaukana teistä kaiken pahuuden ohella.” Tässä ”vihaksi” käännetty kreikan sana merkitsee alun perin ’impulsiivista eli hetken yllykkeitä noudattavaa luonteenlaatua’. On kiintoisaa havaita, että kirjan Toxic Parents mukaan lasten pahoinpitelijöille on yhteistä ”kauhistuttava yllykkeiden hallintakyvyn puute”. Uusi persoonallisuus kykenee hallitsemaan fyysisiä ja sanallisia yllykkeitä.

Uusi persoonallisuus luonnollisesti pukee yhtä hyvin vaimoja kuin miehiäkin. Vaimo ei saa provosoida miestään, vaan hänen tulee osoittaa arvostuksensa sen johdosta, että mies yrittää huolehtia perheestään, ja olla yhteistoiminnassa hänen kanssaan. Puolisot eivät saa vaatia toisiltaan täydellisyyttä, sillä siihen ei kumpikaan heistä pysty. Sen sijaan molempien pitäisi toteuttaa 1. Pietarin kirjeen 4:8:n neuvoa: ”Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, koska rakkaus peittää paljon syntejä.”

Vanhojen ihmisten kunnioittaminen: ”Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta”, sanotaan 3. Mooseksen kirjan 19:32:ssa. Se voi olla hyvin vaikeaa silloin, kun vanha isä tai äiti on sairas ja ehkä liian vaativainen. 1. Timoteuksen kirjeen 5:3, 4:ssä puhutaan vanhempien kunnioittamisesta ja asianmukaisen korvauksen maksamisesta heille. Siihen voi kunnioituksen ohella sisältyä myös heidän taloudellisen asemansa turvaaminen. Kun otamme huomioon sen, mitä vanhempamme ovat tehneet hyväksemme meidän ollessamme avuttomia pikkulapsia, pitäisi meidän tarpeen vaatiessa osoittaa heitä kohtaan samanlaista huomaavaisuutta.

Sisarusten välisestä kilpailusta eroon pääseminen: Ennen kuin Kainin tuntema viha sai hänet murhaamaan veljensä Aabelin, häntä oli neuvottu: ”Niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!” (1. Mooseksen kirja 4:7.) Tunteitaan ja ajatuksiaan voi hallita. Opetelkaa olemaan kärsivällisiä toisianne kohtaan ja ”tehkää auliisti myönnytyksiä toisillenne sen takia, että rakastatte toisianne” (Efesolaisille 4:2; Phillips).

Opetelkaa uskoutumaan

Monet perheväkivallan uhreista pitävät kärsimyksensä omana tietonaan. Tri John Wright antaa kuitenkin seuraavan neuvon: ”Pahoinpideltyjen naisten pitäisi etsiä henkistä ja fyysistä turvaa joltakulta sellaiselta ulkopuoliselta, joka pystyy tarjoamaan sitä.” Sama pätee kaikkiin muihinkin perheväkivallan uhreihin.

Joskus uhrin on vaikea uskoutua jollekulle toiselle. Toisaalta sen kyllä ymmärtääkin, kun tietää, että luottamus on päässyt pettämään perheessä, siinä sosiaalisessa yksikössä, jossa yhteenkuuluvuuden pitäisi olla läheisempää kuin missään muualla. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että Sananlaskujen 18:24:n mukaan ”on – – ystäviä, veljiäkin uskollisempia”. Se, että löytää tällaisen ystävän ja opettelee uskoutumaan hänelle hienovaraisesti, on arvokas askel kohden välttämättömän avun saamista. Pahoinpitelijän täytyy tietenkin myös saada apua.

Joka vuosi tulee sadoistatuhansista ihmisistä Jehovan todistajia. He haluavat ryhtyä vaativaan tehtävään: pukemaan päälleen uutta persoonallisuutta. Jotkut heistä ovat entisiä perhetyranneja. Jotta taipumus pahoinpitelyyn ei enää nostaisi heissä päätään, heidän täytyy jatkuvasti antaa Raamatun olla ”hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen” (2. Timoteukselle 3:16).

Näille uusille todistajille uuden persoonallisuuden päälleen pukeminen on jatkuvaa, koskapa Kolossalaiskirjeen 3:10:ssä siitä sanotaan, että se ”uudistuu”. Jatkuva ponnistelu on siis välttämätöntä. On onnellinen asia, että Jehovan todistajilla on tukenaan runsaasti hengellisiä ”veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia” (Markus 10:29, 30; ks. myös Heprealaisille 10:24, 25).

Tämän lisäksi kaikissa noin 70000:ssa Jehovan todistajien seurakunnassa kautta maailman on rakkaudellisia valvojia, jotka ovat kuin ”turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta”. Heistä pitää paikkansa myös se, että ”näkevien silmät [eivät] ole soaistut, ja kuulevien korvat kuulevat tarkkaan”. (Jesaja 32:2, 3.) Samalla kun uudemmat samoin kuin kokeneemmat Jehovan todistajat siis työskentelevät uuden persoonallisuuden päälleen pukemiseksi, heillä on käytettävissään suurenmoinen apukeinojen varasto kristillisessä seurakunnassa.

Myötätuntoiset valvojat

Kun kristityiltä valvojilta tullaan Jehovan todistajien seurakunnissa kysymään neuvoa, niin tilanne on se, että heitä on valmennettu kuuntelemaan puolueettomasti kaikkia. Heitä on kannustettu osoittamaan kaikkia ja etenkin vakavasti kaltoin kohdeltuja kohtaan syvää myötätuntoa ja suurta ymmärtämystä (Kolossalaisille 3:12; 1. Tessalonikalaisille 5:14).

Esimerkiksi vaimo on voinut saada pahoinpitelystä vaikeita vammoja. Jos pahoinpitelijä olisi mukiloinut yhtä pahasti jotakuta perheeseen kuulumatonta, hän saattaisi nykyään saada sellaisesta monissa maissa vankeustuomion. Perheväkivallan uhreja täytyy siis kohdella poikkeuksellista huomaavaisuutta osoittaen, samoin kaikkia muitakin turmeltuneiden tapojen uhriksi joutuneita, esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön uhreja.

Tämän lisäksi ne, jotka ovat rikkoneet Jumalan lakeja vastaan, täytyy vaatia tilille tekemisistään. Tällä tavoin seurakunta säilyy puhtaana ja syyttömiä suojellaan. Jumalan hengen virtaaminen ei myöskään pääse estymään, mikä on erittäin tärkeää. (1. Korinttolaisille 5:1–7; Galatalaisille 5:9.)

Jumalan näkemys avioliitosta

Kun joistakuista tulee Jehovan todistajia, he suostuvat noudattamaan elämässään Jumalan sanasta löytyviä kristillisiä periaatteita. He saavat tietää, että mies on tarkoitettu perheen pääksi ja ohjaamaan sitä tosi palvonnassa (Efesolaisille 5:22). Johtoasema ei kuitenkaan missään tapauksessa anna miehelle oikeutta kohdella vaimoaan raa’asti, nujertaa hänen yksilöllisyyttään eikä olla välittämättä hänen haluistaan ja toiveistaan.

Päinvastoin Jumalan sanan selkeä käsky miehille on, että heidän tulee ”[rakastaa] jatkuvasti vaimoaan, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja luovutti itsensä sen puolesta – – miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään, sillä ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä.” (Efesolaisille 5:25, 28, 29.) Jumalan sanassa sanotaankin selvästi, että vaimoille tulee osoittaa ”kunniaa” (1. Pietarin kirje 3:7). (Ks. myös Roomalaisille 12:3, 10; Filippiläisille 2:3, 4.)

Kukaan kristitty aviomies ei varmastikaan puhuisi totta sanoessaan, että hän todella rakastaa ja kunnioittaa vaimoaan, jos hän samalla loukkaa ja solvaa tai pahoinpitelee tätä. Sellainen olisi tekopyhyyttä, sillä Jumalan sanassa sanotaan: ”Te miehet, rakastakaa jatkuvasti vaimoanne älkääkä olko hänelle katkeran vihaisia.” (Kolossalaisille 3:19.) Kun Jumala pian panee Harmagedonissa täytäntöön ne tuomiot, jotka hän on langettanut nykyiselle pahalle järjestelmälle, tulee tekopyhille käymään samoin kuin Jumalan hallinnon vastustajillekin (Matteus 24:51).

Jumalaa pelkäävän miehen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Murjoisiko hän omaa ruumistaan, löisikö itseään nyrkillä kasvoihin tai kiskoisiko itseään tukasta? Halventaisiko hän omaa arvoaan kohtelemalla itseään ylenkatseellisesti ja purevan ivallisesti toisten edessä? Jos hän tekisi näin, häntä pidettäisiin vähintäänkin tasapainottomana.

Jos kristitty mies pahoinpitelee vaimoaan, se muuttaa kaikki hänen muut, kristilliset tekonsa arvottomiksi Jumalan silmissä. Tulee muistaa, että ”tappelija” ei ole pätevä vastaanottamaan palvelusetuja kristillisessä seurakunnassa (1. Timoteukselle 3:3; 1. Korinttolaisille 13:1–3). Tietenkin myös jokainen vaimo, joka kohtelee tällä tavoin miestään, rikkoo Jumalan lakia.

Galatalaiskirjeen 5:19–21:ssä Jumalan tuomitsemiin tekoihin luetaan myös ”vihollisuudet, riita, – – vihanpuuskat”, ja siinä todetaan, että ”ne, jotka harjoittavat sellaisia, eivät peri Jumalan valtakuntaa”. Aviopuolison tai lasten pahoinpiteleminen ei näin ollen ole koskaan hyväksyttävää. Se on useimmiten vastoin maan lakia ja on varmasti vastoin Jumalan lakia.

Vartiotorni, toinen Jehovan todistajien julkaisema lehti, on tarkastellut aihettamme Raamatun näkökulmasta, ja se on sanonut niistä, jotka tunnustautuvat kristityiksi, mutta ovat silti pahoinpitelijöitä: ”Kuka tahansa, joka väittää olevansa kristitty ja yhä uudelleen ja katumatta antautuu vihan väkivaltaisiin puuskiin, voidaan erottaa” seurakunnasta. (15.10.1975, s. 479; vrt. 2. Johanneksen kirje 9, 10.)

Mitä Jumalan laki sallii

Jumala tuomitsee lopulta ne, jotka rikkovat hänen lakejaan. Mihin hänen Sanansa tätä aikaa odottaessamme antaa mahdollisuuden niille, joita on pahoinpidelty, mutta joiden pahoinpitelijä ei muuta tapojaan, vaan jatkaa väkivallan harjoittamistaan? Onko syyttömien uhrien pakko pitää ruumiillista, henkistä ja hengellistä terveyttään tai kenties jopa henkeään jatkuvasti alttiina vaaralle?

Vartiotorni sanoo kirjoituksessaan, jossa tarkasteltiin perheväkivaltaa, Jumalan sanan tarjoamista mahdollisuuksista näin: ”Apostoli Paavali neuvoo: ’Vaimon ei tule lähteä pois miehensä luota, mutta jos hän lähtisikin pois, niin pysyköön naimattomana tai muuten sopikoon jälleen miehensä kanssa; eikä miehen tule jättää vaimoaan.’” Kirjoituksessa jatketaan: ”Jos pahoinpitely käy sietämättömäksi tai uskova puoliso on hengenvaarassa, hän voi päättää ’lähteä pois’. Hänen tulisi kuitenkin aikanaan yrittää ’sopia jälleen’ puolisonsa kanssa. (1. Korinttolaisille 7:10–16.) ’Pois lähteminen’ ei silti itsessään anna raamatullisia perusteita avioerolle ja uudelleen avioitumiselle; laillinen avioero tai asumusero voi siitä huolimatta jossain määrin suojella puolisoa enemmältä pahoinpitelyltä.” (15.6.1983, s. 28, 29; ks. myös Vartiotornia 1.11.1988, s. 22, 23.)

Jos uhrin olosuhteet ovat tällaiset, hänen täytyy itse ratkaista, millaisen valinnan hän tekee. ”Kukin on kantava oman kuormansa.” (Galatalaisille 6:5.) Kukaan muu ei voi tehdä ratkaisua hänen puolestaan. Kukaan ei saa myöskään painostaa häntä palaamaan pahoinpitelevän miehensä luo, sillä yhteiselämän jatkaminen vaarantaisi hänen terveytensä, henkensä ja hengellisyytensä. Jos hän palaa miehensä luo, sen täytyy tapahtua hänen omasta tahdostaan eikä sen takia, että toiset tahtovat hänen tekevän niin (Ks. Filemonille 14).

Perheväkivalta tulee loppumaan

Jehovan todistajat ovat havainneet perheväkivallan sopivan hyvin siihen kuvaan, joka Raamatussa on piirretty näistä viimeisistä päivistä, sillä monien on ennustettu olevan silloin ”herjaajia”, ”rakkaudettomia” ja ”raakoja” (2. Timoteukselle 3:2, 3, KR-38). Jumala on luvannut, että näiden viimeisten päivien päätyttyä hän saa aikaan rauhaisan, uuden maailman, jossa ihmiset ”asuvat turvassa, kenenkään peloittelematta” (Hesekiel 34:28).

Tässä suurenmoisessa uudessa maailmassa perheväkivalta tulee olemaan iäksi mennyttä. ”Nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.” (Psalmit 37:11.)

Kehotamme sinua tutustumaan tarkemmin tulevaisuutta koskeviin Raamatun lupauksiin. Voit saada monia siunauksia jo nyt soveltamalla Raamatun periaatteita perhe-elämääsi.

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 10]

Perhepiirissä syntyneet ongelmat kyetään selvittämään Raamatun periaatteitten avulla

[Kuva s. 13]

Uhrien täytyy uskoutua sellaiselle ystävälleen, joka kykenee myös auttamaan heitä