Onko linnunlaulu vain kaunista musiikkia?

KAUKAINEN valonheitin alkaa suunnata valoaan kuoron jäseniin näiden saapuessa paikalle huolitellusti pukeutuneina esitystä varten. Kukin laulaja on saanut suvun perinteiden mukaista valmennusta pienokaisesta asti, joten jokainen laulaa vaivattomasti sydämensä pohjasta. Muutamat esiintyjät kuulostavat hyvin taitavilta improvisoijilta: he luovat spontaanisti uusia ja erilaisia sävelmiä.

Missä tämä esitys pidetään? Ei missään maailmankuulussa konserttisalissa. Sen sijaan yön pimeyden verhon noustessa paljastuu suuri joukko pieniä höyhenpukuisia luomuksia. Monia lajeja edustavat laululinnut, joita on puissa, aidoilla ja puhelinlangoilla, liittävät äänensä yhden maailman ihastuttavimman kuoron lauluun. Lintujen trillit, etuheleet, vihellykset ja huilumaiset äänet kuulostavat riemulliselta tervehdykseltä uudelle päivälle.

Ne eivät kuitenkaan ole pelkkiä miellyttäviä ääniä. Linnunlauluun sisältyy paljon muutakin kuin vain se, mitä paljaalla korvalla voi kuulla. Miksi linnut laulavat? Onko niiden laululla jokin tarkoitus? Miten linnut oppivat omat laulunsa? Oppivatko ne koskaan uusia lauluja?

Kätketyt sanomat

Vaihtelevimmat serenadit esitetään aamuisin ja iltaisin. Kuulet todennäköisesti suurimmaksi osaksi kuoron koiraitten laulua. Niiden sanoma on kaksitahoinen: ne varoittavat vakavasti toisia koiraita ylittämästä niiden reviirin rajaa ja kutsuvat naaraita tapaamaan hyvää puolisoehdokasta. Laululinnut muokkaavat omat alueelliset laulunsa, jotka muistuttavat kielen eri murteita. Soidinlaulun erityinen murre ihastuttaa vain laulajan alueella asuvia naaraita. Kiihkeimmät ja monimutkaisimmat laulut esitetään silloin, kun linnut ovat soitimella – esityksellä on tarkoitus tehdä vaikutus naaraisiin.

Koiras kertoo sävelmällään olinpaikkansa niin ystävälle kuin vihollisellekin. Tästä syystä värikkäät linnut ja aukeilla paikoilla viihtyvät lajit välttävät viisaasti laulamasta kovin äänekkäästi, mikä voisi herättää ei-toivottua huomiota. Toisaalta hyvin ympäristöönsä sulautuvat ja tiheissä metsissä asuvat linnut voivat laulaa kuuluvasti ja niin usein kuin vain haluavat joutumatta vaaraan tulla huomatuksi.

Toisinaan kuulemasi ääni ei olekaan siivekkäitten ystäviemme varsinaista laulua vaan pelkkä lyhyt kutsuhuuto, jonka avulla puolisot pitävät yhteyttä toisiinsa tai parven linnut pitävät joukkonsa koossa. Se voisi olla hälytyshuuto, joka viestii uhkaavasta vaarasta, tai kutsu yhteishyökkäykseen kissan tai jonkin muun kutsumattoman vieraan kimppuun. Linnut ilmaisevat laulullaan mielialansa – vihansa, pelkonsa ja levottomuutensa, samoin kuin sen, että ne ovat etsimässä puolisoa.

Taitavia ja lahjakkaita muusikoita

Laululinnut osaavat käyttää ääntään todella taitavasti. Jotkin niistä pystyvät laulamaan kolmea tai neljää säveltä yhtä aikaa. Toiset voivat synnyttää jopa 80 säveltä sekunnissa. Ihmisen korva kuulee ne yhtenä jatkuvana äänenä, mutta linnut kykenevät erottamaan ne toisistaan erinomaisen kuulonsa ansiosta.

Tutkijat ovat pohtineet, onko linnuilla musiikkikorvaa. Pystyvätkö linnut erottamaan toisistaan Bachin urkuteoksen ja Stravinskyn ”Kevätuhrin”? Tutkijat opettivat neljää kyyhkystä nokkaisemaan toista kahdesta pyöreästä levymäisestä koskettimesta, kun ne olivat tunnistaneet oikean säveltäjän, minkä jälkeen ne saivat palkinnoksi ruoanmurun. Ennen pitkää kyyhkyset osasivat valita oikean koskettimen kuultuaan minkä osan tahansa Bachin 20 minuuttia kestävästä sävellyksestä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ne pystyivät tekemään oikean valinnan jopa kuultuaan muiden säveltäjien samantyylistä musiikkia.

Jotkin tropiikin linnut pystyvät säveltämään ja esittämään duettoja. Näyttää siltä, että lintupariskunta harjoittelee laulamista yhdessä ja kokeilee uusia sävelmiä, kunnes puolisot ovat luoneet aivan omaperäisen sävellyksen, jota ne laulavat vuorotellen kutsuen ja vastaten kutsuun. Ne laulavat niin täsmällisesti, että harjaantumattomassa korvassa laulu kuulostaa siltä kuin vain yksi lintu laulaisi keskeytyksettä yhtä ainoaa sävelmää. Kumpikin osapuoli voi laulaa kumpaa osaa tahansa tai laulaa molemmat osat yksin toisen linnun ollessa poissa. Tämän ainutlaatuisen kyvyn ansiosta tiheissä sademetsissä asustavien lintujen on helpompi paikantaa ja tunnistaa oma puolisonsa.

Säveltäjiä ja matkijoita

Sitä, miten linnut oppivat ja keksivät laulunsa, tutkitaan yhä, mutta ainakin yksi asia on varma: ne oppivat laulunsa hyvin monilla tavoilla. Seuraavassa joitakin esimerkkejä näistä monista tavoista.

Koiraspeipolla on laulunsa ainakin osittain valmiina aivoissaan jo syntyessään. Jos se kasvatetaan täysin erossa muista linnuista, sen laulu on tosin vähän omalaatuista, mutta siinä on silti yhtä monta säveltä kuin tuon lajin tavanomaisessa laulussa ja se on suunnilleen saman pituinenkin. Oppiakseen oikean sävelkulun sen täytyy kuitenkin kuulla toisten koiraspeippojen laulua ennen kuin se on tarpeeksi vanha laulamaan itse, ja sen täytyy kuulla tätä laulua uudelleen seuraavana keväänä. Sen jälkeen tämän höyhenpukuisen virtuoosin täytyy ammattimaisen ihmislaulajan tavoin hioa laulamistaan harjoittelemalla harjoittelemasta päästyään – yrittämällä yhä uudelleen sovittaa nuoren äänensä päässään soivaan melodiaan.

Tummajunkko säveltää oman laulunsa, jollei se kuule lajitoveriensa laulua. Mutta kun se on kerran kuullut junkkojen hyvin selvän ja yksinkertaisen laulun, se lakkaa keksimästä omia laulujaan ja alkaa laulaa samalla tavalla kuin toisetkin lajitoverinsa. Aikuisen junkon kuunteleminen taas inspiroi meksikonjunkkoa. Se ei matki kuulemaansa vaan säveltää oman ainutlaatuisen laulunsa.

Pesäloiset todistavat voimakkaimmin, että joidenkin lintulajien laulu periytyy. Esimerkiksi käki munii munansa toisen lintulajin pesään. Käenpoikaset kasvavat siksi kasvatusvanhempien luona. Kun käenpoika kuoriutuu, mistä se tietää, ettei se ole samaa lajia kuin sen kasvatusisä ja ettei sen tulisi laulaa samalla tavalla kuin tämä? Käen kukunnan täytyy olla pysyvästi ohjelmoituna sen aivoihin jo silloin, kun se syntyy.

Linnunlaulu on siis monissa tapauksissa kaikesta päättäen perinnöllistä. Vaikkei lintu opikaan koskaan oman lajinsa laulua, se ei muitta mutkitta ala matkia ja lopulta omaksu toisen lajin laulutapaa. Jotkut tutkijat ehdottavat, että linnun aivoissa on epäselvä malli oman lajin laulusta ja että lintu voi tutkia tarkoin kuulemaansa ja matkia sitä ääntä, joka eniten muistuttaa sen aivoissa olevaa mallia.

Millaiset aivot niillä onkaan! Tiedemies Fernando Nottebohm teki sellaisen merkittävän havainnon, että laululintujen aivot ovat jakautuneet vasempaan ja oikeaan lohkoon, joista kumpikin valvoo eri toimintoja. Hän on myös paikantanut sen osan linnun aivoista, jossa laulun oppiminen tapahtuu. Kasvuiässä olevan kanarialintukoiraan aivojen laululohko laajenee ja supistuu sen mukaan, millainen tarve linnulla on oppia uusia lauluja tulevaa pesimiskautta varten. Kanarialinnut koettavat laulaa mahdollisimman nuorina, mutta eivät nämäkään mestarilaulajat saavuta ammattimaista tasoa ennen kuin kahdeksan tai yhdeksän kuukauden ikäisinä.

Toiset laululinnut erikoistuvat säveltämään teemalle useita muunnelmia; ne lainaavat jo olemassa olevan laulun ja lisäävät siihen säveliä tai vaihtavat sen äänten tai säkeitten paikkaa. Tällaiset matkijalinnut ovat kauan saaneet osakseen ihailumme – ja varsinkin sellaiset linnut, jotka käyttävät kykyjään opetellakseen ”puhumaan” eli jäljitelläkseen ihmisen ääntä. Tällaisia lintumaailman matkijalaulajia ovat muun muassa Australiassa elävä lyyrypyrstö, Euroopassa asustavat luhtakerttunen ja kottarainen sekä Pohjois-Amerikassa pesivät laulukerttuli ja taiturimatkija. Viimeksi mainitun linnun ohjelmistoon voi kuulua kymmeniä lauluja, jopa sellaisia, joissa se matkii sammakon kurnutusta tai sirkan siritystä. On todella kiehtovaa kuunnella taiturimatkijan iloista laulusikermää, joka koostuu lintumaailman tunnetuista klassikoista.

Kun nämä höyhenpukuiset luomukset esittävät viehättäviä sävelmiään, voit pelkän kuulemisen lisäksi oikein kuunnella arvostaen niiden laulua. Huominen esitys alkaa heti aamutuimaan. Aiotko sinä nauttia siitä?

[Tekstiruutu s. 19]

Tuttu ääni

Muuan englantilainen tiedemies huomasi, että yksi useiden laulurastaiden laulu kuulosti tutulta. Hän nauhoitti sen ja analysoi sitä elektronisesti. Hänen yllätyksekseen se muistutti hyvin paljon Englannin puhelinyhdistyksen Telecomin markkinoiman modernin englantilaisen puhelimen elektronista hälytysääntä. Laululinnut olivat ilmeisesti kuulleet äänen, oppineet sen ja lisänneet sen ohjelmistoonsa. Nuo laulurastaat ovat hyvinkin voineet lähettää serenadillaan pahaa aavistamattomia brittejä vastaamaan kiireesti puhelimeen.

[Kuvien lähdemerkinnät s. 18]

Camerique/H. Armstrong Roberts

T. Ulrich/H. Armstrong Roberts