Neuvoja uusperheitten vanhemmille

YHDYSVALTAIN väestönlaskentatoimisto on ennustanut, että uusperheitä, joissa siis toisella tai molemmilla aviopuolisoilla on takanaan avioero ja edellisestä avioliitosta olevia lapsia, on vuonna 1995 jo enemmän kuin perinteisiä perheitä. Silloin tilanne on se, että 59 prosenttia amerikkalaislapsista elää ”sekaperheissä” ennen 18. ikävuottaan. Seuraavassa joitakin ehdotuksia isä- ja äitipuolille, joiden määrä koko ajan kasvaa.

Älkää kiirehtikö: Uusperheen vanhempien tulee muistaa, että vie oman aikansa, ennen kuin lapsipuolet hyväksyvät uuden isän tai äidin. Psykiatri Mavis Hetherington selittää, miksi muutama ensimmäinen kuukausi – tai vuosi – voi olla hyvin vaikeaa aikaa: ”Uuden avioliiton alkuaikoina pojat ja tyttäret suhtautuvat vihamielisesti, happamasti ja kielteisesti ei vain isäpuoleensa, vaan myös äitiinsä. He ovat vihaisia – – äidilleen sen takia, että tämä on mennyt uusiin naimisiin.” Uusperheen vanhempien täytyy koettaa ymmärtää lastensa tunteita, niin vaikeaa kuin se voikin olla (Sananlaskut 19:11).

Hyvän suhteen kehittäminen ensimmäinen tehtävä: Joy Conolly antaa kirjassaan Stepfamilies sen viisaan neuvon, että uusperheissä vanhemmat pystyvät korjaamaan lapsipuoltensa käyttäytymistapoja vasta sen jälkeen, kun he ovat vähitellen päässeet lähelle heitä. Sitä ennen on ehkä parasta, että biologinen vanhempi huolehtii tarvittavan kurituksen antamisesta (vrt. Sananlaskut 27:6). Toisaalta isä- tai äitipuoli voi vahvistaa lasten tunnetta siitä, että heidän elämässään on jotakin pysyvää, antamalla tukensa sellaisille tutuille asioille, joita nämä ovat jo pitkään harrastaneet, esimerkiksi tekemällä heidän kanssaan kävelyretkiä tai pelaamalla heidän kanssaan pelejä. Isäpuolen ei kuitenkaan pitäisi käyttää ruoka-aikoja tilaisuutena nuhdesaarnojen pitämiseen perheelle.

Ei suosikkijärjestelmää: Jos mahdollista, isä- tai äitipuolen pitäisi olla antamatta minkäänlaisia viitteitä siihen suuntaan, että hän suosii biologisia jälkeläisiään, niin vaikeaa kuin se välillä voikin olla (vrt. Roomalaisille 2:11).

Lähelle pääseminen varovaisuutta noudattaen: Tuoreen uusperheistä tehdyn tutkimuksen mukaan on erityisesti isäpuolten usein vaikeaa tulla toimeen tytärpuoltensa kanssa. Eräs kirjoittaja ilmaisi asian näin: ”Isäpuolet yrittävät saada aikaan ajatustenvaihtoa, ja tytärpuolet vetäytyvät kuoreensa. Isäpuolet yrittävät antaa jonkinlaista kuritusta, ja tytöt tappelevat vastaan.” Hän tiivistää: ”Näyttää siltä, että alkuvaiheessa isäpuoli ei pääse tyttöjen kanssa missään asiassa suotuisaan lopputulokseen.” Tarvitaan siis paljon kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä. Vaikka tytöt antavatkin arvoa isäpuolen antamille kiitoksille, niin esimerkiksi sellainen fyysinen kosketus kuin halaus tuntuu heistä usein epämiellyttävältä. Isäpuolen pitäisi tajuta, että tyttö voi reagoida tällä tavalla. Jos asia on näin, hänen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota sanallisiin kiitoksiin ja sanalliseen viestintään kuin fyysisiin huomionosoituksiin. (Vrt. Sananlaskut 25:11.)

Mustasukkaisuuden varominen: Kokemus osoittaa monien tytärpuolien pitävän äitipuolta usein kilpailijanaan. Äitipuoli, joka osaa aavistaa tytön tunteet ja ymmärtää niitä, voi näin ollen viisaasti toimia siten, ettei heidän välilleen synny tarpeetonta kilpailua isän suosiosta. Isä voi tehdä paljon jännityksen lieventämiseksi vakuuttamalla tyttärelleen, että hän edelleen rakastaa tätä ja pitää tätä arvossa (Sananlaskut 15:1). Tutkijat varoittavat siitä, että äitipuolet usein koettavat liian pontevasti ja liian nopeasti saada äidinroolilleen uusien tytärpuoltensa hyväksynnän. Jälleen on kärsivällisyys avainasemassa.

Isä- tai äitipuolena oleminen ei ole helppoa. Tuhannet oivalliset esimerkit kuitenkin osoittavat, että siinä voidaan onnistua. Eikä pidä unohtaa, että Raamattu antaa parhaan neuvon hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi kaikenlaisissa perheoloissa, kun se sanoo: ”Pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside.” (Kolossalaisille 3:14.)