Epätavallista aarteenetsintää

MENNEISTÄ ajoista asti ihmiset ovat arvostaneet maan uumeniin kerran kätkettyjen luonnonrikkauksien kauneutta. Esimerkiksi Havilan maa, joka on yhdistetty muinaiseen Arabiaan, oli tunnettu värikkäistä onykseistaan (1. Mooseksen kirja 2:11, 12). Tai kuvittele mielessäsi muinaisen Israelin ylimmäinen pappi kantamassa kullasta tehtyä rintakilpeä, johon oli kiinnitetty 12 jalokiveä, muun muassa onyksi, rubiini, smaragdi ja topaasi. Sen on täytynyt olla häikäisevä näky! (2. Mooseksen kirja 28:15–20.) Kallisarvoisia kiviä käytettiin runsaasti myös silloin, kun Jerusalemiin rakennettiin temppeli, joka vihittiin Jehovan palvontaan (1. Aikakirja 29:2). Monet noista jalokivistä on voitu hioa hohtavan kirkkaiksi. Äskettäin tehdyt arkeologiset löydöt osoittavat, että tuhansia vuosia sitten ihmiset hioivat kiviä pyörittämällä hiomakiveä yksinkertaisen polkulaitteen avulla. Nykyään harrastettava kivien keräily ei siis ole mikään uusi tapa.

Välineet ja alueet

”Millaisia välineitä tarvitsen kivien keräilyyn?” saatat kysyä. Olennainen väline on kivivasara, jonka toinen pää on neliskulmainen ja tylppä ja toinen pää terävä. Tarvitset myös paperia näytteiden käärimistä varten ja laukun, jossa voit kantaa niitä. Muuta et sitten tarvitsekaan. Kuten havaitset, välineet eivät maksa paljon.

”Mistä aloittaisin kivien etsinnän?” aprikoit seuraavaksi. Laaksot ja joenuomat ovat hyviä paikkoja aloittaa. Syynä siihen on se, että epätavalliset kivenkappaleet, jotka ovat irtautuneet korkeammalla olevista suuremmista kivistä, voivat vieriä mäkeä alas tai kulkeutua virran mukana alaspäin ja hioutua matkallaan. Sieltä, missä joet yhtyvät mereen, voit löytää joensuuhun kulkeutuneita kiviä ja vedenalaisilta riutoilta merenrantaan huuhtoutuneita sileitä pikkukiviä. Muita paikkoja, jotka voivat suoda kivienkeräilijälle jännittäviä mahdollisuuksia, ovat kallio- tai maaleikkaukset sekä hylättyjen kaivosten ympäristö. Ole kuitenkin varovainen tällaisissa paikoissa, koska niissä on aina vaara saada irtonainen kivi niskaansa. Joihinkin paikkoihin et saa mennä etsimään kiviä, ellei sinulla ole lupaa siihen.

Jos asut Etelä-Afrikassa tai Brasiliassa, voit onnistua löytämään timanttikiteitä. Intian, Myanmarin ja Thaimaan joenuomista voit löytää rubiineja ja safiireja sekä Etelä-Afrikasta, Intiasta, Kolumbiasta ja Zimbabwesta smaragdeja. Kiinassa ja Japanissa käytetään koruissa, koristeissa ja suitsutusastioissa hyvin paljon jadea ja jadeiittia. Jadea esiintyy Myanmarissa, Uudessa-Seelannissa ja Alaskassa samoin kuin Japanissa.

Opaali, eräs piidioksidin kiteetön muoto, on kauneimpia jalokiviä. Opaaleja, joita löytyy Australiasta ja Meksikosta, on kiehtovan monen värisiä: tulipunaisen eri vivahteita, keltaisia, vihreitä ja sinisiä. Opaalit ovat suhteellisen pehmeää ainetta, ja kun ne kiillotetaan, ne päällystetään usein ohuella kvartsikerroksella naarmuuntumisen estämiseksi.

Kiviä joita amatöörien kannattaa etsiä

Tällaiset kivet ovat asiantuntijoiden erikoisalaa, eivätkä amatöörit todennäköisesti löydä niitä. Kvartsia esiintyy kuitenkin runsaasti, ja sitä on helppo löytää. Se on yleisimpiä kivilajimineraaleja, ja sitä esiintyy kivilajien kolmessa pääryhmässä. Voit löytää kvartsinkappaleita, jotka ovat kirkkaan läpinäkyviä, kun taas toiset voivat olla läpikuultavia ja jopa läpinäkymättömiä. Jotkin niistä ovat värillisiä, ja niissä on punaisia, keltaisia, purppuraisia, vihreitä tai ruskeita täpliä. Voit tietysti kvartsin etsinnän ohella kerätä mitä tahansa kivenkappaleita, joissa on kiinnostavia värejä tai kuvioita. Kun tällainen kivi hiotaan, sen kauneus voi tuottaa sinulle miellyttävän yllätyksen ja ehkä haluat käyttää sitä värikkäänä koruna tai asettaa sen koristeeksi hyllylle tai puutarhasi kivistä rakennettuun pienoisvuoreen.

Kerättyäsi riittävästi kivenkappaleita sinun täytyy tietää jotain hiontamenetelmistä. Jotkin kivienkeräilykerhot ehdottavat, että kiviä pyöritetään hiomahiekan ja veden seassa sähkömoottorilla käyvässä sekoitusrummussa. Tämä vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa, mahdollisesti viikkoja: ensin käytetään karkeaa hiekkaa, sitten hienompaa hioma-ainetta ja lopuksi kiillotusjauhetta. Tulokset ovat kuitenkin varmasti vaivan arvoisia.

Muunlaisia kiviä

Kivienkeräilyn ei tarvitse rajoittua pikkukiviin. Japanissa käytetään yleisesti maisemasuunnittelussa suuria kiviä. Ne voivat olla yllättävän kalliita. Esimerkiksi erään punertavan, 700 kiloa painavan kiven hinnaksi arvioitiin noin 12000–13000 markkaa. Miksi se on niin arvokas? Syynä on sen muodon luonnollinen kauneus. Vesi voidaan saada virtaamaan lähellä sen korkeinta kohtaa olevasta maljamaisesta muodostelmasta alaspäin, niin että se ryöppyää pieninä perättäisinä vesiputouksina alas.

Onko sinussa nyt herännyt halu lähteä etsimään kiviä? Jos on, toivottavasti löydät epätavallisen aarteen. (Lähetetty.)