Pitäisikö minun perheeni rokottaa?

”LAPSENNE on aika rokottaa”, sanoo lääkäri. Lapsesta tällainen toteamus voi kuulostaa pahaenteiseltä, mutta vanhemmat ovat yleensä nyökänneet hyväksyvästi rauhoittava hymy kasvoillaan.

Viime aikoina lasten ja aikuisten rokottamisesta on kuitenkin herännyt kysymyksiä. Mitkä pistokset ovat todella tarpeellisia? Mitä on sanottava sivuvaikutuksista? Liittyykö veri millään tavalla rokotteiden valmistukseen?

Vakavasti asioihin suhtautuvan perheen on hyvä harkita näitä kysymyksiä. Vastaukset voivat vaikuttaa suoranaisesti perheenne jäsenten terveyteen ja tulevaisuuteen.

Taustatietoja

1950-luvulla otettiin käyttöön tehokas rokote, joka käytännöllisesti katsoen poisti polion pelon monista maista. Vuoden 1980 tienoilla julistettiin, että tuhoisa isorokko oli hävitetty perin pohjin koko maailmasta tehokkaan rokotusohjelman ansiosta.

Monet sairaudet, esimerkiksi jäykkäkouristus, polio, kurkkumätä ja hinkuyskä, on saatu nykyään yleisesti kuriin rokotusohjelmien avulla. On lisäksi käynyt ilmi, että kun immunisaatio on jostain syystä menettänyt tehoaan, sairaus on puhjennut uudestaan. Tämä piti paikkansa hinkuyskästä eräässä maassa.

Mitä tällainen immunisaatio saa aikaan? Toinen kahdesta immunisaatiomenetelmästä pohjimmiltaan voimistaa elimistön puolustusmekanismia taistelemaan elimistöön tunkeutuvia taudinaiheuttajia vastaan, joita ovat muun muassa bakteerit ja virukset. Tätä menetelmää sanotaan aktiiviseksi immunisaatioksi. Tässä tapauksessa ruiske sisältää heikennettyjä tai tapettuja taudinaiheuttajia (tai niiden myrkkyä), jotka on tehty elimistölle vaarattomiksi. Elimistön oma puolustusmekanismi alkaa sen jälkeen tuottaa vasta-aineiksi kutsuttuja tappajamolekyylejä, jotka kykenevät taistelemaan varsinaista taudinaiheuttajaa vastaan, jos sellainen ilmaantuu. Rokote voidaan valmistaa taudinaiheuttajasta eristetystä myrkystä (toksiinista), jolloin sitä sanotaan toksoidiksi, elävistä mutta heikennetyistä taudinaiheuttajista tai tapetuista eliöistä.

On selvää, että rokotteet eivät saa heti aikaan immuniteettia. Kuluu jonkin aikaa, kun elimistö valmistaa suojaavia vasta-aineita. Aktiiviseen immunisaatioon sisältyvät kaikki lasten rokotteet ja muut rokotteet. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta (käsitellään myöhemmin) näiden valmistuksessa ei käytetä missään vaiheessa verta.

Toista menetelmää sanotaan passiiviseksi immunisaatioksi. Tätä menetelmää käytetään yleensä vasta silloin, kun ihminen on altistunut vakavalle sairaudelle, esimerkiksi vesikauhulle. Tällaisessa tilanteessa elimistöllä ei ole aikaa kehittää omaa immuniteettia, joten siihen täytyy ruiskuttaa jonkun muun elimistössä kehittyneitä vasta-aineita, jotta ne taistelisivat altistuneessa ihmisessä olevia taudinaiheuttajia vastaan. Gammaglobuliini, antitoksiini ja hyperimmunoseerumi ovat ruiskeita, jotka on eristetty immuunin ihmisen tai eläimen verestä. Näitä valmiita vasta-aineita hyväksi käyttäen elimistöä on tarkoitus auttaa nopeasti mutta vain tilapäisesti taistelemaan tunkeutujia vastaan. Koska nämä valmiit vasta-aineet ovat vieraita proteiineja, ne häviävät pian elimistöstä.

Pitäisikö lapseni rokottaa?

Saatuaan nämä taustatiedot joku saattaa edelleen pohtia, mitkä rokotukset hänen lapselleen pitäisi antaa. Useimmissa niistä maista, joissa lasten rokotteita on helposti saatavilla, vakiintuneet rokotukset ovat vähentäneet hätkähdyttävästi niiden lastentautien esiintymistä, joita vastaan näitä rokotuksia on annettu.

Useiden vuosien ajan on lastentautiopillinen asiantuntijaelin American Academy of Pediatrics suosittanut pääpiirteissään yhteisymmärryksessä eri puolilla maailmaa olevien muiden samanlaisten järjestöjen kanssa vakiintuneita rokotuksia seuraaviin tauteihin: kurkkumätä, hinkuyskä ja jäykkäkouristus. Nämä kolme rokotetta annetaan yleensä yhtenä ruiskeena: PDT-rokotteena. Ensirokotuksen jälkeen PDT-tehosterokotetta annetaan vielä kolme kertaa vähintään kahden kuukauden välein. Ensimmäisen ikävuoden jälkeen annetaan tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan MPR-yhdistelmärokote. Lisäksi annetaan neljä suun kautta otettavaa poliorokotetta (OPV) saman aikataulun mukaisesti kuin PDT-rokotteet.a

Monissa paikoissa nämä rokotukset ovat pakollisia, vaikka vaadittavien tehosterokotusten määrä voikin vaihdella. Koska tuhkarokkotapausten määrä on viime aikoina äkisti kasvanut useilla alueilla, ylimääräisiä tehosterokotuksia tätä tautia vastaan on pidetty joissakin olosuhteissa suositeltavina. Sinun on ehkä tarpeellista ottaa yhteyttä johonkin paikkakuntasi lääkäriin saadaksesi yksityiskohtaisempia tietoja.

Näiden lisäksi on olemassa rokote keuhkokuumetta vastaan (Pneumovax N). Se näyttää antavan elinikäisen immuniteetin niille lapsille ja aikuisille, jotka jostain syystä ovat taipuvaisia saamaan tietyntyyppisiä keuhkokuumeita.

Lapsia varten on olemassa myös Hib-rokote. Se annetaan suojaksi lapsilla yleistä Haemophilus influenzae -bakteeria vastaan. Huomattavin sen aiheuttamista lastentaudeista on ankara aivokalvontulehdus. Rokote on osoittautunut yleensä turvalliseksi, ja sen suosittaminen osana lasten rokotesarjaa on lisääntynyt.

Vesirokkoa vastaan ei ole olemassa vielä vakiintunutta rokotetta. Isorokkorokotetta taas ei ole enää saatavilla, koska maailmanlaajuinen rokotusohjelma on hävittänyt tämän kuolettavan taudin, kuten edellä mainittiin.

Mitä on sanottava sivuvaikutuksista?

Entä miten on rokotteiden sivuvaikutusten laita? Tavanomaista lapsen itkunpuuskaa ja hetkellistä kyyneltulvaa lukuun ottamatta useimpien rokotteiden sivuvaikutukset ovat yleensä vähäisiä ja ohimeneviä – korkeintaan kuumetta pari päivää. Rokotteiden vaarat vaivaavat silti monia vanhempia. Eräässä lääketieteellisessä tutkimuksessa otettiin selvää siitä, minkälaisia huolia vanhemmilla on lastensa terveydestä, ja siinä kävi ilmi, että 57 prosenttia tutkimukseen osallistuneista vanhemmista oli huolissaan rokotusten vaikutuksista.

Julkisuudessa on viime aikoina oltu hyvin huolissaan yhdestä PDT-rokotteen osasta, hinkuyskä-rokotteesta. Rokotteen ansiosta tätä aiemmin pelättyä sairautta esiintyy huomattavasti vähemmän kuin ennen. Eräässä maassa tautitapauksia esiintyi ennen rokotteen käyttöönottoa 200000 vuodessa, mutta kun rokotetta alettiin antaa yleisesti, tapausten määrä väheni 2000:een. Noin joka sadastuhannes annos on kuitenkin aiheuttanut vakavia sivuoireita – taudinkohtauksia ja jopa aivovaurioita.

Vaikka tällaiset reaktiot ovat perin harvinaisia, ne aiheuttavat jossain määrin huolta monille sellaisille vanhemmille, joilla ei ole juuri muuta mahdollisuutta kuin antaa suostumus lastensa rokottamiseen, jotta nämä hyväksyttäisiin kouluun. Koska hinkuyskä – jota tosin esiintyy harvoin – aiheuttaa yhteiskuntaan iskiessään suurta tuhoa, asiantuntijat ovat päätelleet, että keskivertolapsen ”on paljon turvallisempaa saada rokotus kuin tauti”. Tällaiset asiantuntijat kannattavat rokottamista paitsi silloin, ”kun edellisestä annoksesta seurasi kouristuskohtaus, aivotulehdus, paikallista keskushermostoärsytystä tai pyörtyminen. Rokotetta ei pidä antaa uudestaan myöskään sellaisille lapsille, jotka ’olivat poikkeuksellisen uneliaita, kirkuivat ylen määrin (itkivät tai kirkuivat yhtä mittaa kolmen tai useamman tunnin ajan) tai saivat yli 105 ^oF:n (40,5 ^oC:n) kuumeen’.”b

Monissa maissa todellinen ratkaisu ongelmaan on soluton rokote, jollaista annetaan tällä hetkellä Japanissa hyvin toiveikkain mielin. Tämä uusi ja ilmeisesti turvallisempi rokote on tulossa myös muihin maihin.

Muutkin vakiintuneet lasten rokotteet ovat osoittautuneet kerran toisensa jälkeen tehokkaiksi ja suhteellisen turvallisiksi.

Miten on aikuisten rokotteiden laita?

On vain muutamia rokotteita, jotka ihmisen tulee aikuistuttuaan pitää mielessään. Parhaassa tapauksessa kaikilla aikuisilla on immuniteetti tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan, koska he ovat sairastaneet ne tai saaneet rokotuksen niitä vastaan lapsuudessaan. Jos näitä tauteja koskevasta immuniteetista herää epäilyksiä, lääkäri saattaa suositella MPR-rokotetta aikuiselle.

Jäykkäkouristustehosteen ottamista noin kymmenen vuoden välein jäykkäkouristusta vastaan pidetään hyvänä ajatuksena. Iäkkäät ja kroonikot haluavat ehkä ottaa selvää lääkäriltään, onko heidän tarpeellista saada vuosittainen influenssarokote. Tiettyihin maailmanosiin matkustavien tulisi harkita rokotteen ottamista esimerkiksi keltakuumetta, koleraa, pernaruttoa, lavantautia ja ruttoa vastaan, mikäli näitä tauteja esiintyy runsaasti siellä, minne he aikovat mennä.

Eräs rokote ansaitsee huomion, koska se on ainoa rokote, joka valmistetaan verestä. Se on hepatiitti B -rokote (Engerix-B). Tämä rokote on tarkoitettu tietynlaisille ihmisille, esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilöille, jotka saattaisivat saada hepatiitti B:tä kantavista potilaista peräisin olevaa verta vahingossa elimistöönsä. Vaikka tätä rokotetta tervehdittiinkin merkittävänä edistysaskeleena, sen valmistusmenetelmä on huolestuttanut monia.

Pääpiirteissään menetelmä on seuraava: valikoiduilta hepatiitti B -viruksen kantajilta saatu veri yhdistetään, kaikki siinä olevat mahdolliset virukset tapetaan ja siitä eristetään tietty hepatiitti B -antigeeni. Näitä puhdistettuja, tehottomaksi tehtyjä antigeenejä voidaan käyttää rokotteena. Monet ihmiset eivät kuitenkaan halua ottaa tätä rokotetta, koska he pelkäävät saavansa veren aineosia jotakin tartuntaa kantavalta ihmiseltä, esimerkiksi sellaiselta, joka harrastaa irrallisia suhteita. Lisäksi jotkut tunnontarkat kristityt ovat vastustaneet tätä rokotetta siksi, että se on peräisin toisen ihmisen verestä.c

Erilainen mutta yhtä tehokas hepatiitti B -rokote on tehnyt tällaiset hepatiittirokotetta koskevat vastalauseet täysin aiheettomiksi. Tämä rokote on valmistettu geenitekniikkaa hyväksi käyttäen hiivasoluissa. Ihmisverellä ei ole tässä valmistusmenetelmässä mitään osuutta. Jos työskentelet terveydenhuoltoalalla tai voisit jostain muusta syystä tarvita hepatiitti B -rokotetta, haluat ehkä kääntyä lääkärin puoleen.

Immunisaatio ja veri

Tämä herättää tärkeän kysymyksen, joka kiinnostaa kristittyjä, koska he haluavat noudattaa veren väärinkäyttöä koskevaa Raamatun käskyä (Apostolien teot 15:28, 29). Valmistetaanko muitakin rokotteita verestä?

Yleisperiaate on se, että Engerix-B:tä lukuun ottamatta rokotteita ei valmisteta verestä. Tämä koskee esimerkiksi kaikkia lasten rokotteita.

Passiivisessa immunisaatiossa tilanne on päinvastainen. Kun on todennäköistä, että ihminen on saanut elimistöönsä taudinaiheuttajia – esimerkiksi hän on astunut ruosteiseen naulaan tai koira on purrut häntä – ja häntä neuvotaan ottamaan ruiske, kyseessä on oletettavasti (ellei se ole tavanomainen tehosterokote) hyperimmunoseerumi, jonka valmistuksessa on käytetty verta. Tämä pitää paikkansa myös Rh-immunoglobuliinista (Anti-D immunoglobuliini). Sitä suositellaan usein Rh-negatiivisille äideille, joiden verenkiertoon on päässyt Rh-positiivisia verisoluja, esimerkiksi Rh-positiivisen vauvan syntymän yhteydessä.

Koska passiivinen immunisaatio liittyy verikysymykseen, miten tunnontarkan kristityn tulisi suhtautua siihen? Tämän lehden ja sen sisarjulkaisun Vartiotornin aikaisemmissa kirjoituksissa on esitetty johdonmukaisesti seuraava kanta: jokaisen kristityn tulee antaa Raamatun avulla valmennetun omantuntonsa ratkaista, hyväksyisikö hän tällaista hoitoa itselleen ja perheelleen.d

Pitäisikö minun perheeni rokottaa?

Kristityt arvostavat hyvin paljon elämää ja haluavat vilpittömästi tehdä parhaansa perheensä terveyden hyväksi. Sinun täytyy itse päättää, annatko omantuntosi perusteella rokottaa perheesi vai et (Galatalaisille 6:5).

Eräs asiantuntija on esittänyt tilanteesta hyvän tiivistelmän: ”Vanhemmille tulee ilmoittaa joka kerta, kun heidän lapsilleen aiotaan tehdä lääketieteellinen toimenpide. He eivät ole ainoastaan lastensa lakimääräisiä holhoojia, vaan heillä on myös vastuu huolehtia jälkeläistensä hyvinvoinnista ja suojella heitä sinä aikana, jonka nämä jälkeläiset ovat riippuvaisia heistä.” Sekä tässä immunisaatioasiassa että muissa lääketieteellisissä kysymyksissä Jehovan todistajat suhtautuvat tähän vastuuseen hyvin vakavasti. (Lähettänyt eräs lääkäri.)

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 24]

Rokotteita jotka eivät ole peräisin verestä

Lasten rokotteet (MPR, OPV, PDT)

Hib-rokote

Pneumovax N

Toksoidit

Influenssarokotteet

Injektioita jotka ovat peräisin verestä

Engerix-B

Anti-D immunoglobuliini

Antitoksiinit

Vastamyrkyt (käärmeen- ja hämähäkinmyrkkyä vastaan)

Immunoglobuliini (monenlaisia sairauksia vastaan)

Gammaglobuliini

Hyperimmunoseerumivalmisteet (esimerkiksi vesikauhuseerumi)