Lukijoiden kirjeitä
Vammaisuus. Kirjoitus ”Nuoret kysyvät: Miksi minun täytyy kärsiä vammaisuudesta?” (22.5.1993) käsitteli tätä pulmaa realistisesti. Molemmat jalkani ovat vammautuneet, ja olen hyvin herkkä sille, että ihmiset luovat minuun sääliväisiä katseita. Eniten minua loukkaa se, että joku antaa minulle lahjoituksen aivan kuin olisin kerjäläinen! Minua lohduttaa tietää, että Jehova ei katso fyysistä tilaani vaan ”näkee sydämen” (1. Samuelin kirja 16:7).
A. A. A. S., Brasilia
Minun täytyy esittää vastalauseeni sen johdosta, että kutsuitte CP-vammaa sairaudeksi. Se ei ole sairaus vaan tila, jonka aiheuttaa joko ennen syntymää, sen aikana tai kohta sen jälkeen tullut aivovamma. CP-vamma ei pahene eikä tartu. Se ei ole sairaus eikä sitä tule koskaan kutsua sellaiseksi.
L. Z., Yhdysvallat
Olemme pahoillamme, jos olemme sananvalinnallamme loukanneet jotakuta. Käytimme sanaa ”sairaus” sen hyvin yleisessä merkityksessä, joka esitetään ”Webster’s New Collegiate” -sanakirjassa seuraavasti: ”Tila – – joka haittaa jotakin elimistön tärkeää toimintoa.” (Toimitus.)
Naisten silpominen. Kiitoksia sen paljastamisesta, kuinka demoninen ja halpamainen tapa naisten sukupuolielinten silpominen oikein on. (”Miljoonat kärsivät – voidaanko heitä auttaa?”, 8.4.1993.) Jos edes yksi lapsi voi säästyä tämän salassa tehtävän inhottavan rikoksen aiheuttamalta tuskalta, tämän kirjoituksen julkaiseminen on ollut vaivan arvoista.
J. C., Yhdysvallat
Silmäni täyttyivät kyynelistä ajatellessani sitä, että vanhemmat aiheuttavat puolustuskyvyttömille lapsille tällaista kärsimystä. Meidän lehdistössämme ei julkaista tällaisia tietoja, joten kiitän siitä, että pidätte meidät ajan tasalla.
C. C. G. M., Brasilia
Läksyt. Kiitoksia oikein paljon kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: Mitä voin tehdä kun minulla on niin paljon läksyjä?” (8.4.1993). Luin kirjoituksen juuri kun minulla oli tosi paljon paineita monien kotitehtävien vuoksi. Minulla ei ollut lainkaan aikaa rentoutua tai valmistautua kristillisiin kokouksiin. Noudatan nyt ehdotuksianne.
M. H., Yhdysvallat
Muuttaminen toiseen maahan. Olen iloinen voidessani ilmaista kiitollisuuteni kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: Pitäisikö minun muuttaa vauraampaan maahan?” (22.4.1993). Olen 16-vuotias ja olen ajatellut muuttaa johonkin sellaiseen maahan, jossa minulla voisi olla paremmat mahdollisuudet menestyä. Mutta luettuani tuon kirjoituksen minusta tuntuu, ettei sillä ole väliä, missä maassa asumme. Jos annamme Jehovan valtakunnalle etusijan elämässämme, menestymme varmasti [hengellisesti], koska saamme Jehovalta apua.
V. L. A., Brasilia
Raiskaus. Tunteeni olivat melko sekavat, kun sain Herätkää!-lehden vuoden 1993 maaliskuun 8. päivän numeron, jossa oli kirjoitussarja ”Raiskaus – naisen painajainen”. Äitini, joka on toiminut useita vuosia kokoaikaisena evankelistana, joutui nimittäin hirvittävän hyökkäyksen ja raiskausyrityksen uhriksi omassa kodissaan. Näiden kirjoitusten lukeminen on edistänyt toipumista.
P. G., Yhdysvallat
Olen paikallisen perheväkivaltaa ja seksuaalisia hyökkäyksiä käsittelevän palvelukeskuksen apulaisjohtaja. Muuan nuori sananpalvelijanne sai meidät lukemaan Herätkää!-lehteä tuotuaan meille numeron, jossa tarkasteltiin lasten hyväksikäyttöä (8.10.1991). Nyt olemme tuon lehden tilaajia. Haluan kertoa teille, kuinka suuren vaikutuksen minuun tekivät perheväkivaltaa ja raiskausta käsittelevät numeronne. Ne olivat hyvin kirjoitettuja ja perusteellisesti tutkittuja.
D. G., Yhdysvallat