Lukijoiden kirjeitä
Rotujen välinen sopu. Kirjoitussarja ”Syntyykö rotujen välille koskaan sopua?” (22.8.1993) auttoi minua ymmärtämään, miten rasismi sai alkunsa ja miten se on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Se auttoi minua tajuamaan myös, miksi jotkut kristityt eivät välttämättä ole voittaneet kaikkia ennakkoluulojaan. Ennen tämä tuntui minusta hyvin masentavalta, mutta nyt ymmärrän, että kestää aikansa ennen kuin ihminen pääsee eroon tällaisista huonoista taipumuksista. Odotan Jumalan vanhurskasta uutta maailmaa, jossa rotukysymys ei aiheuta enää kiistaa.
C. W., Yhdysvallat
Korttien valmistaminen. Kiitos kirjoituksesta ”Lähetetään kortti” (8.8.1993). Isoäitini on tehnyt kortteja jo vuosikausia ja lähettää niitä kaikille meille lapsenlapsille. Olen 13-vuotias ja olen tehnyt kortteja itse parin vuoden ajan. Prässätyt kukat, joita kirjoituksessanne ehdotettiin, sopivat tähän tarkoitukseen oikein hyvin. Olen oppinut, että jos kukkien päälle laitetaan hiukan liimaa ja sitten sen päälle sirotellaan kimalletta, se tehostaa hyvin kaunista vaikutelmaa.
J. B., Yhdysvallat
Vammaisuus. Harvat vammaisuutta käsittelevät artikkelit ovat olleet yhtä realistisia kuin kirjoitus ”Nuoret kysyvät: Miten voin tulla toimeen vammaisuuteni kanssa?” (8.6.1993). Kun olin palvellut joitakin vuosia Jehovan todistajien haaratoimistossa Roomassa, jouduin vakavaan auto-onnettomuuteen ja selkärankani vahingoittui. Sellaiset yksinkertaiset asiat kuin käveleminen ja vesilasin pitäminen muuttuivat yllättäen vaikeiksi. Yhtäkkiä tarvitsinkin apua sängystä nousemisessa, pukemisessa, portaiden kiipeämisessä ja niin edelleen. Olin pitkään vihan, surun ja itsesäälin vallassa ja itkin hiljaa itsekseni, kunnes lopulta sopeuduin tilanteeseen ja tajusin, että minun oli yritettävä selviytyä siitä niin hyvin kuin voin. Työhönsä paneutuneen lääkintävoimistelijan, vanhempieni ja ystävien tuen ansiosta kuntoni on kohentunut, ja olen jatkanut palvelustani haaratoimistossa. Uskokaa pois, vammaisuudestaan huolimatta ihminen voi kuitenkin olla hyvin toimelias ja tuottelias!
A. E., Italia
Kivien keräily. Lääkärinä luin hyvin kiinnostuneena kirjoituksenne ”Epätavallista aarteenetsintää” (8.7.1993). Huomasin kuitenkin, että kun puhuitte vasaran käytöstä, ette maininneet mitään silmiä suojaavista varusteista. Ne ovat erittäin tärkeät, sillä vasaran isku saattaa helposti lennättää pieniä kivensiruja, jotka voivat olla hyvin vaarallisia silmille.
G. T. W., Englanti
Arvostamme tätä hyödyllistä turvallisuusvihjettä. (Toimitus.)
Hajuaisti. Pidin kovasti artikkelista ”Monipuolinen hajuaistimme” (22.7.1993). Kolme vuotta sitten tein koulussa biologian tunnilla tutkielman tästä aiheesta. Monet ihmiset eivät ollenkaan ymmärrä, miten tärkeä hajuaisti on. Kiitos siitä, että osoititte monille lukijoille, miten hajuaisti on todella kunnioitusta herättävä.
L. T., Yhdysvallat
Eläinaiheet. Olen 20-vuotias zulu, ja minusta on hienoa saada tietoa luonnonihmeistä. Arvostin syvästi kirjoitustanne ”Äänetöntä lentoa” (8.3.1993). Zulujen keskuudessa pöllöjä pidetään pahaenteisinä lintuina ja niiden uskotaan liittyvän taikuuteen. Kun ihmiset näkevät pöllön, he hätistelevät sen pois. Tämän vuoksi teidän yksinkertainen ja valaiseva kirjoituksenne oli hyvin arvostettava.
Z. P. M., Etelä-Afrikka
Kiitos kirjoituksesta ”Hyönteismaailman hyppivät muusikot” (8.4.1993). Heinäsirkat samastetaan usein vitsauksiin. Tuo artikkeli herätti kuitenkin myötätuntoni tätä hyönteistä kohtaan – ja myös lisäsi kunnioitustani tarkkaa ja viisasta Luojaamme kohtaan.
V. P., Brasilia