Lukijoiden kirjeitä
Vaimot pahoinpitelevät miestään? Minua närkästyttää se, että julkaisitte ”Tarkkailemme maailmaa” -palstalla uutisen ”Vaimot pahoinpitelevät miestään” (22.7.1993). Se, että sellaisia naisia, jotka myöntävät kohdelleensa kaltoin puolisoaan, on prosentuaalisesti enemmän kuin vastaavanlaisia miehiä, selittyy tutkimusten mukaan sillä, että naiset tunnustavat nuo asiat avoimemmin kuin tällaiseen käytökseen syyllistyneet miehet, jotka ovat taipuvaisia salaamaan tekonsa.
K. K., Yhdysvallat
Arvostamme tätä havaintoa. Tuossa uutisessa kerrottiin tutkimuksesta, jossa väitettiin, että 40 prosenttia naisista tunnusti uhkailleensa tai pahoinpidelleensä miestään, kun taas 26 prosenttia miehistä tunnusti kohdelleensa siten vaimoaan. Siitä, kumpi näistä on yleisempää, todettiin vuoden 1993 helmikuun 8. päivän ”Herätkää!”-lehdessä, jossa lainattiin ”Parents”-aikakauslehteä: ”Yli 95 prosentissa viranomaisten tietoon tulleista [vakavista] puolison pahoinpitelytapauksista uhrina on ollut nainen.” (Toimitus.)
Hajuaisti. Olen aina ajatellut, että jos minun olisi pakko luopua jostakin aistista, valitsisin hajuaistin. Mutta luettuani kirjoituksenne ”Monipuolinen hajuaistimme” (22.7.1993) tulin toisiin ajatuksiin. Kirjoituksenne ihmeellisestä ruumiistamme auttavat minua aina syventämään rakkauttani Jehovaan.
D. H., Trinidad
Silmälasit. Kiitos siitä, että julkaisitte kirjoituksen ”Katsahdus silmälaseihin” (8.7.1993). Siinä annettiin hyviä neuvoja. Ennen kuin luin kirjoituksen, minulla oli huono tapa laskea silmälasini eri paikkoihin linssit alaspäin. Ne tulivat täyteen naarmuja. Olen kokeillut piilolinssejä, mutta ne aiheuttavat minulle huimausta. Koska minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin käyttää silmälaseja, aion noudattaa ohjeitanne.
T. C., Italia
Munuaiskivet. Kirjoitan teille kiittääkseni ajankohtaisesta kirjoituksestanne ”Munuaiskivet – ikivanhan taudin hoitaminen” (22.8.1993). Vähän sen jälkeen kun sain lehteni postitse, minulla todettiin olevan munuaiskiviä. Kirjoituksenne ansiosta ymmärsin paremmin sairauttani ja osasin valmistautua leikkaukseen.
V. T., Yhdysvallat
Rasismi. Kirjoitan teille lyhyesti kiittääkseni tästä suurenmoisesta kirjoitussarjasta ”Syntyykö rotujen välille koskaan sopua?” (22.8.1993). Käsittelitte mielestäni tätä arkaluonteista aihetta erinomaisesti. Aineisto oli koottu tahdikkaasti, mutta silti ette totisesti jättäneet kenellekään mahdollisuutta puolustella mitenkään sitä, että antaa itsekkäästi periksi rasismille, tuolle vastenmieliselle sairaudelle.
D. G., Yhdysvallat
Entinen pappi. Kiitos, että julkaisitte Alinio de Santa Rita Lobon kokemuksen ”Miksi jätin papinvirkani paremman sananpalveluksen vuoksi” (8.9.1993). Se oli kertomus löytämisestä – ja löytäjä on sellainen, joka on suorittanut monta akateemista loppututkintoa. Jehovan todistajina rakennamme usein palveluksessamme toisten totuuden ymmärrystä pala palalta. Mutta tässä tapauksessa joku toimi päinvastoin – hän hylkäsi väärät opetukset yhden kerrallaan ja erotti siten totuuden kirkollisista perinteistä. Se oli hyvin uskoa vahvistavaa.
B. C., Yhdysvallat
Maastamuutto. Monet kiitokset kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: Pitäisikö minun muuttaa vauraampaan maahan?” (22.4.1993). Olin aina ajatellut muuton olevan välttämätön, jotta voisi päästä eteenpäin. Olen nyt tajunnut, että se on hyvin vakava päätös, jota tehtäessä on otettava lukuun monia seikkoja. Kirjoitus opetti minua ymmärtämään myös todelliset tarpeeni sekä sen, että voimme löytää ne asiat, joita todella tarvitsemme ollaksemme onnellisia, mistä maasta tahansa.
M. R., Dominikaaninen tasavalta