Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • g93 8/10 s. 31
  • Kun tuli pääsee irti

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Kun tuli pääsee irti
  • Herätkää! 1993
  • Samankaltaista aineistoa
  • Tulen kahdet kasvot
    Herätkää! 2002
  • Kun Australiassa paloi
    Herätkää! 1984
  • Käsittele tulta kunnioittavasti!
    Herätkää! 1979
  • Tuli on irti! Mikä sammutin avuksi?
    Herätkää! 2001
Katso lisää
Herätkää! 1993
g93 8/10 s. 31

Kun tuli pääsee irti

Herätkää!-lehden Ghanan-kirjeenvaihtajalta

KUN tuli on hallinnassa, se on hyödyllinen palvelija. Mutta kun se raivoaa hillitsemättömänä, se voi olla tuhoava jättiläinen, joka kuluttaa kaiken tielleen osuvan: ihmiset, eläimet, puut ja muun kasvillisuuden.

Vuonna 1983 pensaikkopalo tuhosi Australiassa kaksi sen osavaltiota: Etelä-Australian ja Victorian. Yli 70 ihmistä kuoli, ja lisäksi tuhoutui 36000 karjaeläintä, 320000 lammasta ja yli 2000 kotia.

Samana vuonna hävittivät pensaikkopalot Ghanassa 72 prosenttia tuon maan 238000 neliökilometrin suuruisesta pinta-alasta. Ainakin 29 ihmistä sai surmansa ja 34 loukkaantui.

Pieni osa pensaikkopaloista johtuu luonnonilmiöistä, kuten salamaniskusta. Useimmat niistä ovat kuitenkin ihmisen aiheuttamia. Ghanassa pensaikkopalojen pääsyy on palmuviinin valmistukseen käytetyn mahlan juoksuttaminen palmuista. Mahlan kerääjät sytyttävät tuleen risukasoja lämmittääkseen palmyrapalmuja, mikä saa mahlan virtaamaan. Usein tuli kuitenkin vahingossa leviää ja aiheuttaa pensaikkopalon.

Joissakin Afrikan maissa on yleistä, että joukko metsästäjiä piirittää pensaikon ja sytyttää sen tuleen ajaakseen sen suojissa mahdollisesti lymyilevät riistaeläimet pakosalle. Luonnonhunajan etsiskelijät ajavat tulen avulla mehiläiset pois pesästään. Toisinaan he eivät tee mitään sammuttaakseen sytyttämäänsä tulta.

Trooppisessa Afrikassa monet maanviljelijät kulottavat maata viljelyä varten. He hakkaavat pensaat pois haluamaltaan alueelta ja kulottavat sen. Jos tulta ei valvota, se voi nopeasti levitä.

Joillakin alueilla paimenet polttavat kuivan ruohon siinä uskossa, että seuraavana sadeaikana maa saa uutta elinvoimaa ja kasvaa parempaa ruohoa heidän karjalleen. Kun tällaiset kulovalkeat jätetään palamaan itsekseen loppuun – kuten usein tapahtuu – ne voivat helposti levitä. Retkeilijät ja peltomiehetkin syyllistyvät toisinaan suurten tulipalojen sytyttämiseen jättämällä leiritulet sammuttamatta.

Useimmat pensaikkopalot johtuvat siis selvästikin huolimattomuudesta. Voidaanko tällaisia tulipaloja sitten mitenkään ehkäistä? Järkevät varotoimet voivat olla suureksi avuksi. Esimerkiksi jättämällä 5–10 metriä leveän palokujan jokaisen pellolle sytyttämäsi tulen ympärille voit estää tulta leviämästä viereisille pelloille. Toinen varotoimi on jokaisen sytyttämäsi tulen perusteellinen sammuttaminen. Muista, että pensaikkopalon ehkäiseminen on paljon helpompaa kuin sen sammuttaminen.

Jotkut uskovat, että rikollisille langetettavat kovemmat rangaistukset pelottaisivat varomattomia ja vähentäisivät tuhopolttoja. Toiset väittävät, että paras tapa ehkäistä pensaikkopaloja on valistus ja kaikkien halukkuus yhteistyöhön.

Käsittele tulta tervemielisen kunnioittavasti. Kun olemme kohtuullisen huolellisia, voimme estää tätä hyödyllistä palvelijaa muuttumasta tuhoisaksi jättiläiseksi.

[Kuvan lähdemerkintä s. 31]

P. Riviere/Gamma Liaison

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa