Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • g93 8/12 s. 11-13
  • Ovatko television väkivaltaiset piirroselokuvat vahingollisia?

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Ovatko television väkivaltaiset piirroselokuvat vahingollisia?
  • Herätkää! 1993
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • Ovatko ne vahingollisia?
  • Salakavalia vaaroja
  • Karta väkivaltaviihdettä
  • Lukijoiden kirjeitä
    Herätkää! 1994
  • Sananvapaus kotona – tikittävä aikapommi?
    Herätkää! 1996
  • Miten televisio vaikuttaa lapsiin?
    Herätkää! 1978
  • Ovatko ne televisiossa?
    Herätkää! 1982
Katso lisää
Herätkää! 1993
g93 8/12 s. 11-13

Ovatko television väkivaltaiset piirroselokuvat vahingollisia?

Herätkää!-lehden Englannin-kirjeenvaihtajalta

”VÄISKI Vemmelsäärtä syytetään koululaisten tappeluista”, otsikoi lontoolainen sanomalehti The Times. Lehdessä kerrottiin, mitä jotkut opettajat ajattelivat sellaisten nuorten käytöksestä, joiden väitetään matkivan television väkivaltaisia piirroselokuvia.

”Useimmat piirroselokuvat ovat väkivaltaisia”, väittää erään ala-asteen vararehtori, ”ja vaikka hyvä voittaisikin lopussa, käytetyt keinot jättävät paljon toivomisen varaa.” Oletko sinä samaa mieltä nykyisistä television piirroselokuvista?

Animaatioelokuvia on nykyään yleisesti saatavissa videoelokuvina, ja niiden kasvava suosio huolestuttaa monia vanhempia. Jotkut ovat tuskastuneet lastensa ”piirrosfilmimentaliteettiin” ja jopa väittävät noiden elokuvien yllyttävän väkivaltaan, pettämiseen ja tottelemattomuuteen.

Voiko piirroselokuvien katselusta kuitenkaan olla mitään haittaa, vaikka ne sisältäisivätkin vähän väkivaltaa?

Ovatko ne vahingollisia?

Englannin yleisradio BBC neuvoo televisio-ohjelmien tuottajia miettimään tarkoin ohjelmissaan – myös piirroselokuvissa – esiintyvän väkivallan vaikutuksia. Virallinen näkemys kuuluu näin: ”Väkivallan herättämät tunteet ovat sitä voimakkaampia mitä paremmin katsoja pystyy samastumaan tilanteeseen.”

Piirroselokuville on luonteenomaista se, että niissä esitetään mielikuvituksellisia tilanteita, minkä vuoksi ne voivat tuntua harmittomilta. Useimmille television piirrosohjelmia innokkaasti katseleville nuorille kyse on viihteestä. Piirroselokuvat ovat toki hauskoja, mutta voivatko ne vaikuttaa muullakin tavalla? Kyllä voivat, koska jokaisen filmin vaikutus saattaa säilyä pitkään. Tri Gregory Stores Oxfordin yliopistosta kertoi televisio-ohjelmia käsittelevässä TV Times -lehdessä, että lasten painajaisissa usein esiintyvät ”hirviöt, kummitukset ja villieläimet” ovat joskus lähtöisin piirroselokuvista, joita he ovat katselleet.

Englannin hallituksen teettämässä elokuvien väkivaltaa koskevassa tutkimuksessa (Screen Violence and Film Censorship) myönnettiin samansuuntaisesti, että se, kenen kanssa lapsi katselee jotain elokuvaa, vaikuttaa siihen, miten lapsi kokee sen. Vaara voi siksi piillä valvomattomassa piirroselokuvien katselussa.

Tutkimuksessa väitettiin edelleen, että alle kouluikäiset lapset jäljittelevät herkästi näkemäänsä väkivaltaista käyttäytymistä ja että ”jokin tunteisiin vaikuttava yllyke” saa varttuneemmat, 5–6-vuotiaat lapset, ryhtymään oppimiinsa väkivaltaisiin tekoihin.

Televisiotoimittajat myöntävätkin, että ajan mittaan television väkivaltakuvaukset voivat saada ”erityisesti lapset turtumaan tai tottumaan” väkivaltaan, olivatpa he sitten minkä ikäisiä tahansa. Se voi tehdä heistä itsestään taipuvaisempia väkivaltaan tai paatuneempia tilanteissa, joissa se kohdistuu toisiin.

Niillä, jotka vuosia sitten katselivat innoissaan ”Väiski Vemmelsäärtä” tai ”Tomia ja Jerryä” valkokankaalta, voi nyt olla omia lapsia, ja he voivat nappia painamalla saada televisioruutuun noiden hahmojen nykyajan vastineet. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Lasten parhaaksi vanhempien on varmasti viisasta valvoa, minkälaisia piirroselokuvia nykyään esitetään.

Otetaanpa esimerkiksi ”teinimutanttininjakilpikonnat”. Näitä yhdysvaltalaisia piirroshahmoja pidettiin liian väkivaltaisina monille Atlantin tällä puolella oleville katsojille. BBC leikkasikin joitakin kohtia pois elokuvaan perustuvasta piirretystä sarjafilmistä. Se jopa poisti sanan ”ninja”, koska se viittaa japanilaisiin sotureihin. Sen sijaan niitä kutsuttiin ”teinimutanttisankarikilpikonniksi”.

Silti vanhemmat olivat jossain määrin huolissaan. Muuan äiti kertoi Scotsman-sanomalehdessä: ”Lapset ovat hyvin herkkäuskoisia. Minulla on viisivuotias poika, joka on Teinimutantti-hullu. Kun menen hakemaan hänet koulusta, kaikki leikkikentällä olevat lapset yrittävät potkiskella toisiaan.”

Vanhempien ja opettajien lisäksi jotkut lelukauppiaatkin ovat yllättäen huolissaan. Eräs englantilainen liike kieltäytyi myymästä matelijasoturi-leluja, koska pelättiin, että lapset ”terrorisoisivat toisiaan karatepotkuilla ja vaarantaisivat henkensä lymyilemällä viemäreissä”. Voiko piirroselokuvista olla muutakin vaaraa?

Salakavalia vaaroja

”Mutanttininja”-elokuvaa ja siihen liittyvien tavaroiden myyntiä kuvailtiin eräässä sanomalehdessä ”kenties kaikkien aikojen laskelmoiduimmaksi ja menestyksellisimmäksi lapsille suunnatuksi markkinointitempuksi”. Vaikka tuollaisessa markkinoinnissa ei sinänsä ole mitään uutta, ”se mikä Teinimutanttien kohdalla on uutta, on [markkinoinnin] valtava laajuus”.

Toimiluvan haltijat kauppaavat arviolta 400:aa teinimutanttituotetta – kuten sarjakuvia ja T-paitoja – haltioituneille lapsille. Jos piirroselokuvan katsominen saa lapset haluamaan näin paljon noita tavaroita, elokuvan sisältämillä kohtauksilla täytyy ilmiselvästi olla jotain vaikutusta! Jotkut sanovat kuitenkin, etteivät tällaiset muotihullutukset kestä pitkään.

Vaikka sellaiset muotivillitykset eivät kestäisikään, vanhat suositut piirroshahmot pitävät pintansa. ”Mutanttikilpikonnat tulevat ja menevät, mutta Tom ja Jerry pysyvät ikuisesti”, vakuutetaan lontoolaisessa The Times -sanomalehdessä. Sinun täytyy ehkä tehdä itsellesi joitakin kysymyksiä: Osoittaako se, että teidän kotonanne katsellaan sellaisia piirroselokuvia, sinun hyväksyvän kaiken, mitä niissä esitetään? Entä eläimiin kohdistuva julmuus? Voit tietysti ajatella, ettei piirroselokuvia voi rinnastaa todelliseen elämään. Mutta tiedätkö, mitä piirrosfilmeissä nykyään käytetään? ”Animatroniikkaa”!

”Animatroniikka” on elektronista taituruutta, jonka avulla mielikuvitukselliset piirroselokuvat saadaan näyttämään aidoilta – niin aidoilta, että yleisön on vaikea erottaa piirrettyä todellisuudesta. ”’Animatroniikan’ valtakunta on niin vakuuttava lähikuvissa”, kerrotaan aikakauslehdessä The Sunday Times Magazine, ”että valehuokoset ja -rypyt eivät häiritse kyynisimpiäkään elokuvien ihmekikkoihin tottuneita katselijoita.” Sellaisella tekniikalla toteutetut väkivaltakohtaukset voivat näyttää järkyttävän todellisilta.

Harkitse myös nykyisten piirroselokuvien uudelle sukupolvelle tarjoamia käyttäytymismalleja. Eräässä uudessa, suositussa piirroselokuvassa esiintyy ”suunsoittajista, vetelehtijöistä ja ’epäonnistujista’ koostuva vastenmielinen perhe”, kerrotaan lontoolaisessa The Times -lehdessä. Heissä vetoaa ”osittain heidän järjestelmänvastaisuutensa”.

Vanhemmat voivat olla aivan syystä huolissaan siitä, että heidän lapsensa katselevat piirrettyjä elokuvia. Voiko asialle sitten tehdä mitään?

Karta väkivaltaviihdettä

Punnitse tarjolla olevan viihteen etuja ja haittoja. Jotkut vanhemmat ovat perheen yhteisen edun vuoksi päättäneet luopua televisiosta. Toiset auttavat lapsiaan miettimään niiden ohjelmien hyviä ja huonoja puolia, joita he sallivat näiden katsoa. ”Mitä kriittisemmin ja analyyttisemmin lapsi (tai aikuinen) kykenee katselemaan piirroselokuvia, mainoksia ja uutislähetyksiä”, selitetään Lontoossa ilmestyvässä The Independent -sanomalehdessä, ”sitä paremmin hän pystyy seulomaan aineistoa.” Vanhemmat pystyvät varmasti parhaiten auttamaan lapsiaan toimimaan niin.

Eräässä hiljattain tehdyssä tutkimuksessa, joka käsitteli television suhdetta perhe-elämään, keskityttiin kahteen erilaiseen opetusmenetelmään. Toisessa lapselle perustellaan ja selitetään asiat sekä vedotaan lapsen aikaansaamisen haluun. Toinen perustuu lähinnä rangaistuksiin ja uhkailuihin. Mitä tulokset osoittavat?

Niitä lapsia, joita vanhemmat uhkasivat rangaistuksilla, kiinnostivat ”epäsosiaalista käyttäytymistä sisältävät ohjelmat”, kun taas ”ne lapset, joiden äiti käytti pääasiassa perusteluja ja selityksiä, välittivät kaikkein vähiten” sellaisten katselemisesta. Huolehtivat vanhemmat siis selittävät lapsilleen, miksi ei ole viisasta katsoa väkivaltaisia piirroselokuvia. Muista kuitenkin, että lapset ovat luonnostaan matkijoita, minkä vuoksi vanhemmilla on suuri vastuu olla itse katselematta väkivaltaviihdettä. Jos sinä katsot sellaista, lapsesi eivät näe mitään väärää siinä, että he tekevät itsekin niin.

Voit ihmetellä, miten lapset voi sitten saada viihtymään. Yksi ehdotus: miksi ette katselisi oikeiden eläinten temppuilua? Asutteko lähellä luonnonsuojelualuetta tai eläinpuistoa, jossa voisitte käydä perheenä? Jos ette, voitte aina vuokrata sopivia luontoaiheisia videoelokuvia kotona katsottavaksi.

Valitettavasti kukaan ei voi tällä hetkellä täysin paeta tämän maailman väkivaltaisuutta. Mutta olimmepa nuoria tai vanhoja, voimme halutessamme välttää katsomasta kaikkea sellaista, mikä kannustaa väkivaltaan.

[Kuva s. 12]

Yllyttävätkö piirroselokuvat väkivaltaan?

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa