Tiedemiehet harhauttavat suurta yleisöä

Herätkää!-lehden Espanjan-kirjeenvaihtajalta

IÄKÄS, ahavoitunut espanjalainen maanviljelijä Tomás Serrano oli monien vuosien ajan ollut sitä mieltä, että hänen Andalusiassa sijaitseva pientilansa kätki alleen jotakin ainutlaatuista. Hänen auransa kaivoi tämän tästä esiin epätavallisia luita ja hampaita, jotka eivät varmasti olleet kuuluneet millekään sikäläiselle karjaeläimelle. Mutta kun hän kertoi löydöistään kylällä, kukaan ei kiinnittänyt niihin paljonkaan huomiota – ainakaan ennen vuotta 1980.

Tuona vuonna ryhmä paleontologeja saapui tutkimaan aluetta. Ennen pitkää he olivat kaivaneet esiin arvokkaan kokoelman fossiileja: karhujen, norsujen, virtahepojen ja muiden eläinten luita. Ne olivat kaikki hautautuneet pienelle alueelle, joka oli ilmeisesti kuivunutta suoaluetta. Vuonna 1983 tämä hedelmällinen paikka nousi kuitenkin äkkiä kansainväliseen julkisuuteen.

Hieman aikaisemmin oli löydetty pieni mutta erikoinen kallonkappale. Sen ilmoitettiin olevan ”vanhin Euroopasta ja Aasiasta löydetty ihmisen jäännös”. Jotkut tiedemiehet arvioivat sen iäksi 900000–1600000 vuotta ja otaksuivat, että se ”mullistaa ihmislajien tutkimuksen”.

Kaiken tämän innostuksen synnyttänyt fossiili nimettiin ”Orcen ihmiseksi” sen Granadan provinssissa Espanjassa sijaitsevan kylän mukaan, josta se löydettiin.

”Orcen ihminen” saa julkisuutta

Fossiili julkistettiin Espanjassa 11. kesäkuuta 1983. Huomattavat espanjalaiset, ranskalaiset ja englantilaiset tiedemiehet olivat jo menneet takuuseen sen oikeaperäisyydestä, ja poliittista tukea oli pian tulossa. Eräässä espanjalaisessa kuukausijulkaisussa kerrottiin innostuneesti: ”Espanjalla ja varsinkin Granadalla on nyt ensiarvoinen sija suuren Euraasian mantereen [ihmistä koskevassa] muinaisuudessa.”

Millainen ”Orcen ihminen” oli ollut todellisuudessa? Tiedemiehet kertoivat, että hän oli hiljattain muuttanut Afrikasta. Tämän nimenomaisen fossiilin sanottiin kuuluneen noin 17-vuotiaalle, 150 senttimetriä pitkälle nuorukaiselle. Hän oli luultavasti metsästäjä ja keräilijä, joka ei ehkä vielä osannut tehdä tulta. Hän oli todennäköisesti jo kehittänyt alkeellisen kielen ja uskonnon. Hän söi hedelmiä, viljaa, marjoja ja hyönteisiä sekä silloin tällöin hyeenojen tappamien eläinten jäännöksiä.

Epäilyksiä alkuperästä

12. toukokuuta 1984 – vain kaksi viikkoa ennen, kuin tästä aiheesta oli määrä pitää kansainvälinen seminaari – heräsi vakavia epäilyksiä kappaleen alkuperästä. Kun kalkkikerrostumat oli huolellisesti poistettu kallonkappaleen sisäpinnalta, paleontologit havaitsivat siinä kiusallisen ”kohouman”. Ihmiskalloissa ei ole sellaista kohoumaa. Seminaari peruutettiin.

Madridilaisessa päivälehdessä El País oli otsikko ”Varteen otettavia merkkejä siitä että ’Orcen ihmisen’ kallo kuuluikin aasille”. Lopulta vuonna 1987 kaksi löydön tekemiseen osallistunutta paleontologia, Jordi Agustí ja Salvador Moyà, julkisti tutkielman, jossa osoitettiin, että röntgentutkimus oli tosiaan vahvistanut fossiilin kuuluneen eräälle hevoseläimelle.

Miksi ihmisiä johdettiin harhaan?

Tähän täydelliseen epäonnistumiseen oli useita syitä, joista yksikään ei juuri liity tieteelliseen metodiin. Ihmisen esi-isiä koskevat hätkähdyttävät löydöt eivät kuulu yleensä kovinkaan kauan yksinomaan tieteen alaan. Poliitikot siirtyivät nopeasti kannattajien joukkoon, ja tieteellinen täsmällisyys jäi kansallismielisen kiihkon varjoon.

Itsehallintoa nauttivan Andalusian kulttuuriministeri sanoi, että ”tällaisen suuren löydön näyttämönä” toimiminen oli kunniakas hetki Andalusialle. Kun joissakin piireissä esitettiin löytöä koskevia epäilyjä, Andalusian hallitus piti järkkymättä kiinni siitä, että ”jäännös oli aito”.

Se että tällaiselle vähäpätöiselle fossiilille (halkaisijaltaan noin kahdeksan senttimetriä) annetaan valtavan suuri merkitys, johtuu osittain siitä, että ihmisen otaksuttua evoluutiota koskevista todisteista on puute. Fossiilin pienestä koosta huolimatta ”Orcen ihmistä” ylistettiin ”viime vuosien suurimmaksi paleontologiseksi löydöksi sekä puuttuvaksi renkaaksi tyypillisen afrikkalaisen ihmisen (Homo habilis) ja vanhimman Euraasian mantereella eläneen ihmisen (Homo erectus) välillä”. ”Orcen ihmisen” ulkonäköä ja elintapoja koskevien yksityiskohtien esittämiseen ei tarvittu muuta kuin vilkasta mielikuvitusta ja melko epätieteellisiä arvauksia.

Noin vuotta ennen ”Orcen ihmistä” koskevan löydön tekemistä kyseisellä alueella työskennelleen tiedemiesryhmän johtaja, tri Josep Gibert, oli esittänyt olettamuksia niistä yllätyksistä, joita sieltä epäilemättä paljastuisi. ”Se on tärkeimpiä varhemman kvartäärikauden keskittymiä Euroopassa”, hän vakuutti. Senkin jälkeen, kun fossiilin todellinen alkuperä oli saatu selville, tri Gibert väitti: ”Kansainvälinen tiedemiesyhteisö on vahvasti sitä mieltä, että Guadix–Baza-alueelta [mistä kappale kaivettiin esiin] löydettäisiin ennemmin tai myöhemmin yli miljoona vuotta vanha ihmisen fossiili, ja se tulee olemaan varmasti huomattava löytö.” Tämä jos mikä on toiveajattelua!

”Tiede haluaa saada selville totuuden”

Yksi ”Orcen ihmisen” löytäjistä, tri Salvador Moyà, myönsi avoimesti Herätkää!-lehdelle: ”Tri Jordi Agustín ja minun oli hyvin vaikea hyväksyä sitä, että fossiili ei ollutkaan kuulunut hominidille. Tiede haluaa kuitenkin saada selville totuuden, vaikka totuus ei miellyttäisikään meitä.”

”Orcen ihmisen” ympärillä käyty kiistely havainnollistaa sitä, miten vaikea paleontologian on saada selville totuus niin sanotusta ihmisen evoluutiosta. Vaikka kaivauksia on tehty kymmeniä vuosia, ne eivät ole tuoneet päivänvaloon jäännöksiä, jotka olisivat kiistatta kuuluneet ihmisen oletetulle apinamaiselle esi-isälle. Voisiko vankan todistusaineiston puute viitata joidenkin tiedemiesten mieltymysten vastaisesti siihen, että ihminen ei ole ensinkään evoluution tulos?

Puolueeton tarkkailija voi hyvin kysyä itseltään, ovatko muut tunnetut ”apinaihmiset” sen todellisempia kuin ”Orcen ihminen”.a Historian runsaat esimerkit osoittavat, että tiede voi johtaa ihmisen totuuteen, mutta tiedemiehet eivät ole suinkaan erehtymättömiä. Tämä pitää paikkansa varsinkin silloin, kun poliittiset, filosofiset ja henkilökohtaiset mieltymykset sumentavat asiaa ja kun hyvin vähäisen todistusaineiston avulla yritetään selittää kovin suuria asioita.

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 24, 25]

Yllä: jäljennös halkaisijaltaan 7,5 senttimetrin kappaleesta, jonka ajateltiin kuuluneen oletetulle ”Orcen ihmiselle”

Oikealla: maalaus, jossa otaksuttu ”alkuihminen” esitetään evoluution kannattajien kuvitelmien mukaisena