Voiko perhe-elämä olla onnellisempaa ilman televisiota?
TÄMÄN vuoden helmikuussa oli sanomalehdessä The Wall Street Journal kirjoitus: ”Töllöttimestä eroon: jotkin perheet kukoistavat ilman televisiota.” Lehdessä kerrottiin: ”Niissä muutamassa amerikkalaisperheessä, jotka nykäisivät pistotulpan seinästä lopullisesti, elämä jatkuu televisiosta luopumisen jälkeenkin – vieläpä melko onnellisena.”
Television vaikutuksesta perheeseen keskusteltiin hiljattain myös tilaisuudessa, jossa juhlittiin sitä, että tuli kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Roger Bannister ensimmäisenä ihmisenä juoksi mailin alle neljän minuutin. Jim Ryun, mestarimaileri 1960-luvulta, mainitsi, että asia tuli puheeksi hänen ollessaan päivällisellä Rogerin kanssa ennen vuoden 1968 olympialaisia.
”Olin siihen aikaan kihloissa tulevan vaimoni Annen kanssa”, Ryun selitti, ”joten Roger kertoi keksineensä keinon, jolla hänen perhe-elämänsä laatu oli parantunut melkoisesti. Kuuntelimme tietysti korvat höröllä. Hän kertoi luopuneensa televisiosta, minkä johdosta heidän perheellään oli enemmän aikaa olla yhdessä, jutella ja lukea yhdessä.”
Ryun kertoi: ”Se, mitä hän sanoi, teki meihin suuren vaikutuksen. Aloimme tajuta, että emmehän me oikeastaan tarvitse televisiota.”
Koko joukko ihmisiä on tehnyt saman päätelmän. Miksi? Koska televisiolla on hypnoottinen vaikutus, etenkin nuoriin. Eräs äiti Marylandista Yhdysvalloista kertoi, että kun hän imetti pientä tyttövauvaansa television edessä, vauva saattoi ”kääntää äkkiä kasvonsa pois minusta ja sen katse nauliutui televisioruutuun. Me pohdimme, että jos se teki niin tuossa iässä, mitä lapsi tekisi tultuaan vanhemmaksi.” Siksi perhe hankkiutui eroon televisiosta.
Vaikka ette luopuisikaan televisiosta kokonaan, eikö ainakin sen katsomisen rajoittamisessa olisi järkeä? Karen Stevenson, ensimmäinen musta nainen, joka sai Rhodesin stipendin opiskeltuaan Oxfordin yliopistossa Englannissa, sanoi lapsuudestaan: ”Viikolla ei saanut katsoa televisiota. Jos halusimme nähdä jotakin nimenomaista – –, meidän täytyi puhua siitä – – [äidille] edellisenä sunnuntaina ja tehdä suunnitelmia asian hyväksi.”
Miten on television katselun laita teidän perheessänne? Pitäisittekö viisaana katselun rajoittamista – ellei peräti lopettamista kokonaan – joksikin aikaa?