Tarkkailemme maailmaa

YK:n epäonnistuminen

”Ei ainoastaan Yhdistyneet kansakunnat ole epäonnistunut, vaan myös kansainvälinen yhteisö on epäonnistunut. Ja se on meidän kaikkien syytä”, valitteli YK:n pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali puhuessaan Ruandan verilöylystä. ”On tapahtunut kansanmurha. Yli 200000 ihmistä on tapettu, ja kansainvälinen yhteisö pohtii edelleen sitä, mitä pitäisi tehdä.” 26. toukokuuta päivätyn uutisen mukaan pääsihteeri sanoi, että hän oli kirjoittanut yli 30 valtionpäämiehelle ja pyytänyt näitä lähettämään sotajoukkoja sekä yrittänyt yhdessä erilaisten organisaatioitten kanssa löytää ratkaisua. Hän jatkoi: ”Valitettavasti – – olen epäonnistunut. Se on skandaali. Olen ensimmäisenä myöntämässä sen.” Harvoilla Afrikan mailla on varaa lähettää joukkojaan, varsinkaan sen jälkeen, kun YK on omien rahavaikeuksiensa takia viivytellyt kulukorvausten maksamisessa. Useimmat länsimaat ovat kieltäytyneet osallistumasta, ja Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton on maininnut, ettei kyseessä ole niin isot edut, että ne antaisivat Yhdysvalloille aihetta sotilaallisen voiman käyttöön. Boutros-Ghali pani koko tilanteen ”auttamisväsymyksen” tiliin, koska valtioilta, jotka ovat antaneet sotilaitaan ja rahaa, on pyydetty niitä jo 17:ää erilaista YK:n operaatiota varten, The New York Times kirjoittaa.

Ihmisten selityskyvyn ulkopuolella

”Onko kellään selitystä Ruandan äkilliselle, kauhistuttavalle verenvuodatukselle?” kysyy Lontoossa ilmestyvä The Economist. ”Ei edes pitkäaikainen [kansallisuus]viha selitä säälimätöntä tappamista.” Vaikka tutsit ja hutut eivät ehkä olekaan fyysisesti aivan samanlaisia, he ovat eläneet vuosisatoja rinnakkain ja heillä on ollut yhteinen kieli ja kulttuuri. Kirjoituksessa heidän heimojensa eroavuuksia verrataan skottien ja englantilaisten välisiin eroihin. ”Silti he ovat nyt nousseet toisiaan vastaan, eivät käyttäen persoonattomia kranaatinheittimiä tai kauas kantavia kiväärejä, vaan viidakkoveitsiä, kuokkia, nuijia ja paljaita käsiään. Naapurit ovat tappaneet toisiaan, jopa vanhoja lapsuudenaikaisia ystäviään. Miehiä, naisia ja lapsia on tapettu samalla tavoin. Syytä vain ei näytä kukaan tietävän.”

Lintujen hupeneminen varoitusmerkki

Vaikka esimerkiksi sellaiset sitkeät lintulajit kuin varpuset, kottaraiset ja varikset menestyvät ankarissakin oloissa, suurimmalla osalla maailman lintuja eivät asiat ole yhtä hyvin. Maailman 9600 lintulajista kuuluu 70 prosenttia väheneviin lajeihin, ja 1000 lajilla saattaa olla edessään sukupuuttoon kuoleminen lähitulevaisuudessa. ”Huolestuttavaa on suoranaisen lintumäärien vähenemisen ohella se, että toisin kuin monet muut eliölajit, linnut ovat erittäin hyvä muiden lajien – ja kokonaisten ekosysteemien – terveydentilan ilmaisija”, kirjoittaa aikakauslehti World Watch. ”Se, mitä me nyt näemme, ei ole vain varoitus rappion lähestymisestä, vaan osa tätä rappiota, sen ekologisen verkoston rikki repeytymistä, joka pitää planeettamme terveyden tasapainossa.” Linnut pitävät tuhoeläimet ja -hyönteiset kurissa, pölyttävät kasveja ja edistävät metsien uudistumista levittämällä puunsiemeniä ulosteissaan. Niiden elämä on kuitenkin uhattuna ja niiden elinympäristöt ovat tuhoutumassa, sillä ihmiset muuttavat maisemaa hakkaamalla metsiä, ottamalla niittyjä laidunkäyttöön ja kyntämällä niitä, kuivattamalla suomaita ja hukuttamalla valtavia alueita suurten patoaltaitten alle. Muita lintukadon syitä ovat silmitön metsästäminen, kemikaalien liikakäyttö, myrkylliset jätteet ja öljyvahingot. ”Näyttää siltä, että lintujen – kuten myös muiden eläinten ja kasvien – sukupuuttoon kuolemisen tahti tulee nopeasti kiihtymään”, kirjoituksessa todetaan.

Teiniäidit

Joka vuosi saa koko maailmassa yli 15 miljoonaa 15–20-vuotiasta naista lapsen, arvioi YK:n väestörahaston lehti Populi. Tähän lukuun eivät sisälly alle 15-vuotiaat tytöt, eivät liioin abortit tai keskenmenot. Pelkästään Afrikassa noin 28 prosenttia naisista saa lapsen ennen 18. ikävuottaan. Tutkijoiden mukaan syynä teini-ikäisten raskauksien lisääntymiseen tällä mantereella ovat esimerkiksi tietämättömyys sukupuoliasioista, nuorena avioituminen ja köyhyys, joka houkuttelee nuoria naisia suhteisiin vanhempien, varakkaitten miesten kanssa. Lehti kirjoittaa: ”Sen lisäksi että raskauden tai synnytyksen aikaisen kuoleman riski on kaksi kertaa suurempi teini-ikäisillä naisilla kuin 20–34-vuotiailla naisilla, on myös teiniäitien lasten kuolleisuuden riski tavallista suurempi.”

Tietokone kuurojen avuksi

Eräs vastikään kehitetty tietokonejärjestelmä saattaa pian olla avuksi kuuroille heidän opetellessaan normaalia puhumista. Puhumaan opetteleminen on kuuroille melkein samaa kuin vieraan kielen opetteleminen. Tämä tosiasia antoi idean kyseisen ohjelman kehittelemiselle Edinburghin yliopiston kielentutkimuslaitoksessa. Ranskalaisen uutistoimiston AFP:n raportti kertoo, että järjestelmään kuuluva tietokone analysoi oppilaan puhetta ja ilmaisee heti sen, missä ääntäminen kaipaa korjaamista. Lisäksi ohjelmaan tulee sisältymään sarja oppitunteja, joiden tarkoituksena on auttaa kuuroja vähitellen parantamaan puhemelodiaansa ja -rytmiään. Järjestelmä soveltuu aikanaan myös vieraitten kielten opettamiseen kuuroille oppilaille.

Sotamuisto suistaa junan

Ensimmäisen maailmansodan aikainen rakennelma sai Ranskan valtionrautateiden ylpeyden, TGV-suurnopeusjunan, suistumaan kiskoilta äskettäin avatulla Pariisin ja Valenciennesin välisellä rataosuudella Ranskan pohjoisosassa. Pariisilaisen Le Monde -sanomalehden mukaan onnettomuuden syynä oli se, että eräät maanalaiset holvit, joita ei ollut aiemmin löydetty, sortuivat äkisti TGV:n kiskojen alta. Onnettomuusalueella käytiin aikoinaan yksi vuosien 1914–18 sodan verisimmistä taisteluista, Sommen taistelu. Vaikka alueella on ensimmäisen maailmansodan asemasotavaiheen muistona maanalaisia käytäviä, sortuneita juoksuhautoja ja kranaatinkuoppia kuin mehiläispesässä kennoja, niitä on silti lähes mahdotonta havaita maanpinnalta käsin. Radan pohjaa ruvettiin tutkimaan systemaattisesti asiantuntijavoimin, jotta muut vaaralliset kohdat löytyisivät ja niitä voitaisiin vahvistaa.

Käsiaseitten murhaavaa käyttöä

Miten paljon ihmisiä tapettiin käsiasein vuonna 1992? Australiassa 13, Englannissa 33, Japanissa 60, Kanadassa 128, Ruotsissa 36, Sveitsissä 97 ja USA:ssa pöyristyttävät 13220, kertovat äskettäin julkaistut tilastot. Sanomalehti International Herald Tribunen mukaan USA:ssa kuoli vuonna 1991 tuliasein tehdyissä tapoissa ja itsemurhissa sekä ampumatapaturmien uhreina yhteensä 38317 ihmistä, mikä on toistasataa kuollutta ihmistä joka päivä. USA:n presidentti Bill Clinton kertoi, miten eräässä sairaalassa ampumahaavojen takia hoitoon otettujen määrä kasvoi viidessä vuodessa 449:stä 1220:een. Ruumiitten suuresta määrästä huolimatta aseteollisuus tuottaa uuden käsiaseen joka 20. sekunti.

Karhupakolaiset

Ihmiset eivät ole ainoita, jotka yrittävät päästä pakoon sodan tuhoja. ”Entisessä Jugoslaviassa jatkuvan sodan pelästyttäminä karhut ovat lähteneet liikkeelle Bosnian suurista, ainavihannista havumetsistä ja ottaneet suunnan pohjoiseen kohti Italiaa”, kirjoittaa tiedelehti New Scientist. ”Italialaiset ja slovenialaiset ympäristöaktivistit koettavat yhteisvoimin suojella karhupakolaisia.” Karhut ovat kuitenkin kohdanneet muita vaaroja ihmisten taholta. Useita muuttomatkalle lähteneitä karhuja on kuollut autojen kolhimina Italian ja Slovenian maanteillä. Joitakin on tapettu niiden hyökättyä karjan kimppuun, tai sitten salametsästäjät ovat tappaneet niitä. Sloveniassa laki sallii maanviljelijöitten tappaa eläimiä, jotka vahingoittavat heidän viljelmiään tai käyvät heidän karjansa kimppuun. On kerätty rahaa, jotta karhuja voitaisiin ruokkia ja siten saada ne pysymään suojelualueilla.

Pakolaisten ei ole hyvä olla missään

Vuonna 1993 pakolaisten määrä kasvoi maailmassa suuresti: yli 20 miljoonaan, sanoo YK:n pakolaisasiain pääkomissaari Sadako Ogata. Kun hän otti vastaan virkansa vuonna 1991, pakolaisia oli vasta 15 miljoonaa. Poliittinen epävakaisuus ja etniset selkkaukset ovat tärkeimpiä syitä pakolaisvirtojen nopeaan paisumiseen, kirjoittaa saksalainen sanomalehti Süddeutsche Zeitung. Näyttää kuitenkin siltä, ettei pakolaisten ole hyvä olla missään. Pakolaiskomissaarin mukaan tähän on syynä se, että pakolaiset joutuvat uusissa isäntämaissaan entistä enemmän väkivallan kohteiksi. Rotuviha ja ulkomaalaisten halveksinta ovat yleisesti lisääntymään päin, hän sanoo.

Vaarallista ilonpitoa

”Murhien määrä lisääntyi karnevaalien aikana 58 prosenttia”, kertoo brasilialainen sanomalehti O Estado de S. Paulo. São Paulossa ”tehtiin 79 murhaa ja 124 murhayritystä”. Eikä tässä kaikki: näiden viiden päivän ajalta kirjattiin 2227 ryöstöä ja murtoa (277 vuonna 1993) ja 807 pahoinpitelyä (282 vuonna 1993), sillä ”varkaat tunkeutuivat asuntoihin, liikkeisiin ja tehdaslaitoksiin ja ryöstivät ihmisiä kaduilla”. Lisäksi tehtiin 37 itsemurhaa ja 25 raiskausta. ”Rio de Janeirossa lisääntyi väkivalta poliisin tietojen mukaan 14 prosenttia vuoden 1993 karnevaaleihin verrattuna. Murhia tehtiin 63, eli 10 enemmän kuin viime vuonna.” Kardinaali Dom Eugênio de Araújo Sales, Rio de Janeiron arkkipiispa, kirjoitti Jornal do Brasil -sanomalehdessä ”karnevaalien vaaroista” näin: ”Kirkko ei vastusta karnevaaleja, sillä ne ovat keino saada vaihtelua ja ilmaista iloa, jotka molemmat ovat ihmisten henkisen tasapainon kannalta suuriarvoisia. Kirkko kuitenkin tuomitsee moraalilakien rikkomisen, koska me olemme riippuvaisia niistä, halusimmepa sitä tai emme.”