Burn-out – ketkä ovat vaarassa ja miksi?

KUVITTELE, että teet toimistotyötä ja sinulla on perhe – kenties tilanteesi on juuri sellainen. Pöydällesi on kertynyt töitä korkeaksi pinkaksi. Puhelin soi lakkaamatta, ja asiakkaat esittävät lähes mahdottomalta tuntuvia vaatimuksia. Esimiehesi on tyytymätön sen johdosta, ettet ole saanut valmista sovittuun määräaikaan mennessä. Poikasi on ollut kuriton koulussa. Opettaja haluaa tavata sinut heti. Puolisosi suhtautuu avunpyyntöihisi välinpitämättömästi. Kun tilanne näyttää riistäytyvän käsistä, stressi muuttuu ylirasitukseksi ja lopputuloksena on viimein burn-out.

Johtuuko burn-out liiasta työnteosta? Aivotutkija Ann McGee-Cooper sanoo burn-outin olevan ”seurausta siitä, että elämä on poissa tasapainosta, tavallisimmin tilanteessa, jossa työhön käytetään yhä enemmän aikaa lepäämisen kustannuksella”. Liika työnteko ei silti ole ainut tekijä. Saman paineen alaisena ja samoissa olosuhteissa jotkut palavat loppuun, toiset taas eivät.

Ketkä vaarassa palaa loppuun?

Aivan kuten on niitä, joihin tavallista todennäköisemmin jokin tauti tarttuu, on myös ihmistyyppejä, joilla burn-outin todennäköisyys on tavallista suurempi. Sosiaalipsykologian professori Elliot Aronson Kalifornian yliopistosta selittää: ”Voidakseen kärsiä loppuun palamisesta ihmisen täytyy ensin olla palavan innostunut jostakin.” Niillä, jotka ovat alttiita ajamaan itsensä loppuun, on siis suuria päämääriä ja ihanteita. On sanottu, että ne jotka kärsivät burn-outista, ovat usein liikeyrityksen parhaita työntekijöitä.

Professori Fumiaki Inaoka, joka opettaa Japanin Punaisen Ristin sairaanhoitokoulussa, esittää kirjassaan Moetsukishokogun (Burn-out-oireyhtymä) tiivistelmän niiden luonteenpiirteistä, joilla on riski joutua burn-outin uhriksi: ”Niillä, jotka helposti palavat loppuun, on voimakkaita taipumuksia myötätuntoisuuteen, inhimillisyyteen, herkkävaistoisuuteen, syvälliseen asioihin paneutumiseen ja ihanteellisuuteen. He ovat niin sanoakseni kiinnostuneempia ihmisistä kuin koneista.”

Kun erästä spesialistia pyydettiin kehittämään testi niiden pois seulomiseksi, jotka todennäköisesti ajavat itsensä loppuun, hän vastasi, että tällaista testiä pitäisi päinvastoin käyttää työhönoton mittapuuna. Hän selitti: ”Liikeyritysten on välttämätöntä etsiä ihmisiä, jotka huolehtivat asioista niin tunnollisesti, että he voivat vaikka palaa loppuun – – ja sen jälkeen kehittää ohjelmia, joilla loppuun palamista vastaan voidaan taistella.”

Erityisen alttiita uupumaan ovat ne, jotka ammatissaan joutuvat jatkuvasti olemaan läheisesti tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, esimerkiksi sosiaalityöntekijät, lääkärit, sairaanhoitajat ja opettajat. He yrittävät halukkaasti auttaa ihmisiä ja antaa itseään toisten elämän kohentamiseksi, ja he saattavat uupua havaitessaan, että he eivät voikaan saavuttaa niitä toisinaan liian korkeita tavoitteita, joita he ovat asettaneet itselleen. Huolehtivaiset äidit voivat palaa loppuun samasta syystä.

Loppuun palamisen syitä

Eräässä kyselytutkimuksessa, jossa oli mukana sairaanhoitajia, löytyi kolme burn-outiin johtavaa tekijää. Ensimmäinen niistä oli se, miten paljon päivittäin oli ollut hankalia ongelmia aiheuttamassa turhautumista. Useimmat sairaanhoitajista joutuivat esimerkiksi kantamaan raskasta vastuuta, käsittelemään pulmia joita syntyi oltaessa tekemisissä potilaitten kanssa, totuttelemaan uusiin välineisiin, kohtaamaan kustannuspaineen ja sietämään epäsäännöllistä elämää. ”Tällaiset jokapäiväiset ongelmat ovat suurin syy siihen, että he lopulta tuntevat itsensä loppuun ajetuiksi”, kirja Moetsukishokogun sanoo. Kun ongelmat jäävät ratkaisematta, turhautuminen vain pahenee ja seurauksena on loppuun palaminen.

Toinen merkille pantu tekijä oli tuen puuttuminen: ei ollut ketään, jolle olisi voinut avoimesti puhua asioistaan. Kun siis äiti eristäytyy muista äideistä, on uupumisen vaara hänellä tavallista suurempi. Edellä mainitussa tutkimuksessa havaittiin, että uupumisriski on suurempi naimattomilla kuin naimisissa olevilla sairaanhoitajilla. Naimisissa oleminen saattaa kuitenkin jopa lisätä päivittäisiä ongelmia, jos mies ja vaimo eivät keskenään pysty avoimeen viestintään. Silloinkin kun kaikki ovat kotona, ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi, koska muu perhe on syventynyt katsomaan televisiota.

Kolmas tekijä olivat avuttomuudentunteet. Esimerkiksi sairaanhoitajat tuntevat avuttomuutta todennäköisemmin kuin lääkärit, hoitajilla kun ei ole valtuuksia asioitten muuttamiseen. Väliportaan esimiehet saattavat palaa loppuun, kun heistä tuntuu, että he parhaista ponnistuksistaan huolimatta jäävät polkemaan paikalleen. Erään yhtiön henkilöstöpäällikkö sanoikin burn-outin olevan seurausta ”turhautumisesta: joku on yrittänyt edistää jotakin merkittävällä panoksella eikä häntä ole kuunneltu”.

Avuttomuudentunteiden kasvualustana ovat toisten ymmärtämättömät asenteet, ja niiden hedelmä on loppuun palaminen. Vaimot uupuvat, kun heidän miehensä ei anna heille kiitosta sen työmäärän johdosta, joka tarvitaan kodista ja lapsista huolehtimiseen. Väliportaan esimiehet palavat loppuun, kun päällikkö jättää huomiotta hyvin tehdyn työn ja takertuu pikkuseikkoihin. ”Olennaista on tämä: meille kaikille on tärkeää se, että saamme antamastamme panoksesta kiitosta ja tunnustusta”, aikakauslehti Parents selittää, ”ja jos teemme työtä paikassa, joka ei palkitse antamaamme panosta – oli se sitten kotimme tai toimistomme – silloin uupumisriskimme on tavallista suurempi.”

On kiintoisaa todeta, että vaikka suuri osa sairaanhoitajista kärsii loppuun palamisesta, niin synnytyslääkärit kärsivät siitä huomattavasti vähemmän. Synnytyslääkärin työ on yleensä sitä, että hän auttaa uuden elämän maailmaan tulemisessa. Äidit ja isät antavat heille kiitosta heidän työstään. Kun ihmiset saavat tunnustusta, he tuntevat, että heitä tarvitaan, ja he näkevät työnsä mielekkäänä.

Kun tiedämme, ketkä ovat alttiita loppuun palamiselle ja miksi, on helpompi käydä käsiksi tähän ongelmaan. Seuraava kirjoitus voi auttaa burn-outin uhreja suhtautumaan elämäänsä tasapainoisesti.

[Huomioteksti s. 6]

Burn-out on seurausta siitä, että työhön käytetään yhä enemmän aikaa lepäämisen kustannuksella